Marsujen aamu-ulkoilu (video!)

Tämän päivityksen teen oikeastaan nyt vain siksi, että saisin laittaa tänne tämän aamuisen videon Masin hölmöilystä. Marsut ovat oikein innostuneita siitä, että aamuiset ulkoilut olohuoneen puolella ovat taas alkaneet. Eihän se olohuoneessa jaloittelu kauhean kauan kestä, mutta se tuo mukavan piristyksen marsusten päivään. Kylpyhuoneessahan heillä on lähes jatkuva pääsy häkistä kylpyhuoneeseen, joten siellä he saavat liikkua, jos haluavat. Useimmiten marsut kylläkin vain makoilevat aitauksessaan tai käyskentelevät leppoisasti kylpyhuoneen puolella. On siis mukavaa, että he pääsevät taas vähän vilistelemään tänne meidänkin keskuuteemme :)

Aamulla ripustin viltin videon mukaisesti tuolille, koska Veeti ja Väinö pitivät siitä ulkoillessaan ennen Ässää olohuoneessa. Enpä kuitenkaan olisi arvannut, että Masi innostuu siitä näinkin paljon!

Tessu-pappa visitoi

Aloitettiin nyt sunnuntaina sitten Ässän ilmaisun treenaaminen kunnolla. Ässän pitäisi siis haussa ukot ilmaista se haukkumalla, ja tuota treenattiin sunnuntaina. Ensin ihan haukutettiin poikaa kunnolla, ja sitten otettiin kolme helppoa hakua peräänlähtönä, jolloin maalimiehellä piti haukahtaa kerran. Ässä nyt yleensä osaa haukahtaa, kun nyrkki on maassa, mutta joskus se vaatii sen käskysanan "hauku". Hyvin meni treenit ja Ässä alkoi saada juonen päästä kiinni :) Nyt sitten treenataan tätä niin kauan, kunnes se alkaa sujua.

Nyt eilen ja edellispäivänä saimme Tessun tänne taas kyläilemään! Tessuhan muutti Timon äidin mukana nyt hieman kauemmas, joten vierailukerrat ovat vähentyneet. Silloin tällöin sitten haetaan Tessu tänne, jolloin saavat tuossa takapihalla riehua. Tessua en viitsi ottaa metsään nyt mukaan kahdesta syystä. Ensinnäkin se on liian huonokuntoinen ja vanha rämpimään metsän lumessa, jolloin se väsyy hyvin nopeasti. Toiseksi sille tulee kylmä, kun se jatkuvasti on mahaansa myöten lumessa. Tessua uskaltaa pitää jonkin verran vapaana, koska se seuraa kokoajan Ässää ja Ässä tottelee kutsua. Tessu ei itse enää kuule paljon mitään, joten sen perään on turha huudella. Se ei kuitenkaan lähde omille teilleen.

Tessun ja Ässän riehuminen takapihalla on suurimmaksi osaksi sitä, että Tessu seisoo paikallaan ja Ässä pomppii sen ympärillä hulluna haukkuen samalla. Sitten Tessu yrittää juosta päättömän Ässän perässä, ja välillä pojat heittävät painiksi. Kummatkin nauttivat selkeästi toistensa seurasta, vaikka voisi luulla, että Tessulta palaisi käämi riekku-Ässän kanssa. Yleensä se on kuitenkin Ässä, joka ensimmäisenä kyllästyy toisen jatkuvaan perässä juoksemiseen.

Oma kamerani on tosiaan nyt rikki, mutta onneksi sain lainattua isäni kameraa. Tässä siis pitkästä aikaa pari kuvasta Tessu-papastakin!

Tepsu

Vauhti päällä

Marsut matolla

Ihanaa, että vihdoinkin on matto lattialla! Tänään myös marsut pääsivät nauttimaan matosta, sillä he pääsivät aamulla juoksemaan ennen ruokaa olohuoneeseen, niinkuin ennen Ässää. Ja voi sitä asennemuutosta! Ennen seiniä kiertäneet marsut juoksivat nyt olohuoneessa paljon varmemmin, ja hyppelivät vähän ilostakin. Masia tietysti ujostutti, kun poika ei ennen ole pahemmin olohuoneessa ollut. Lähinnä piilotteli ja lymyili, mutta uskaltautui ajoittain hakemaan salaattia. Masi on kuitenkin perusluonteeltaan hyvin rohkea marsu, joten se rohkaistuu kyllä äkkiä. Lisäksi vanhemmat marsut näyttävät hyvää esimerkkiä, vaikka nekään eivät tänään vielä ihan täysillä menneet. Taisi niitäkin jännittää näin pitkästä aikaa..

Vähän napsin kuviakin marsujen ulkoilusta. Kamerani on kyllä jotenkin rikki, eikä tarkennus oikein tahdo pelata kuin tietyillä asetuksilla. Ylppärilahjaksi pyysinkin uutta kameraa, toivottavasti lykästää..

Veeti

Kuka sanoi, ettei marsu osaa kerjätä? Väinö.

Masi lymyilee.

Tuolinalus on yksi lempipaikoista, nytkun matto on taas paikoillaan.

Ässälläkin oli mielipide matosta. Aluksi sitä piti purra ja sitä piti vähän kiskoa rullalle, mutta sitten se osoittautuikin varsin mukavaksi makoilupaikaksi. Ehdottomasti Ässän suosiossa! Tosin mikään ei mene säkkituolin edelle..

Kevät tulee!

Vihdoin on kevään merkkejä ilmassa, jo on odotettukkin! Lumet sulavat pikkuhiljaa, pajunkissat puhkeavat ja Ässän maha pitää huuhdella lenkin jälkeen. Tänään Ässä myös nosti jalkaa ensimmäistä kertaa. Lieneekö keväällä osuutta asiaan.. ;)

Parit päivät ovat menneet leppoisasti viimeisiin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa ja koiran kanssa ulkoillessa. Tänään piti jäädä tottiksesta pois, jotta varmasti saan luettua tarpeeksi. Ja sainhan minä. Ässän kanssa käytiin ihana tunnin rämpimislenkki metsässä, mikä kummasti virkisti mieltä palaamaan taas matikan pariin. Ihanaa ajatella, että huomenna on viimeinen lukupäivä!

Lenkillä Ässä löysi jotain jännää. Ihmettelin, että mitä siellä lumen alla on, kun toinen niin kovasti nuuskutteli ja kaiveli. Ässä jopa meinasi alkaa kierimään siinä päällä, jolloin tajusin sen olevan mahdollisesti lumeen hautautunut raato. Sellainenhan sieltä paljastuikin, vaikkakin eläinlajista ei ole tietoa. Lieneekö rotta..

Marsut pääsivät tänään juoksentelemaan pitkästä aikaa olkkariin! Ennen Ässän tuloa he saivat vilistää aamuisin aina ennen ruoan antoa olkkarissa huutaen hoputtamassa minua. Ässän tultua katosivat matot, ja enää marsuista ei ollutkaan kivaa juoksennella lattioilla. Oman hankaluutensa toi Ässän marsuinnostus. Tänäänkin heitin Ässän ulkoilun ajaksi takapihalle, koska marsut eivät kauheasti pidä Ässästä, varsinkaan kun Ässä hiippailee niiden perässä papanoiden toivossa.

Tästä tulikin mieleeni, että tänään laitamme ensimmäisen maton takaisin paikoilleen olkkariin! Sitten kelpaa marsujenkin juoksennella aamuisin. Muita ei sitten ilmeisesti tulekkaan enää meidän ennen niin matontäytteiseen kotiimme, koska Äiti huomasi siivoamisen helpommaksi ilman mattoja. Katsotaanpa, miten Ässä suhtautuu mattoon! Sisälle se ei ole pissinyt enää aikoihin, toivottavasti ei siis matollekkaan..

Ainiin, tuolla Mian albumissa on kuvia viimeisimmältä kyläilykerralta siellä!

Laiskat päivitykset

Ehkäpä nyt olisi ja aika taas uudelle päivitykselle. On tuo jaksamus ollut vähän vähissä näin ylppärien alla jatkuvan stressin ja vapaapäivättömyyden takia. Minulla tästä seuraa ääretön laiskuus ja asioiden lykkäys. Täytyy myöntää, että Ässän lenkitkin ovat jääneet osaltani nyt vähän vähemmälle, vaikka treeneissä on ollutkin kiva käydä. No, onneksi äitini lenkkeillyttää Ässää, kun itselle iskee kauhea laiskuus.

Ensin pikaisesti treeneistä taas. Sunnuntaina oli yhteistreenit haku-porukan kanssa, ja treenatessa menikin 4 tuntia, eli matkoineen ja ulkoiluineen meni viisi-kuusi tuntia. Ennen ukkojen hakua Ässää haukutettiin, ja ihan hyvinhän se sujui. Treenasimme pellolla, joka oli monelle koiralle yllättävän vaikea paikka. Ässäkin meni minne sattuun hakemaan ukkoja, eikä meinannut edetä tarpeeksi. Jäi kuitenkin ihan hauska fiilis treeneistä, kun poika kuitenkin teki töitä kokoajan niin, että treeniliivitkin hajosivat siinä touhussa :D

Tänään oli taas talo-treenit Rauhalassa, ja Ässää haukutettiin jälleen ennen treenejä lelupalkalla. Tultiin siihen tulokseen, että kyllä se ruokapalkka on meidän Ässälle se ykkönen ;) Ahnehan se on kuin mikä, joten ruokapalkalla jatketaan jatkossakin. Treenit meni ihan hyvin, paitsi että Ässä lähti painelemaan vähän liiankin kauas jonkun äänen kuultuaan. Asioihin, joihin pitää nyt panostaa (ainakin), on tuo Ässän hallittavuus, ettei paikalle kisko hihnassa mielensä mukaan ja rynni liian kauas. Lisäksi Ässän maalimieskäyttäytymiseen pitänee kiinnittää huomiota, sillä tämähän poika tulee innolla syliin asti pusuja jakelemaan ;)

Mutta nyt taas tuosta Ässän ruokinnasta! Ässällä ei nyt näemmä ole tuo raaputtelu vähentynyt ollenkaan ruoan vaihtamisen jälkeen, joten nyt kokeilen jotain kanatonta ruokaa. Ensimmäinen ruokahan oli nutron vilja-kana (jonka aikana raaputteluun kiinnitin huomiota) ja nyt Ässä vetelee Jahti&Vahdin riisi-kanaa, jolloin raaputtelu jatkui. Kenties kanan kitkeminen ruokavaliosta lopettaisi raaputtelun? Toivoa sopii, sillä sitten en enää tiedä, mitä tehdä.

Asiaa vähän marsuista! Herrasväki (lue: Veeti ja Väinö) ei ole vieläkään rauhoittunut. Kahakoita tulee jatkuvasti, ja eilen sain minäkin niistä osani. Nyt kun näyttää siltä, että Väinön pomous alkaa heikentyä, ja Veeti kipuaa kovasti sinne pomon pallille. Eilen siis oli jahtaus taas käynnissä, ja kun jahdattava ei päässytkään portista ulos niin jahtaaja iski kylkeen kiinni. Tähän loppui kahina, mutta kun sen jälkeen yritin Veetiä ottaa tarkasteltavaksi nappasi poika hampaillaan käteeni. Oma vikanihan se oli, sillä Veeti ei tasan siedä mahaan koskettamista tuosta vain (yritin mahasta nostaa), ja kierrosten ollessa korkealla ei hammasteluun paljon vaadittu. Normaalistihan Veeti ensin "varoutusnäykkäisee" eli koskettaa hampailla moisesta yrityksestä. Ennen ei ole ketään marsuista minua noin purrut, sillä kyllä nuo pääsääntöisesti ovat oikein leppoisia. Veeti vain sattuu olemaan kaikista kipakoin herrasmarsu, joka kyllä tuntee arvonsa. Sylissä hänestäkin tulee kuitenkin leppoisa makoileva puikula, joka kuikuttelee ja pulputtelee kauniisti :)

Pikku viikon kertaus

Kyllä on ollut taas päivitysväliä näin ylppärien lähestyessä :) Lähes kaikki aika onkin mennyt lukiessa ja sen jälkeen koirajutuissa juostessa. Onneksi tämäkin raadanta loppuu pian.

Voisin vähän kertailla viimeaikaisia tapahtumia ja treenejä. Perjantaina oli hälytreenit, jossa otettiin hakua taajamaassa ihmisten pihoilla koira liinassa. Se meni minusta Ässältä tosi hienosti! Oli kolme ukkoa valmiiksi piilossa, ja Ässä sai hakea ne ilman avuja. Hienosti löysi kaikki, ja itsekkin osasin aika hyvin erottaa, milloin Ässä sai oikean vainun ilmasta.

Lauantaina oli hakutreenit metsässä. Kolme ukkoa oli piilossa, ja ne otettiin taputuksilla. Ässä kun tuntuu taputuksiin keskittyvän paremmin kuin vaikkapa käden heilutukseen. Otettiin myös kaikki L:änä, ja ekan ja vikan Ässä osasikin lähteä ensin suoraa käden osoittamaan suuntaan, ja sitten kaartaa oikeaan ukolle. Keskimmäisessä pinkaisi suoraan ukolle, joka oli kyllä omakin vikani.

Mutta se pikakertauksena treeneistä! Maanantainakin olisi ollut taas Rauhalassa talotreenit, mutta ne jäivät minulta väliin ylioppilaskirjoituksiin lukemisen takia. Muutenkin nyt olen edellisen viikon ja tän viikon alun keskittynyt lähinnä kirjoituksiin. On tässä tietysti harrastettu normaalia ulkoilua ÄssäPässin kanssa. Kivasti piristää minuakin aina opiskelun lomassa. Kotona ollaan vähän tottisteltukkin, ja olen yrittänyt opettaa Ässää peruuttamaan seuratessa.

Pieni poiminta arjesta: Minulle on kehittynyt tapa, että aina herättyäni pyydän Ässän viereeni sängylle. Siinä karisee hyvin unet silmistä, kun toinen tulee kylkeen pyörimään ja tökkimään naamaa märällä kuonollaan. Siinä sitten yleensä hetken rapsuttelen selällään makaavaa Ässää, jonka jälkeen Ässä hyppää ovelle odottamaan laiskaa omistajaansa. Joskus olen oikein laiska, ja pyydän Ässän useampaankin kertaan herättelemään minua, jos en meinaa saada itse itseäni ylös. Tämä on kyllä kieltämättä hyvä keino herätä joka aamu hyväntuulisena. Vinkkinä muillekkin ;)

Tuosta ruoan vaihdosta vielä. Ässä ei mielestäni ei enää rapsutellut itseään enää niin paljon kuin ennen. Tassujen jyrsintäkin on jäänyt kokonaan. Ässä kuitenkin rapsuttelee mielestäni yhä itseään hieman normaalia enemmän, korviaan varsinkin. Hassuinta tässä onkin se, että Ässän korvalehdet kutiavat. Kun rapsuttelen niitä, Ässä ynisee tyytyväisenä. Ja vielä molemmat korvat, vaikka vain toisessa on hiiva. Eilen sitten ajelin kummankin korvan sisäpinnan, ja se on näyttänyt ainakin toistaiseksi auttavan asiaan. Oikean korvan hiivakin on näyttänyt vihdoin hellittävän pikku hiljaa lääkitsemisen tuloksena :) Pidetään peukkuja..

antiLassien upouudet treeniliivit

Tänään oli Kiikalassa haku-treenit. Ässä meni tosi innokkaasti, joskin keskittymiskyky oli vähän hakusessa, sillä se pyöri alussa kuin väkkärä. Apuvälineiksi minun pitää hankkia leveä normipanta ja isolukkoinen hihna, että saan sen paremmin pidettyä siinä sivussa. Valjaiden lenkki kun kiertyy vaikeasti käden ympärille, ja noutajatalutin on hivenen hankala (ja Ässä onnistuneest melkein hirtti itsensä siihen tänään, niin innoissaan se kiskoi ympäri hakupaikkaa). Isolukkoinen talutin taas sen takia, että nykyisen pieni on todella kettumainen kohmeisille ja joskus myös makkarasta rasvaisille sormille.

Mutta tosiaan, treenit. Ne menivät Ässän suhteen mielestäni ihan hyvin, joskin se keskittymiskyky oli vähän hakusessa. Mutta on hyvä, että intoa riittää! Ässä haki neljä maalimiestä, joista muistaakseni kaksi oli valmiiksi piilossa ja alussa vähän heiluivat ja taputtivat Ässän huomion herättämiseksi. Ne menivät vähän ehkä huonommin, koska keskittyminen oli myös muissa porukan ihmisissä. Kaksi viimeistä sitten menivät piiloon Ässän nähden, jolloin keskittyminen niihin oli Ässälle helpompaa.

Mutta itse otsikkoon: Ässä sai tänään treeniliivit! Tänä iltana niitä pienentelin sopiviksi (ja aikalailla sainkin pienentää!), joten sovituksen ohessa oli helppo napsaista kuvanen Ässästä liivit päällä. Oli kyllä todella helppo sovitella Ässälle liivejä, kun poika on oppinut "seiso" käskyn. Jatkossahan Ässä sitten pitää liivejä vain treeneissä. Kuvassa liivit ovat jo pienennetyt. Kuva on nyt hieman epätarkka, toivottavasti joskus saadaan parempi kuva, vaikkapa ihan käytössäkin!

Ässä hyvin innostuneena uusista treeniliiveistään. (Anna jo se namu, ei tässä loputtomiin jakseta seistä!)

Kävimme treenien jälkeen Kian kaverin Eevan luona, jossa Ässä ja Frida saivat peuhata neljän bordercollien kanssa. Taino Frida siellä lähinnä peuhasi, Ässää kun hieman ujostutti sellainen lauma. Kun menimme sisälle nautiskelemaan teetä, jäi metsäkoira-Frida ulos muiden kanssa riehumaan samalla kun meidän hienostofifisylipuudeliPässi-Ässämme tuli sisälle viihdyttämään ihmisiä ja kerjäämään herkkuja.

Näimmepä myös reissulla lampaita! Harmikseni Ässästä ei kuitenkaan sukeutunut filmien hienoa lammaskoira-Lassieta, vaikka se lampaista taisikin olla hiemankiinnostunut. Enemmän Ässää kuitenkin kiinnosti se, mikä lampaasta tulee ulos.. Frida taas oli hyvinkin kiinnostunut lampaista ja vähällä oli, että se ei hypännyt niiden sekaan aitaukseen. Fridalla taisi kuitenkin olla mielessä enemmän paisti kuin paimennus.