Koirapuistoilua

Kyllä on taas kiirettä pukannut! Ollaan käyty Ässän kanssa tapaamassa koirakavereita, mutta treeneihin päästään vasta ensviikon tiistaina. Nyt viikonloppuna on sitten aikaa rauhoittua, kun vietämmekin sen rauhaksiin Tampereella.

Tottistelu on lähtenyt nyt hyvin sujumaan patukalla, vaikka Ässä aluksi ei meinannut kunnolla tarttua moiseen. Nyt sillä alkaa olemaan aika hyvä innostus sen kanssa leikkimiseen, ja olen vaatinutkin siltä jo pieniä katsekontakteja, jotka ovat sujuneet hyvin kiinnostuksen säilyessä. Toistaiseksi en ole lelupalkalla enempää vaatinut, koska Ässän kiinnostus herpaantuu vielä helposti hajuihin, jos palkan saanti kestää tai vaikeutuu liikaa liian nopeasti. Tässä pitää nyt edetä hitaasti ja kärsivällisesti (tuottaa välillä tuskaa, kun haluaisi vain rynniä eteenpäin), mutta on kyllä kiva huomata, että se on oikeasti edistynytkin. Vaikkakin sitten vain vähäsen. Olen nyt ottanut lelun aina pitkälle lenkille mukaan, jossa sitten olen leikkinyt sen kanssa lyhyesti useampaankin otteeseen. Se on nyt mielestäni nostanut Ässän innostusta leluun aika paljon lyhyen ajan sisällä.

Treeneistä puheenollen, oltiinkin taas pitkästä aikaa visitoimassa Salossa vanhassa treeniporukassa sunnuntaina! Treenailtiin siis hakua suomusjärvellä. Pistettiin Ässälle kokeilun vuoksi kaksi ekaa valmiina, ja ne se löysikin todella hyvin ja ilmaisikin hienosti. Viimeinen otettiin sitten taputuksilla, ettei tauon jälkeen olisi tullut heti liian raskasta treeniä. Oli kyllä tosi kiva nähdä vanhaa treeniporukkaa, ja koirallakin oli suu korvissa haun jälkeen. Nyt vaan innolla odottelen ensviikon tiistaita, jolloin päästään täällä ekaa kertaa treenaamaan joko raunioita tai tottista.

Eilen oltiin Ässän kanssa myös moikkailemassa koirapuistossa koirakavereita, eli leonbergi Wandaa ja australiankelpie Tupua, sekä tietenkin heidän omistajiaan Iidaa ja Miraa. Ässä ei aluksi kauheasti innostunut leikkimään, kun koiria oli niin paljon. Kun porukka väheni, innostui Ässäkin kirmailemaan Tupun kanssa ympäriinsä. Koirapuistossa kävi myös (monien muiden lisäksi) yksi cockeri ja walesinspringerspanieli. Cockeriä Ässä vaan jännitti, eikä se sitä pahemmin nuuskinut, mutta sprigeri olikin sitten ihan kiva, ja sitä piti seurailla nenä toisessa kiinni. Oli hauska huomata, kuinka samanlaisia eleitä Ässällä oli muiden spanielien kanssa, varsinkin tietty cockerin. Ainakin kaikilla yhteistä oli jatkuvasti heiluva häntä ja pieni hössötys. Ja mahtavan ihana ulkonäkö myös ;) Ässä tosin oli koirapuistossa lähinnä nenä maassa ja omissa oloissaan, koska se ei pahemmin välitä olla suurissa koiralaumoissa. Välillä se tosin leikki jonkun mäyräkoiran ja Tupun kanssa, kun porukkaa oli vähemmän. Oli kyllä kiva päivä, kun sai jutustella ummet ja lammet marsuista, hiiristä, koirista ja vähän muustakin siinä sivussa. Lopuksi vielä käytiin ihailmessa Iidan marsuja ja siimahäntiä! (sivuilta löytyy myös Wanda). Oli kyllä kiva päivä, ja otetaan varmaan joskus taas uusiksi! :)

Mulle on nyt vihdoinkin kertynyt taas kuvia Ässästä! Viime viikonloppuna Salossa ollessa käytiin sienessä, ja kun oli hyvä ilma niin otin kamerankin mukaan. Kyllä olikin taas pitkästä aikaa kiva kuvailla, pitäisipä joku kerta täälläkin tarttua kameraan. Tässä nyt pari "posetuskuvaa" Ässästä, loput löytyy albumista. Ei nyt tullut mitään huikeanhyviä tällä kertaa..

Aivan, unohdin ihan kirjoitella vielä parista viimekerralla mainitsemastani asiasta! Eli ainakin tuosta Ässän stressaamisesta mun poissaoloni takia. Olen nyt tehnyt niin, että heitän Ässälle huoneeseeni pari namia aina ennen lähtöä, joten nykyisin lähtö ei ole ollenkaan kamala. Lisäksi meille on nyt tullut tämä tietty päivärutiini, joten se on ihan tyyni, vaikka tietääkin minun kohta lähtevän. Enää se ei siis kuljeskele perässäni eikä hauku ihmisten lähtiessä. Ihanan sopeutuvainen koira!

Vielä tähän perään pikkaisen juttua tottistelusta. Tuossa pihalla käydessämme tänään taas tottisteltiin (leikittiin) hiukan, ja vaadin istumisen. Napakasti istahti, eikä keskittyminen herpaantunut muualle. Lelun vaihto rättinarusta tähän patukkaan on osoittautunut myös aika hyväksi, sillä tämän kanssa pystyn paremmin "taistelemaan" Ässän kanssa, eli otan molemmilta puolilta kiinni sen riepotellessa keskeltä. Tämä taas tuntuu olevan oikein kovasti Ässän mieleen. Nyt ollaan Ässän kanssa tottisteltu monessa paikkaan, mutta lähinnä rauhallisissa paikoissa mm. metsässä, sillä Ässä ei vielä kestä ihmisten ohittelua liian läheltä. Tänäänkin se herpaantui hetkeksi ihmisen kävellessä kauempaa ohi, mutta onneksi jatkoi lähes samantein leikkiä, eikä jäänyt haahuilemaan. Ihanaa ihanaa, oma motivaatio kasvaa tässä samalla koiran innon kanssa!

Tampereella

Nyt onkin ollut kunnon päivitystauko, kun meillä on ollut netin kanssa vähän ongelmia. Nyt sen kuitenkin pitäisi toimia joten kuten, joten pääsin vähän blogiakin vihdoin päivittelemään :) Parissa viikossa on kyllä tapahtunut hirveästi kaikkea, joten en mitenkään muista/jaksa kirjoittaa tähän yhteen päivitykseen kaikkea kerralla. Jos vähän yrittäisin ryhmitellä asioita, ja kertoilla niistä sen mitä muistan..

Ässän sopeutuminen Tampereella asumiseen on sujunut oikein mallikkaasti. Vähän poikaa hämmästytti ja stressasi alussa lauman pieneneminen, mutta hienosti se on nyt ottanut Liisan (kämppikseni) laumansa jäseneksi. Poikaa on myös alkanut hieman stressaamaan poissaoloni, mutta sekin on nyt helpottanut. Lähinnä stressaaminen on ilmentynyt minun jatkuvalla seuraamisellani kotona ollessani. Joskus Ässä on myös alkanut ulista minun lähdettyäni, mutta on yleensä lopettanut sen pian.

Katukuvaan sopeutumisessakin oli aluksi joitain ongelmia. Vastaantulevia ihmisiä ja pyöräilijöitä piti pällistellä ja tien reunassa kävely oli vähän hakusessa. Uuden paikan jännitys lisäsi myös hihnassa vetämistä. Niimpä ensimmäisillä lenkeillä Ässä risteili tien laidasta laitaan jatkuvasti vetäen. Nyt poika on kuitenkin oppinut kävelemään reunassa, mitä nyt joskus pitää jonkun ihmisen perään tulla keskelle tietä kyttäämään. Vetäminen on myös vähentynyt harjoittelun myötä ja jännityksen vähennettyä.

Treenauksen puute on aiheuttanut sen, että Ässä välillä tulee luokseni seisoskelemaan ja katselemaan sen näköisenä, että annas jotain hommia. Se on myös hakenut itselleen puuhaa lenkeiltä, jolloin se kulkee entistä enemmän nenä maassa. Meidät onneksi hyväksyttiin nyt Pirkanmaan Pelastuskoiriin treenaamaan, joten ensi viikolla on taas luvassa äksöniä. Johan sitä rupesi itsekkin kaipaamaan..

Matkustaminen busseilla ja junissa on alkukankeuden jälkeen sujunut aika mallikkaasti. Ensimmäisellä junareissullaan Ässä inisi ja ulisi, eikä oikein suostunut rauhoittumaan. Bussissa se myös mekkaloi aina, kun joku nousi kyydistä pois. Toisella kertaa se oli jo junassa paljon rauhallisempi, mitä nyt välillä haukahti muille koirille ja ynisi matkan loppuvaiheessa. Bussissa se osaa jo rentoutua kunnolla, ja makoilee vain rauhallisesti lattialla.

Ulkoilumaastot ovat oikein mukavat täällä Hervannassa. Metsää on paljon vieressä, ja vaikka suuren alan siitä vievätkin kuntoilupolut, niin on siellä tilaa myös pitää koiraa irti. Ässä onkin aina ihan innoissaan, kun se pääsee metsään vapaana kirmaamaan. Monet kerrat olen siellä jo vähän eksynytkin, mutta aina olen kuntopolulta löytätänyt jonkun ystävällisen ihmisen suuntaa neuvomaan. Joka päivä en kuitenkaan metsään jaksa lähteä tarpomaan, mutta onneksi tässä vieressä on kaunis Ahvenisjärvi, jonka ympäri menee polku. Siellä sitten teemme hihnelenkkejä, jolloin Ässä saa tilaisuuden kyttäillä lammen sorsia. Koirapuistokin on ihan vieressä, ja siellä Ässä tykkää käydä nuuskimassa muiden hajuja. Joskus olemme menneet myös muiden koirien kanssa samaan aikaan, ja onpa tuo pari kertaa leikkimäänkin innostunut. Hajut kuitenkin vievät yleensä lopulta voiton kaikesta.

Marsujen kerroshäkkikin on viimein valmis! Ja siitä tulikin todella hieno, vaikka itse sanonkin. Marsut ovat myös sopeutuneet uusiin asuntoihinsa vaivatta, ja minusta on ihanaa, että ne asuvat huoneessani. Aluksi ne tosin valvottivat öisin konserteillaan, mutta nyt saan nukkua yöni jo ilman korvatulppia. Olen myös kiintynyt marsuihin taas huimasti enemmän, kun ne ovat tuossa vieressä kokoajan puuhailemassa ja pulisemassa. Onnista en olekkaan ennen jostain syystä jutellut tänne mitään (kai?), mutta Onni on siis pieni trikkipoika, ja hän tuli tänne Veetin kaveriksi. Onni oli todella piskuinen tullessaan, mutta nyt se on kasvanut ihan hyvin. Voisinkin laittaa tähän kuvan Onnista ja Veetistä Onnin tulopäivänä (oli silloin 5vk). Nykyisinhän se on jo isompi.

Uusia vinkkejä tottikseen, mutta hyvin edetään!

No nyt on tänään muutto edessä netittömään kämppään, joten seuraavaan päivitykseen voi olla aikaa. Nytpä siis päivittelen pikaisesti kuulumisia viimeisimmistä tottistreeneistä sun muusta.

Torstaina oli tottista, ja meillä oli vieras neuvomassa tottistelun saloja. Itse sain paljon hyviä vinkkejä koiran kanssa leikkimiseen. Leikin kuulemma ihan hyvin (jes!), mutta olin itse liian aktiivinen leikissä. Sain myös pari vinkkiä itse leikittämiseen ja neuvon lyhentää leikkejä, ettei niistä vain mene maku. Lisäksi minua neuvottiin kokeilemaan palkkana patukkaa, jossa naru. Saa nähdä, miten se pelittää Ässällä. Kehua tuli Ässän innosta ja kyvystä oppia, eli kyllä siitä pitäisi ihan hyvä tottiskoira saada, jossen nyt itse vain mokaa mitään :D

Muutto siis edessä! Ketuttaa netittömyys, sillä muutosta olisi varmaan paljon kirjoiteltavaa.. Mutta enköhän välillä pääse kirjastossa tai jossain koneella sen verran käymään, että saan pienen pätkän tännekkin ehkä kirjoiteltua. Toivottavasti ne nyt saa sen netin pian laitettua, tai vaihdetaan muuten toiseen paikkaan, joka pitää kiinni annetuista päivämääristä!

Leiki Leiki Leiki

Onpas taas jäänyt päivittelyt vähiin, kyllä se muuttaminen ehkä sittenkin vaatii veronsa! Tampereella on nyt rampattua useasti milloin mitäkin hommaa tekemässä ja tavaraa viemässä. Konekkin oli viikon kiinni, kun tietsikkapöytä lähti Tampereelle enkä keksinyt kunnon sijoituspaikkaa tälle. Nyt sitten datailen keittiönpöydän ääressä vielä viikon, ja mikäs sen parempaa, kun on jääkaappikin ihan vieressä ;)

On sitä tietty ahkerasti treenailtukkin, ja tottiksessa on jo edistystä tapahtunut! Ollaan pyritty siis päivittäin leikkimään rätillä, ja Ässä selkeästi leikkii nyt innokkaammin kuin ennen. Nyt ollaan ruvettu sitä leikitystä tekemään pikkuhiljaa muuallakin kuin kotipihalla. Mm. eilen vedettiin kahdet leikkisessiot lähellä olevalla metsäaukiolla. Nämä leikit eivät sujuneet niin hyvin, sillä hajutkin olisivat kiinnostaneet Ässää, jolloin se ei ollut leikissä mukana täysillä. Ekalla kerralle se jätti lelun kerran jonkun hajun takia, mutta jatkoi lopulta leikkiä. Toisella kerralla se oli enemmän mukana, eikä tiputtanut lelua ollenkaan. Silti leikkimisessä olisi voinut olla enemmän tunnetta mukana. Toisaalta taas leikkimme toisessa metsässä yksien hakutreenien jälkeen oli todella innokasta, joten on tässä edistystä tapahtunut. Veitakkalan tottiskentälläkin se leikkii jo intensiivisemmin, eikä lähde haahuilemaan.

Haku- ja rauniotreenitkin ovat sujuneet aika hyvin. Raunioilla Ässällä on nyt ollut ekat umpipiilot, jotka se suoritti hyvin! Eilisissä treeneissä se joutui tekemään aikalailla hommia löytääkseen toisen umpparin, sillä hajun paikallistaminen oli hankalaa. Kyllä se sen sitten lopulta paikansi, ja ilmaisikin ulkoa käsin hetken ihmettelyn jälkeen. Olin todella ylpeä pojasta, kun se jaksoi tehdä kovasti hommia lannistumatta :)

Haussa Ässällä oli sunnuntaina ekaa kertaa ukko verkon alla naama kuitenkin näkyvissä, mutta se ei sitä onneksi pahemmin ihmetyttänyt. Vähän se kävi nokalla tökkimässä, mutta ilmaisi sitten hienosti. Nykyisin sillä on ilmaisu muutenkin parantunut, ja se jaksaa haukkua pidempään kuin ennen. Ärsyttää kyllä vielä se järjetön vetäminen treenipaikalle kävellessä. Se kyllä osaa liki-käskyn, mutta treeneissä sillä on järjetön into etsimään, joten se vaan sinkoaa hulluna eteen. Eiköhän tämäkin tästä, sitten kun saadaan se tottis kasaan.. Siihen mulla nyt onkin eniten panostettavaa.

Ruokinnastakin voisin jotain pulista. Nyt meillä oli kokeilussa se kana, josta pelkäsin Ässän saavan oireita. Silmät eivät ole vuotaneet, kuten sen nappularuoan kanssa (kts. vaikka kuva), ja rapsuttelukaan ei ole lisääntynyt. Ainoa, mitä olen nyt huomannut, on tassunpohjakarvojen punertuminen! Tätä samaahan oli silloin nappuloidenkin kanssa, mutta sitten se hävisi toiseen merkkiin siirryttäessä. Tassut eivät kuitenkaan näytä kutisuttavan koiraa. Pitänee kokeilla kanan jättäminen taas pois, ja katsoa valkaistuvatku tassunpohjakarvat uudelleen. Sitten voisin kokeilla, alkavatko karvat punertua satunnaisesta kanasta, sillä nythän se on jo pari viikkoa syönyt luuateriana pelkkää kanaa.

Nyt ei ole tullut taas kuvailtua, kun sain muistikortin vasta pari päivää sitten takaisin. Tässä nyt ois kuitenkin jotain Timon vauhdikkaita kuvailuja parin viikon takaa!

Ohjaajankin pitäisi osata leikkiä

Nyt olen kunnolla innostunut taas tottiksesta, kun tajusin mitä meidän pitäisi tehdä. Rättilelusta ei ole vielä tullut tarpeeksi hyvä palkka, vaikka se meneekin ylitse muiden lelujen. Nytpä siitä siis tehdään sitä ylitsevoimaisen ihanaa lelua, jonka eteen tehdään mitä vain. Tottistreenimme Ässän kanssa ovatkin siis lähinnä leikkimistä lyhyissä pätkissä. Tätä yritän tehdä lähes päivittäin, ja miksei pariinkin otteeseen.

Torstain tottiksessa huomasin taas, kuinka suuri hyöty porukassa treenaamisessa on. Sain paljon kommenttia tavastani leikkiä, joten nyt osaan (toivottavasti) paremmin innostaa Ässää leikkiin mukaan. Jahtileikissähän ei ongelmaa ole, mutta vetämissä Ässältä katoaa nopeasti into. Olin mm. nyppinyt lelua enkä ollut antanut koiran voittaa tarpeeksi, mutta nyt yritän kiinnittää huomiota näihin(kin). Eilen Ässä ainakin oli huomattavasti innostuneempi leikistä, ja se ravisti lelua moneen otteeseen. Vieläkään se ei kauheasti vedellyt, mutta ainakin sillä näytti olevan nyt hauskempaa. Ehkäpä se tästä :)

Eilen tein Ässälle pikkuisen jäljenkin metsään, ja että se olikin siitä oikein innoissaan! Kun lätkäisin sille jäljestusvaljaat päälle, se alkoi samantien kulkea nokka maassa häntä heiluen. Jäljen se suoritti nopeasti ja osasi hakeutua hienosti takaisin jäljelle mennessään hieman hakoteille. Loppu oli hieman hankala, koska olin poistuessani kävellyt liian läheltä jälkeä ja Ässä suunnisti niille jäljille. Mutta onhan sekin hieno juttu, että se ylipäätään huomasi poistumisjälkeni. Minun silmääni se näytti käyttelevän nenäänsä tarkemmin kuin ennen taukoa, ja se ei hätiköinyt niin paljon kuin joskus. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Ässän suoritukseen :) Vielä en kävellyt jälkeä ihan normaalilla askelpituudella, mutta sitäkin voisi kokeilla piakkoin, kun eilinen jälki meni noin hyvin..

Ruokintakin on sujunut hyvin, ja uskalsin vihdoin ottaa myös kanan mukaan ruokalistalle. Toivoisin kovasti, että sen kanssa ei tulisi mitään ongelmia, koska sen saatavuus on paras muihin luihin verrattaessa. Ja onhan se helpompaakin, kun kaikki liha käy. Nyt siis tarkkailen tuota koiraa, että alkaako silmät vuotamaan tai korvat töhnimään. Ainakaan Ässälle ei ole pienestä määrästä tullut mitään oireita, joten siinä voi mennä hetki, että oireet ilmaantuvat. Pidetään sormet ristissä..

Käytiin muuten Ässän kanssa uusimassa rokotuksetkin, ja tämä herranen huusi kurkku suorana piikkiä annettaessa :D Viimeksi pikkukakarana se ei edes noteeranut piikkiä, vaan rohmusi annettua kissanruokaa turpaansa. Nytkin se veteli ruokaa, mutta alkoi silti huutamaan piikkiä annettaessa. Menikö lienee huonoon kohtaan? Piikin jälkeen se veteli kyllä loputkin nappulat eikä ollut enää millänsäkkään. Pöhkö.

Harmittaa, kun ei ole tullut lisäiltyä pahemmin kunnon kuvia Ässästä vähään aikaan. Kova hinku olisi kuvata, mutta muistikortti on ollut jo kauan Timolla (hän yrittää pelastaa sieltä kadonneita Mikkelikuvia). Pitänee sitten ostaa toinen, kun se tulisi muutenkin tarpeeseen..

Leireilyä

Viikonloppuna (la-su) meillä oli treeniporukan yhteinen "leiri". Lauantai meni aamukymmenestä iltaseitsemään hakua treenatessa, ja sen kyllä tunsi jaloissaankin. Sunnuntaina otettiin vielä pienet palauttavat treenit.

Lauantaina treenattiin ihan perinteisesti hakua, ja jokainen otti koiransa kaksi kertaa. Välillä käytiin syömässä eväitä, ja sitten jatkettiin. Tuulta ei ollut ollenkaan, joten oli pakko ottaa ukot taputuksin. Samalla saatiin treenattua pistoihin lisää syvyyttä. Tätä tehtiin kumpanakin treenikertana, ja kummallakin kerralla otettiin neljä ukkoa. Ässä joutui viettämään koko päivän häkissä treenejä lukuunottamatta, mutta luulin sen olevan illalla väsynyt tavallista raskaamman treenin jälkeen. Kuitenkin illalla mennessämme pienelle lenkille se sinkoili kuin päätön kana osoittamatta merkkiäkään väsymyksestä. Nukkumaan se pääsi sisälle, ja sielläkin se oli vähän levoton ja yritti hyppiä sänkyynkin pari kertaa yön aikana.

Sunnuntaina Ässä ei vaikuttanut aamulenkillä enää ylienergiseltä, joten eipä tainnut raukka saada nukutuksi yhtä hyvin kuin kotona. Autossakaan se ei räksytellyt enää turhia, vaan makoili rauhallisesti, muttei mielestäni kuitenkaan väsyneesti. Sunnuntaina otettiin vielä yhdet samanlaiset treenit kuin lauantaina, ja yhdet haukkutreenit neljällä ukolla. Kotiin päästiin jo iltapäivällä. Kotona Ässä oli oikein väsähtänyt, ja pienellä iltalenkillä käydessämme se lähinnä jolkotteli perässäni. Kerrankin pässilä oli oikein kunnolla väsähtänyt ;)

Tälläiset rankemmat treenaukset ovat välillä hyviä, sillä niissä oppii nopeasti uusia asioita toiston avulla ja oppii kestämään rankempaakin treeniä. Ihanaa oli myös huomata, että Ässän into hommaan ei hiipunut rankemmankaan treenin takia. Itse olin tosin jo lauantain jälkeen aika naatti, ja sunnuntain treenien jälkeen oli jalat kipeänä ja väsytti tajuttomasti. Ässäkin vain rötkötti koko sunnuntai-illan. Treenaus teki siis hyvää molemmille :)

Ässä oli tänään jo taas normaali itsensä, ja mustikassa ollessamme se sinkoili taas entiseen malliin maastossa. Emme kuitenkaan tehneet tänään mitään lenkkeilyä kummempaa, vaan pidimme ihan vapaapäivän kaikesta uuden opettelusta (tai siis Ässä piti, minä menin suunnistamaan ja opin käyttämään kompassia!).

Mustikassa. Ässäkin tunki turpansa kuvaan vaikka väkisin!

Välillä muuten tuntuu siltä, että tuon koiran aivot sijaitsevat nenässä, sillä sen korvat menevät lukkoon, kun se menee hajujensa pauloissa metsässä. Raivostuttava piirre, mutta eiköhän sekin ole taas harjoittelusta kiinni..

Tottista! Vaan entäpä tavoite?

Nyt olen vihdoinkin saanut aikaiseksi treenattua tottista Ässän kanssa! Kyse on nyt vasta parista kerrasta, mutta kuitenkin. Olen saanut valettua itseeni uutta intoa tottiksen kanssa, ja nyt haluaisin todella edetäkkin tässä koulutuksessa. Ässä ei vaikuttanut tottiksesta ensimmäisellä kerralla pahemmin innostuneelta, mutta innostus kasvoi kuitenkin loppua kohti. Onko intoni ollut niin huono ennen taukoa? Ensimmäisellä kerralla tein vain helppoja juttuja takapihallamme, ja katselin mitä koira tykkäsi. Ei sen into nyt ollut mitään verrattuna hakuun, mutta parempi se oli kuin ennen taukoa.

Tänään sitten treenasinkin enempi. Tällä kertaa palkkana oli vanhan narurätin sijaan yksi ihana pehmopallo, minkä kanssa Ässä on tykännyt riehua. Motivaatio olikin mielestäni ehka asteen parempi, kuin narurätin kanssa. Ässä on nyt alkanut innostua tuosta repimisestä, mikä onnistuu pallonkin kanssa hyvin. Silti se jahtaus on vieläkin kivempaa, kuin repiminen. Treenit menivät kuitenkin mielestäni ihan hyvin, vaikka Ässän into alkoikin lopahtaa todella nopeasti. Hyvin se silti suoritti annetut tehtävät, ja varsinkin paikallaan olot menivät todella hyvin. Niitähän me ollaankin tässä arjen rinnalla pikkuisen välillä ennen ruoan antoa tehtykkin. Seuraaminen aiheutti ehkä kuitenkin pienen tylsyyden puuskahduksen, vaikka en askeltakaan ottanut. Silti "seuraa"-sanan sanoessani Ässä kuitenkin keskittyi hetken täydellisesti - se hetki vain lopahti turhan nopeasti. No, aloitetaan siitä ja koetetaan parantaa. Seuraamista me ei olla kuitenkaan Ässän kanssa tehty aikoihin, joten silläkin on varmasti osuutta asiaan. Nytkun saisi siitä seuraamisesta niin ihanaa ja kivaa, että sitä tehtäisiin oikein mielellään.

Jaa, tavoitteita? Jonna ehdotti treeneissä tavoitteen asettamista, sillä se varmasti antaisi lisää intoa treenaukseen. Hän ehdotti BH-koetta ensi kesäksi. Eihän se hullummalta kuulosta, kun sen olen ajatellut suorittaa joka tapauksessa. Miksikäs ei? Saa nähdä miten tavoite pitää, kun eteen tulee muuttoa ja kaikkea muuta odottamatontakin. Riittääkö into silloin enää?