Töihin taas, ei jaksattais..
Ihanan pitkän loman jälkeen koitti vihdoin paluu arkeen. Eilen illalla tuli huokailtua tylsää töihinpaluuta ja ankeaa aikaista herätystä, mutta aika kivuttomastihan se meni. Koirat pitivät huolta heräämisestä ja yllättävän kirpseä pakkasaamu iski viimeisetkin unet silmistä. Ja juuri kun ajelin Ässän takkuturkin matalaksi, se ei näyttänyt aamupissillä kovin tyytyväiseltä karvattoman mahansa kanssa..
Työpäivä meni mukavan joutuisasti, mutta päivän suurin piristys koitti töistä päästyä: ulkonahan oli vielä valoisaa! Työmatka on lyhyt ja kun menee ajoissa töihin pääsee myös ajoissa kotiin, joten iltapäivälenkille ehdittiin vielä valonrippeiden loistaessa taivaalla. Olen löytänyt kivan oikopolun talojen lomitse lähimetsään, jonne nappasin äkkiä molemmat kutaleet mukaan. Ässä pääsi, koska jaksaa ja Femma pääsi, koska on nykyään aina vaan entistä kivemmin käyttäytyvä kaveri metsälenkeillä. Ihana kaksikko.
Paras koirakaksikko ikinä, mun Robin ja Batman (tai kotoisammin Vatipää ja Pässi).
Tehtiin oikea hyvän mielen puolituntinen käpsyttely, jossa Ässäkin pääsi hyvän näkyvyyden salliessa vähän "rellestämään" hajujen ja Femman perässä. Muuten sitä ei uskalla pitää vapaana vastaantulijoiden varalta, sillä kipujen myötä se lähtee helposti huutelemaan hävyttömyyksiä muille koirille. Femma on onneksi siinä suhteessa eri maata ja nytkin se pysyi kivasti mukana, näkösällä ja kuulolla. Metsän nopeasti pimetessä kuljin lopulta vaan Ässän perässä, kun itse en erottanut polkuja lumesta. Femmahan ei polulla paljon kulje, koska sillä on niin kiire vetää kieli poskella ympäriinsä.
"Miten niin kieli poskella.."
"En tajuu"
"Eikun nyt kieli keskellä suuta vaan ja kotiin"
Lenkillä sitä taas nähtiin, miten vanha lonkkavaivainenkin voi olla hyvin pätevä ja pelastaa emännän eksymiseltä. Ässä on oppinut kuin huomaamatta uuden "käskyn" eli "mennäänkö kotiin". Sitä olen ahkerasti kysellyt Ässältä sen kipeydyttyä, jolloin aina kysymyksen kuullessaan kääntyy kotiin päin, jos on saanut lenkistä tarpeekseen. Nyt olin hämärässä ja uudessa paikassa hieman hukassa, joten kysyin Ässältä tietä. Ja sehän otti välittömästi määrätietoisen suunnan kotia kohden. Jatkossa on siis ainakin yksi navigointi-keino lisää, jos Ässä-kompassin saa lenkille mukaan!
Hyvän mielen lenkin jälkeen oli loppupäivänkin fiilis katossa, kun käytiin Femman kanssa vielä oma loppulenkki Ässän lepuuttaessa jalkojaan kotona. Tämä on sitä arkea parhaimmillaan.
4 kommenttia:
Kivaa tekstiä. Tuli luettua tuo vuosikoostekkin. On muuten hienoja maisemia! Olisipa täälläkin, mutta tuo meidän metsäkin on nyt melkeen kokonaan tuhottu, kun alkoivat kaatamaan sieltä puita lokakuussa. Ei pääse enää tekemään pidempiä lenkkejä, kun tiet on tuhottu. Vihaan pk seutua, kun kaikki ilmeisesti täytyy pistää matalaksi ja taloa pukkaa..
Tuli muuten mieleen, että onko Femma käyttölinjainen cockeri? Me ollaan Snuban kanssa mietitty tuota mejää, jos lähtis kokeilemaan. Sitten kun tuo täyttää 9kk, ajattelin nyt käydä myös agilityn alkeet, vaikka kisatasolle Snubasta tuskin on, kun rakenne on niin raskaan puoleinen. Pitäisi myös päästä johonkin tokoryhmään treenaamaan, mutta en vieläkään ole saanut mitään viestiä rotujärjestöltä, vaikka olen jo puolivuotta sinne yrittänyt liittyä..
Se on hyvä, että Femma on ainakin saanut seuraa paljon muista koirista. Snuballa kun sekin on jäänyt niin vähälle, kun lähipiirissä asustaa vain pikkurekkuja, jotka a) vihaa muita tai b) pelkää muita tai c) jos ei mitään edellisistä, omistajat eivät halua Snubaa niiden lähelle, koska se on liian iso.. Onneksi sentään naapurista löytyy cavalieri, mutta sekään ei kauaa Snuban kanssa telmi, kun heidän perheeseen tulee toinen cavalieri, jonka lähelle Snubaa ei haluta. Tulee syrjitty olo ja sitä alkaa miettiä toisen koiran hankintaa. Ja sitten kun isoja koiria ei juuri kuulu tuttavapiiriin, joten Snuba on sitten alkanut näitä pelkäämään tai ainakin suurinta osaa. Kultainennoutaja ja nämä muut "helpot" koirat menee kyllä, sekä mahdollisesti isot pennut, mutta niidenkin kanssa kyllä sitten kitistään välillä.. Onneksi nyt on saanut edes hitusen rohkeutta lisää. Lisäksi kaverini on nyt saamassa tässä kuussa mittelspitzin pennun ja toivotaan, että Snubasta tulee edes sen vakiokaveri.
Sinulla on muuten hyviä kuvia! Millä kameralla kuvaat? :)
Kiitos! Mun tulee suhteellisen usein käytyä autolla lenkillä, joten sillä tulee nähtyä välillä vähän hienompiakin maisemia. :) Vaikka eipä lähimetsissäkään ole valittamista.
Femman isä on käyttölinjainen ja äiti näyttelylinjainen. Suomessa syntyi nyt (ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa) viime talvena kaksi tällaista "sekoitus" pentuetta.
Mulla molemmat on tykänneet kovasti mejästä, se tulee niin geeneistä se homma :) Suosittelen! Munkin tekisi mieli aloittaa tokottelut Femman kanssa, mutta aika ei riitä kaikkeen. Ehkä sitten joskus..
Ihan hassua ajatella cockeri isona koirana, vaikka kai se sitä on chihuun verrattuna. Ässä ainakin on hyvin pärjännyt pienten chihujenkin kanssa, itseasiassa kaverin kaksi chihua ovat varmaan sen lemppari-koirakaverit. Myös Femma on yleensä osannut olla tosi kiltti pienempien kanssa. Jos Snuba on takuuystävällinen muille koirille, niin luulisi sen olevan hyvää seuraa sille cavapennullekin muiden koirien totuttamiseen? Vaikka ihmisillä voi olla näistä niin eri näkemykset, jotkuthan ei edes vie pentua tyyliin uloskaan ennen kuin kaikki rokotukset on saatu..
Kuvaan järjestelmäkameralla canon 400d ja putkena on canonin 85mm 1,8. Uusi runko sekä hyvä lyhyt putki olisi toiveissa, mutta saanevat odottaa paremman rahan aikoja :D
Itse haluisin joskus päästä Lappiin Snuban kanssa tai muuten vain kuvaamaan niitä upeita maisemia ja näkemään luontoa. Silloin kyllä varmaan pitäisi olla liina käytössä, kun muuten Snuba painelee todennäköisesti menemään uusien hajujen perässä. :D Täällä alkaa käydä lenkkipolut ahtaaksi. Pururadallakaan uskalla mennä, kun siellä menee niitä perkeleen mopoja, vaikka se on kiellettyä. Kävi Snuban kanssa aikoinaan läheltä piti tilanne ja toista sellaista en kyllä halua.
Hah! Arvasin jotain sinneppäin, kun ihmettelin miten Femmalla on noin pitkät karvat, mutta rakenne oli niin käyttiksen kaltainen, että tulipahan tämäkin asia selvitettyä. Ompahan ainakin ainutlaatuinen cockeri, ennen ole nähnytkään. Olette sitten mallikappaleita siitä, että kannattaako tämmöistä risteyttämistä jatkaa.. ;)
Meillä tuo tokoilu on tosi jees, mutta pitäisi alkaa opettamaan Snuballe se katsekontaktin pito seuraamisen aikana. Pysähdyksessä se osaa sen, mutta seuratessa yrittää yhä melko sinnikkäästi tuijottaa namia/käsiä. Olen kuitenkin saanut sen ulkona tuijottelemaan minua, kun ollaan opeteltu hihnakäytöstä samalla, kun se on "seurannut", joten ei kai se vaikeaa ole.. Jotkut tokoilijat vain sanovat vinkiksi, että sylje suusta nameja.. Ainoa vain, että en välttämättä halua koiranruokaa omaan suuhuni ja Snuba ei osaa ottaa koppeja.. :D Mejä taitaa olla helpompi lajina.. Pitäisi varmaan niitä näyttelyitäkin kokeilla, mutta edelleen arastelen tuon sikaripunkin takia..
No onhan tuo Snuba reilu 11kg ja lisää tulee. Tosin se ei ole ikinä edes murissut kenellekään ja alkoi kitistä, kun chihu vähän hampaita näytti.. Mutta naapuri pitää Snubaa liian rajuna leikkikaverina ja onhan se JOILLEKKIN melko raju, mutta minusta täysin normaalilla tavalla. Se vain tuppaa leikkimään eri koirien kanssa erilailla. Ja jokseenkin onhan tuo naapurini vähän suojeleva omaa cavalieriaan kohtaan, joka ei kyllä pelkää mitään, eikä ketään. Isojen puolella leikki sujuvasti kaikkien kanssa ja ainoa, joka siellä pelkäsi oli Snuba. :D Nojoo.. jotkut eivät tutustuta koiraansa keheenkään ennen kuin on rokotukset ja hohhoijaa..
Hui! Arvasinkin, että on joku canon tms. Itselläni on Samsung NX300 ja en edes tiedä, onko siihen olemassa muita objektiiveja. Tosin se maksoi 500e, joten luulisi sen pystyvän melkein mihin vain, mutta ehkä olen sitten vain huono kuvaaja. :D Tosin niinno tämä koirien valokuvaaminen on minulle ihan uutta.. Ja aina on niin pimeää, että ei ehdi mitään valokuvia ottamaankaan. Snubakaan ei pysy lähes koskaan paikallaan, joten on todella vaikea kuvattava. Lisäksi tuo kamera ei kestä pakkasta.. valitettavasti. :/ Kun saat uuden hommattua, myy vanha minulle.. :'D
Mehän käytiin syksyllä Femman kanssa Lapissa Utsjoella, ja hyvin pystyi sitä vapaana pitämään :) Siellä oli niin aakeeta ja laakeeta, että näki hyvin missä koira meni. Porojen kanssa tarvii tosin olla tarkkana, mutta tuolloin niitä ei juuri näkynyt.
Niinhän me kai ollaan jonkin sortin mallikappaleita :D Se tässä vähän on jännittänytkin, kun itsekään ei ole voinut olla ihan varma mitä saa ( tosin voiko ikinä olla, kun koiran ottaa..) Mutta tällä hetkellä oon aivan hirveän iloinen, että Femman oon ottanut :) Se on niin hieno tyyppi.
Meilläkin taitaa olla näyttelyt edessä joskus keväällä/kesällä. Jännää!
Hyviä kuviahan sulla on! Koirien kuvaaminen ei ole kyllä helpointa, kun liikkuvat kokoajan ja metsässä on usein niin hämärää. Opettelemista on vielä itselläkin paljon.
Lähetä kommentti