Neuvoksi saatiin, että kehutaan aina lenkilläkin, kun on nokka pois sieltä maasta ja ottaa kontaktia. Luoksetulot kyllä sujuivat hyvin, että jotain ainakin on saatu taottua tuon päähän hyvin. Muuten meni vähän niin ja näin. Mutta se hajumaailmaan juuttuminen ja kuulo pois päältä mun käsittääkseni vähän liittyy siihen teini-ikään cockerilla, että kyllä senkin pitäisi ohi mennä. Ja pitää ruveta lenkillä aina pyytää välillä kontaktia, ehkä se siitä. Ja kyllä se Ässän jumalaton hännänheilutus kirvoitti hymyjä tälläkin kertaan :) Joku Ässän perusominaisuus tuo silmitön pyllynheilutus jokaisen ihmisen edessä. Ihanaa kotiinkin aina tulla, kun koiran koko takamus heiluu innosta. :)
Tämä oli sitten viimeinen kerta tuolla märynummella, sillä joulutauko alkoi. Onneksi koulutusta järjestetään vielä muutama kerta Perniössä, niin matkustetaan varmaan sinne saamaan oppia.
Ainiin! Meni yksi toinenkin juttu hyvin sen luoksetulon lisäksi. Lopussa pidettiin koiria vapaana, ja silloin Ässä tuli aina nätisti luokse kun kutsui, ja muutenkin pysyi ihan nätisti tuntumassa. Tosin välillä kun kutsuin, niin lähti juoksemaan väärän ihmisen luokse, mutta äkkäsi kyllä tulla kun huhuilin tarpeeksi. Myöskin kun muut ihmiset kutsuivat omia koiriaan, juoksi Ässä sinne ihan intoa puhkuen :D Että luoksetulon opetus on tainnut tosiaan onnistua..
Ja nyt pari kuvasta, jotka ei liity mitenkään tähän tekstiin. Löysin Ässästä pari pöllöä kuvaa, jotka ajattelin sitten pistää tänne :) Ja kuvia ei kannata klikata isommaksi, sillä en ole voinut pienentää niitä. Sain uuden koneen pari päivää sitten, eikä tässä ole vielä muokkausohjelmaa. Ässä on kuvissa melkein 3kk.
Hölmö naama.
Halii kättä :)
Miksi huone näyttää kodikkaalta? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti