perjantai 31. heinäkuuta 2009

Tottista! Vaan entäpä tavoite?

Nyt olen vihdoinkin saanut aikaiseksi treenattua tottista Ässän kanssa! Kyse on nyt vasta parista kerrasta, mutta kuitenkin. Olen saanut valettua itseeni uutta intoa tottiksen kanssa, ja nyt haluaisin todella edetäkkin tässä koulutuksessa. Ässä ei vaikuttanut tottiksesta ensimmäisellä kerralla pahemmin innostuneelta, mutta innostus kasvoi kuitenkin loppua kohti. Onko intoni ollut niin huono ennen taukoa? Ensimmäisellä kerralla tein vain helppoja juttuja takapihallamme, ja katselin mitä koira tykkäsi. Ei sen into nyt ollut mitään verrattuna hakuun, mutta parempi se oli kuin ennen taukoa.

Tänään sitten treenasinkin enempi. Tällä kertaa palkkana oli vanhan narurätin sijaan yksi ihana pehmopallo, minkä kanssa Ässä on tykännyt riehua. Motivaatio olikin mielestäni ehka asteen parempi, kuin narurätin kanssa. Ässä on nyt alkanut innostua tuosta repimisestä, mikä onnistuu pallonkin kanssa hyvin. Silti se jahtaus on vieläkin kivempaa, kuin repiminen. Treenit menivät kuitenkin mielestäni ihan hyvin, vaikka Ässän into alkoikin lopahtaa todella nopeasti. Hyvin se silti suoritti annetut tehtävät, ja varsinkin paikallaan olot menivät todella hyvin. Niitähän me ollaankin tässä arjen rinnalla pikkuisen välillä ennen ruoan antoa tehtykkin. Seuraaminen aiheutti ehkä kuitenkin pienen tylsyyden puuskahduksen, vaikka en askeltakaan ottanut. Silti "seuraa"-sanan sanoessani Ässä kuitenkin keskittyi hetken täydellisesti - se hetki vain lopahti turhan nopeasti. No, aloitetaan siitä ja koetetaan parantaa. Seuraamista me ei olla kuitenkaan Ässän kanssa tehty aikoihin, joten silläkin on varmasti osuutta asiaan. Nytkun saisi siitä seuraamisesta niin ihanaa ja kivaa, että sitä tehtäisiin oikein mielellään.

Jaa, tavoitteita? Jonna ehdotti treeneissä tavoitteen asettamista, sillä se varmasti antaisi lisää intoa treenaukseen. Hän ehdotti BH-koetta ensi kesäksi. Eihän se hullummalta kuulosta, kun sen olen ajatellut suorittaa joka tapauksessa. Miksikäs ei? Saa nähdä miten tavoite pitää, kun eteen tulee muuttoa ja kaikkea muuta odottamatontakin. Riittääkö into silloin enää?

Ei kommentteja: