Hiiva- ja marsuongelma

Kun Ässällä on hätä, se pyytää päästä ulos menemällä istumaan takaoven eteen ja tuijottamalla ihmisiä hiljaa. Hiljaisen pyynnön haittoja: eilen en huomannut, kun Ässä pyysi ulos ja seurauksena oli pökäleet pitkin lattioita. No, viimekerrasta onkin jo aikaa..

Otin vähän makkaraa mukaan yhdelle lenkille. Kun Ässä tajusi makkaran, niin eipä paljon kiinnostanut tienpientareitten haistelut. Kontaktia otti heti kun pyysin, ja oli muutenkin paljon kiinnostuneempi musta. Pitääneepi ruveta käyttämään makkaraa herkkuna, kun noin hyvin tehoaa..

Ässällä oli tosiaan korvassa hiivaa, jota hoidin lääkkeillä vielä pari viikkoa senkin jälkeen, kun korvissa ei ollut enää möhnää. Nyt olen seuraillut sitä tiiviisti, ja tänään tarttui korvasta pumpulipuikkoon pikkaisen taas töhnää. Toivon todella, ettei se hiiva nyt taas villiinny.. Seuraava keino on sitten ruokamerkin vaihtaminen. Kun tuo on vähän hassu tuo hiivakorva, ollakseen joku ruoalle herkistymä (vaikka en asian asiantuntija kyllä olekkaan). Sitä on vain toisessa korvassa, se ei juurikaan haittaa koiraa, mitä nyt satunnaisesti rapsuttelee. Mitään muita oireita ei ole näkynyt koko koirassa. Eli ärsyttävästä pikkuvaivasta on siis kyse.

Marsua etsin edelleen. Hylkäsin ajatuksen Lunkaryoista ja Curlyistä, koska kunnon Curlyjä ei toistaiseksi ole saatavilla Suomessa. Lunkaryoissa taas sitä karvaa joutuu leikkailemaan kokoajan, enkä ole vielä törmännyt sellaiseen poikaseen joka valloittaisi. Teddyjä/Rexejä (ulkonäöllisesti sama, geneettisesti eri. Risteytä nämä kaksi niin saat sileäkarvaisen) on paljon saatavilla, ja niitä nyt olenkin katsellut. Joku kermavalkoinen olisi aika söpö :) Lisäksi tykkään luonteesta, yleensä ne ovat sellaisia läskejä sylimöllyköitä. Myös rusetilliset marsut ovat kauniite, sellaisiahan meidän pojat ovat. Jos rusetillinen marsu on puhdasrotuinen, on se abessiinialainen. Faunattaressa näin rusetillisen kermanvärisen marsun, joka oli aivan ihana! Sopivan ikäinenkin. En halua ostaa eläinkaupasta, jos en tiedä mistä ovat tulleet, mutta tämä oli tullut yhdeltä kanikasvattajalta (Solen's). Tämä marsu pyöriikin mielessäni jatkuvasti, mutta katsastan nyt vielä muut vaihtoehdot..

Piti vielä tulla muokkailemaan tääne loppuun juttu Ässästä. Se saa vielä ihania pentumaisia riehukohtauksia ja tykkää muutenkin riekkua, mutta nykyisin se osaa rauhoittuakkin niistä nopeammin! Lisäksi olen keksinyt tavan, jolla saan sen lähes aina rauhoittumaan, jos alkaa riekkumaan (on muuten kova poika osoittamaan pientäkin ärsytystä urisemalla ja urahtelemalla.Hölmö.). Otan pojan nokasta hellästi kiinni ja otan pään syliin. Samaan aikaan lepertelen sille tiettyyn sävyyn. Rauhoittava vaikutus taattu, ja poika menee lötköksi :)