Hiiva- ja marsuongelma

Kun Ässällä on hätä, se pyytää päästä ulos menemällä istumaan takaoven eteen ja tuijottamalla ihmisiä hiljaa. Hiljaisen pyynnön haittoja: eilen en huomannut, kun Ässä pyysi ulos ja seurauksena oli pökäleet pitkin lattioita. No, viimekerrasta onkin jo aikaa..

Otin vähän makkaraa mukaan yhdelle lenkille. Kun Ässä tajusi makkaran, niin eipä paljon kiinnostanut tienpientareitten haistelut. Kontaktia otti heti kun pyysin, ja oli muutenkin paljon kiinnostuneempi musta. Pitääneepi ruveta käyttämään makkaraa herkkuna, kun noin hyvin tehoaa..

Ässällä oli tosiaan korvassa hiivaa, jota hoidin lääkkeillä vielä pari viikkoa senkin jälkeen, kun korvissa ei ollut enää möhnää. Nyt olen seuraillut sitä tiiviisti, ja tänään tarttui korvasta pumpulipuikkoon pikkaisen taas töhnää. Toivon todella, ettei se hiiva nyt taas villiinny.. Seuraava keino on sitten ruokamerkin vaihtaminen. Kun tuo on vähän hassu tuo hiivakorva, ollakseen joku ruoalle herkistymä (vaikka en asian asiantuntija kyllä olekkaan). Sitä on vain toisessa korvassa, se ei juurikaan haittaa koiraa, mitä nyt satunnaisesti rapsuttelee. Mitään muita oireita ei ole näkynyt koko koirassa. Eli ärsyttävästä pikkuvaivasta on siis kyse.

Marsua etsin edelleen. Hylkäsin ajatuksen Lunkaryoista ja Curlyistä, koska kunnon Curlyjä ei toistaiseksi ole saatavilla Suomessa. Lunkaryoissa taas sitä karvaa joutuu leikkailemaan kokoajan, enkä ole vielä törmännyt sellaiseen poikaseen joka valloittaisi. Teddyjä/Rexejä (ulkonäöllisesti sama, geneettisesti eri. Risteytä nämä kaksi niin saat sileäkarvaisen) on paljon saatavilla, ja niitä nyt olenkin katsellut. Joku kermavalkoinen olisi aika söpö :) Lisäksi tykkään luonteesta, yleensä ne ovat sellaisia läskejä sylimöllyköitä. Myös rusetilliset marsut ovat kauniite, sellaisiahan meidän pojat ovat. Jos rusetillinen marsu on puhdasrotuinen, on se abessiinialainen. Faunattaressa näin rusetillisen kermanvärisen marsun, joka oli aivan ihana! Sopivan ikäinenkin. En halua ostaa eläinkaupasta, jos en tiedä mistä ovat tulleet, mutta tämä oli tullut yhdeltä kanikasvattajalta (Solen's). Tämä marsu pyöriikin mielessäni jatkuvasti, mutta katsastan nyt vielä muut vaihtoehdot..

Piti vielä tulla muokkailemaan tääne loppuun juttu Ässästä. Se saa vielä ihania pentumaisia riehukohtauksia ja tykkää muutenkin riekkua, mutta nykyisin se osaa rauhoittuakkin niistä nopeammin! Lisäksi olen keksinyt tavan, jolla saan sen lähes aina rauhoittumaan, jos alkaa riekkumaan (on muuten kova poika osoittamaan pientäkin ärsytystä urisemalla ja urahtelemalla.Hölmö.). Otan pojan nokasta hellästi kiinni ja otan pään syliin. Samaan aikaan lepertelen sille tiettyyn sävyyn. Rauhoittava vaikutus taattu, ja poika menee lötköksi :)

Metsälenkki kera rusakon.

Hehhee, luvassa on (taas) kuvasia meidän ulkoilureissusta. Käytiin tavallista pidempi lenkki tänään (1.5 h :O). Ja nyt Ässä on ihan väsy, voi että. Se saakin viettää loppupäivän ihan kotosalla. Ei mun pitänyt tehdä kuin se tunnin lenkki, mutta jotenkin se vain venähti. Kilometrimäärästä mulla ei ole hajuakaan, oon huono arvioimaan sellasia. Metsässä mentiin koira vapaana, että saipa itse ainakin säädellä sitä liikkumistaan. Jossain vaiheessa Ässä sekoili, ja juoksi pois näkyvistä. Tein niinkuin teen lähes aina, eli lähdin päinvastaiseen suuntaan kävelemään. Sieltä se Ässä juoksi taas luokse, ja sitten menosuuntaan pois näkyvistä. Lähdin taas eri suuntaan, ja Ässä lähti taas siihen suuntaa, ja juoksi pois näkyvistä. Tätä jatkui hetki, kunnes poika malttoi odotella muakin. Energiaa riittää.

Nyt lenkillä palkitsin poikaa, kun nosti nenän maasta (samalla tietysti piti kävellä nätisti vierellä, mutta se ei ole ongelma enää nykyään). Pyysin välillä myös kontaktia, jolloin Ässä sai aina huikeat kehut. Huomasin, että metsässä Ässä otti kontaktia paljon paremmin, eikä kulkenut niin paljon nenä maassa. Siellä ei varmaankaan ole muiden koirien hajuja niin paljon, joten oli helpompi huomata mutkin.

Lenkillä tuli vastaan myös rusakko! Lähti ihan vierestä, mutta Ässä vain toljotti. Ei lähtenyt edes perään (rusakot tosin Ässän kokoisia ;D). Vähän meni nuuskimaan jälkiä, mutta se siitä. Itse sain kauhean sydärin, mutta Ässä vain katteli. Varmaan haistoi sen jo etukäteen. No, eipä ainakaan tarvi pelätä, että Ässä joskus karkaisi muiden otusten perään..

Yksi outokin juttu löydettiin. Metikössä ( ei siis lähelläkään polkua) oli ansa. Semmoinen häkki, minkä ovi menee kiinni, kun joku menee sisälle. Sen kokoinen, että Ässä olisi sinne mahtunut. Siellä lojui kaloja. Ihmettelin vain, että mitä ne sillä mahtoivat pyytää. Kettuja? Enpä ole tuolla metikössä koskaan nähnyt. Ja susia ei ainakaan täällä pitäisi olla. Tiedä sitten.

Mennään jo!

Joku oli pykänny sillanki sinne :)

Tällästä se polku pääasiassa oli. Kumpparit jalkaan!

Joku 1km siitä missä me asutaan :) Salo on maalaiskylä.

Ja näin poikki oltiin lenkin jälkeen. Piti toki asettautua mun sängylle nukkumaan lelun kanssa :)

Koirakouluilua tauon jälkeen

Tänään oli tosiaan koirakoulu. Jännitti, kun viimeksi oltiin joku kuukausi sitten. Tämä lisääntynyt tuoksujen perässä juokseminen näkyi kyllä sielläkin. Kokoajan hihna kireellä ja nenä maassa, kun viimekerralla nätisti istuskeltiin vierellä, välillä ehkä vedettiin jonkun koiran luo. Siinä oli aika turhauttavaa yrittää saada kontaktia, kun toinen menee vain hajumaailmassa. Lisäksi olin unohtanut jättää sen aamuruoan väliin, joten eipä makupalat kelvanneet. Kouluttaja antoi meille sitten jotain kanapyöryköitä, jotka edes vähän kiinnosti Ässää. Lelu kiinnosti, mutta silloin koko homma meni hyppimiseksi ja riekkumiseksi. Että aika kehnosti meni tämä kerta.

Neuvoksi saatiin, että kehutaan aina lenkilläkin, kun on nokka pois sieltä maasta ja ottaa kontaktia. Luoksetulot kyllä sujuivat hyvin, että jotain ainakin on saatu taottua tuon päähän hyvin. Muuten meni vähän niin ja näin. Mutta se hajumaailmaan juuttuminen ja kuulo pois päältä mun käsittääkseni vähän liittyy siihen teini-ikään cockerilla, että kyllä senkin pitäisi ohi mennä. Ja pitää ruveta lenkillä aina pyytää välillä kontaktia, ehkä se siitä. Ja kyllä se Ässän jumalaton hännänheilutus kirvoitti hymyjä tälläkin kertaan :) Joku Ässän perusominaisuus tuo silmitön pyllynheilutus jokaisen ihmisen edessä. Ihanaa kotiinkin aina tulla, kun koiran koko takamus heiluu innosta. :)

Tämä oli sitten viimeinen kerta tuolla märynummella, sillä joulutauko alkoi. Onneksi koulutusta järjestetään vielä muutama kerta Perniössä, niin matkustetaan varmaan sinne saamaan oppia.

Ainiin! Meni yksi toinenkin juttu hyvin sen luoksetulon lisäksi. Lopussa pidettiin koiria vapaana, ja silloin Ässä tuli aina nätisti luokse kun kutsui, ja muutenkin pysyi ihan nätisti tuntumassa. Tosin välillä kun kutsuin, niin lähti juoksemaan väärän ihmisen luokse, mutta äkkäsi kyllä tulla kun huhuilin tarpeeksi. Myöskin kun muut ihmiset kutsuivat omia koiriaan, juoksi Ässä sinne ihan intoa puhkuen :D Että luoksetulon opetus on tainnut tosiaan onnistua..

Ja nyt pari kuvasta, jotka ei liity mitenkään tähän tekstiin. Löysin Ässästä pari pöllöä kuvaa, jotka ajattelin sitten pistää tänne :) Ja kuvia ei kannata klikata isommaksi, sillä en ole voinut pienentää niitä. Sain uuden koneen pari päivää sitten, eikä tässä ole vielä muokkausohjelmaa. Ässä on kuvissa melkein 3kk.

Hölmö naama.

Halii kättä :)

Miksi huone näyttää kodikkaalta? :)

Jäähyväislahjat vieraillessa

Mentiin tosiaan lenkille purtsille Windyn ja Lauran kanssa. Silloin olikin jo pimeää, kun mentiin, joten jätin kameran suosiolla kotiin. Lenkki meni hyvin, aluksi koirat leikki, mutta sitte mentiin loppu lenkki rauhaksiin. Sen jälkeen suunnattiin Ässän kanssa Liisalle, jossa tämä leikki Liisan kissan Veijon kanssa. Siinä sitä menoa ja meininkiä sitten riitti! Pidettiin kyllä huoli, että Veijo aina pääsi pois tilanteesta, jos se halusi. Mutta eipä sitä näyttänyt missään vaiheessa ahdistavan Ässä, lähinnä ehkä välillä ärsytti toisen tunkeilu.

Mua taas ärsytti, kun Ässä ei aina muiden luona osaa olla niin sisäsiisti kuin kotona. Nytkin lirautti lattialle 5 minuuttia ennen lähtöä -_-. Mutta eiköhän se siitä sitten.. Kotona tuo liruttelee enää todella harvoin, ja sisälle ei ole kakannut enää varmaan kuukauteen. Vielä ei ole ilmennyt pojalla jalan nostoa, mutta toisten koirien hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin ennen. Monesti lenkin alkuosa mennään ihan naurettavan hitaasti, jos Ässä saa nuuhkia ne kaikki hajut, jotka se haluaa. Kyllä se sitten lähtee menemään, mutta se alku tuntuu aina siltä, kun olisi joku perävaunu perässä.

Ässä ei ole osoittanut pahemmin mitään uhmaiän merkkejä. Vähän se sitä tekee, että voi haukkua mulle, kun ovesta mennessä käsken istua. Mutta siitäkin hyvin selvitty kärsivällisyydellä. Jos haukkuu, niin kiellän ja odotan, että rauhoittuu. Siinä vaiheessa istuukin sitten jo melkein itsestään. Energiaa tosin on (hyvällä tavalla!) enemmän kuin ennen, mutta siitä olenkin tainnut jo jaaritella.

Jännittää huominen Tassukoulutus, kun viimekerrasta on aikaa. Odotan innolla huomista :)

Killen kuulumisia (ohessa muut)

No nyt on vihdoin Kille päässyt talviunille. Kauan se onkin jo kapinoinut vastaan päivittäisiä herättelyjä, ja olisi aina vaan halunnut nukkua. Kunnon kylmähorrokselle ei päässyt kyllä vieläkään (jääkaappiin), vaan vetelee puolittaisella (huoneenlämmössä, herätetään kerran viikossa syömään. Näin ollen on lyhyemmän aikaa levossa) omassa terrassaan. Kunnolla kaivautui tonne turpeeseen, ja siellä se nyt koisaa. Harmittaa, kun en Killeä kunnon kylmähorrokseen saanut, mutta minkäs sille voit. Porukoita ei kauheasti innosta ajatus kilpikonnasta jääkaapissa. Ja kyllähän tuon ymmärtääkin. Mutta kun se vaan olisi parempi konnalle..

Marsulaan on tullut rauha. Isompi aitaus sen teki, nyt veljekset viettävät yhteiseloa paljon kaverillisemmin. Ennen napistiin joka asiasta toiselle, jahdattiin, ei päästetty toista lähellekkään. Nyt ei aina napista, jahtailuakin näkyy harvemmin. Ja toinen jopa päästetään välillä suht lähelle! Hienoa, hienoa. Yhtenä päivänä jopa mahtuivat ruokakupille samaan aikaan! Yleensä vain vuorotellen nappailevat sieltä ruokaansa. En kyllä usko, että nuo pojat koskaan nukkuisivat vierekkäin heinäkasassa, tuskin heistä niin läheisiä koskaan tulee.. :)

On ollut ihan laiska olo lähipäivinä. Mulla on ollut koeviikko, ja Äiti on hoitanut Ässän pitkät lenkit. Näin ollen olen itse vedellyt vain puolentunnin lenkit päivässä. Tänään loppui koeviikko, ja sen kunniaksi mentiin kunnolla metsään rämpimään pusikoissa, Ässä suurimman osan ajasta vapaana. Oli hauska mennä siellä, kun joka paikka oli jäässä :) Oli niin nättiä. Huomenna tulee taas lenkkiä, kun mennään Windyä pururadalle moikkaamaan. Tällä kertaa voisin kiikuttaa kamerankin mukaan. Pururadalta matka varmaan jatkuu Liisalle, joka asuu siinä 100 m päässä. Eli Veijokin tulee nähtyä.

Ja sunnuntaina päästään taas Tassujen yleiskoulutukseen! Kolme kertaa on nyt jäänyt välistä (sade, kyytipula ja konsertti), ja harmittaa niin perkeleesti. Siellä on aina niin kivaa, Ässä saa riehua koirien kanssa ja kumpainenkin oppii uusia asioita. Sateellakin hyvin oltaisi voitu mennä, jos olisi se sadeloimi jo ollut. Ollaankin muuten alettu pikkuhiljaa harjoittelemaan seuraamista Ässän kanssa, ja hyvin on mennyt! Sellaisia muutaman askeleen pätkiä. Yllättävän hyvin osaa pitää katsekontaktia seuratessa.

Olin tänään tuntevinani Ässän toisen pallin.. Toivottavasti se nyt sieltä vielä tipahtaisi!

Killukka nukkuu.

Blogin ulkoasu muuttuu

Kauan siinä tapeltiin, mutta vihdoin sain väännettyä ulkoasun edes jotensakin mieleiseksi. Ennenhän se on ollut se ihan perus oletus, mutta kauan olen jo kuvaa kaipaillut yläpalkin piristeeksi. Ja löytyihän se kuvakin siihen, lopulta. Ja pitihän sitten vetää koko ulkoasu uusiksi, kun ei tuohon vanhaan sopinut se kuvanen. Ensin harkitsin siniharmahtavan sävyistä ulkoasua, mutta jotenkin olen mielessäni jämäyttänyt Ässän väriksi vihreän. Ja blogihan kertoilee Ässästä, joten vihreähkö siitä tuli. Ja tässä lopputulos!

Ässä-poika 6 kk!

Ässä poika tosiaan on nyt puolivuotias "rotjake". Tuntuu, että se nyt kuukauden sisällä on kasvanut ja vahvistunut tosi paljon! Nykyisin se tekee jo ihan tajuttomia loikkiakin ja pääsee sohville ja sängylle. Sillä oli kyllä huonojakin seurauksia, koska Ässä raapi sohviin kivat jäljet (ennen nukkumista se aina pyörii ja raapii hulluna paikkaa sopivaksi). Kyllä se parista kiellosta uskoi, ja nykyisin makoilee sohvilla ilman raapimisia. Säkkituoli on kylläkin edelleen se hänen ykköspaikkansa, pesä, jonne se kanniskelee kaikenlaista irtaimistoa kengistä lapasiin ja papereihin. Halu kanniskella on vain vahvistunut, ja nykyisin metsästänkin aina kadonneet sukkani siellä. Ja onhan se hänelle kivaa ajanvietettä, jos minä tylsänä vaan väännän läksyjä ja herra ei ole vielä saanut kaipaamaansa aktiviteettiä.

Eniten pidän Ässän kasvamisessa siitä, että se vihdoin jaksaa pidempiäkin lenkkejä! Tunnin köpsyttelyt menee ihan keppoisasti, ja välillä voi koluta muutakin kuin niita vanhoja reittejä. Yhtenä päivänä Ässä tosin sai ehkä vähän liikaakin liikuntaa, yhteensä 2,5 h - 3 h. Aamulla menin tunnin lenkin normaalin puolen sijaan ja iltapäivällä mentiin yhdessä lenkille Lauran ja Windyn kanssa. He kun asuvat vähän kauempana, niin tuli sitä kävelyäkin. Ässä ja Windy muuten leikkivät ihan nätisti, kunnes Windy aloitti haukkukonserttonsa. Ässä ei päässyt yhtään Windyn aikeista jyvälle, ja vähän kai pelkäsi toisen räksytystä. Kun Ässä kerran räksäytti takaisin, kehuin hulluna. Siitäkös pojan itsetunto kohosi, ja tämä alkoi haukkua Windylle takaisin. Sen jälkeen alkoivat leikit taas luistaa, kun Ässä uskalsi sanoa takaisin, jos toinen liiaksi innostui. Harmi kun en älynnyt raahata kameraa mukaan sinne, olisi tullut vallan mainioita kuvia. Kerrankin Ässä juoksi Windyä päin ja heitti voltin. Siitä äkkiä ylös ja kauhealla spurttilla toisen perään taas. Ässä on kyllä tommonen sählä, aina vain rynnii toisia päin. Lenkin jälkeen se olikin ihan naatti, loppupäivä meni kokonaan nukkuessa.

Tähän loppuun voisinkin listata Ässän hyviä ja huonoja puolia.

Hyvät:
1. Virtaa ja intoa riittää kuin pienellä kylällä, mutta osaa silti rauhoittua.
2. Kaikkia rakastetaan ja kaikkien kanssa tullaan toimeen.
3. Oppii nopeasti
4. Uskoo helposti kiellot.
5. Ihmisläheinen. Vapaanapito helppoa, kun ei lähde kauaksi vaeltelemaan.
6. Huumorintaju

Huonot:
1. Yksipallinen
2. Koko. Itse tykkään isommista koirista, vaikka onhan pienuudesta hyötyäkin.
3. Nössö :)
4. Sählä. Rynnii vain toisten koirien päälle (paitsi jos ne on isompia).
5.Välillä liiankin kanssa rakastaa kaikkia. Pieni pidättyväisyys ei olisi haitaksi.

Puolivuotias pojankloppi!
(näyttää siltä kuin upottaisin sormeni Ässän turpaan :D Tosiasiassa tungin ne vahingossa Ässän suuhun.. Kröh.)

Isolle pojalle iso luu :)

Hymy korvissa.