sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Utsjoki ja Pohjois-Norja

Ja niin me lähdettiin reissuun. Matka alkoi maanantaina illalla juna-asemalta, jossa hypättiin Femman kanssa yöjunaan. Oma hytti olisi ollut turkasen kallis, joten hyödynnettiin VR:n tarjousta istumapaikoista ja matkustettiin 28 eurolla (+5e lemmikkimaksu) Rovaniemelle asti. Yö sujui ihan leppoisasti Femman nukkuessa häkissään ja minun pötköttäessä kolmella penkillä. Tiistaina matka jatkui bussilla Kaamakselle, josta kaverini haki meidät Utsjoelle tunnin automatkan päästä. Perillä oltiin niin ajoissa, että ehdittiin vielä iltalenkillekin pimenevään tunturiin.

Varoitus: tämä teksti on kilometrin mittainen ja täytetty noin miljoonalla kuvalla. Osa kuvista Tanjan ottamia. Lisää kuvia löytyy täältä.

Utsjoki-city pilkistää ja silta Norjaan. Tenojoen toisella puolella kaikki on Norjaa.


Matkalla tunturiin

Femmalla ja Kidellä oli heti alusta asti meno päällä. Chihutytöt Naava ja varsinkaan Hilla eivät oikein arvostaneet kakaroiden menoa, vaikka loppulomasta taisivat jo tottua painimölinään. Onneksi pennut osasivat myös rauhoittua toistensa seurassa, joten ihan jatkuvaa painiruljanssia ei tarvinnut isompien kestää. Viikon aikana painimatseissa nähtiin mm. spanielin päälläistuntaa, taklauksia, kuperkeikka-hämäyksiä, vaanintaa, tarkkoja lappukorviin tähdättyjä hyökkäyksiä sekä piraijamaista sokkona napsivaa hammastelua. Siinä missä spanieli vaan ajattelematta hyökkää ja napsii hampailla ympäriinsä, pohti tämä pieni paimenpirulainen selvästi erilaisia taktiikoita lappukorvien menoksi. Ja kehittyikin viikon aikana siinä aika hyväksi pakottaen Femmankin miettimään omia liikkeitään. Ei käynyt aika tylsäksi näitä seuratessa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä eli keskiviikkona lähdettiin kaverin "takapihalla" avautuvaan tunturiin tutustumaan Utsjoen maastoon. Aika komeaa oli. Femma oli riemuissaan, kun oli tilaa juosta ja lampia pulikoida. Päälle parituntisen lenkin aikana se ei juuri tainnut pysähtyä. Porojakin nähtiin etäältä.

 Kaukana näkyy Norjan lumihuippuiset vuoret

 
Femma oli erityisen kateellinen näistä uima-altaista

Tuuli pöllyttää pienen söpön bortsun suureksi karjalankarhukoiraksi

Torstaina tehtiin useampikin retki, josta toinen suuntautui hyvin tuulisen Ailikas-tunturin laelle, joka on aivan Utsjoen vieressä. Tuuli ei ollut edes pahimmillaan, vaikka siihen pystyi melkein nojaamaan kaatumatta. Poroerotukset ovat kuulemma juuri aluillaan, joten poroja ei enää näkynyt. Illemmalla tehtiin vielä reissu Tenojoen varteen, mutta se jäi kokonaan kuvaamatta.


Tuuli vie turkin ja korvat mennessään.


Vaivaiskoivua ja variksenmarjaa riitti



Etsi kuvasta spanieli. Femma lempipuuhassaan, ei haitannut tuuli tai kylmä.

Onnellinen rypenyt spanielin turjake.

Sitten alkoikin homma mennä jännäksi, nimittäin torstai-iltana joukkomme kasvoi kahdella ihmisellä ja yhdellä kiinanharjakoiralla. Femma oli innoissaan uusista ihmisistä ja Nele-koirasta, mutta Nele piittasi pennuista tasan yhtä paljon kuin Hilla ja Naava. Femma osasi onneksi hienosti mennä lauman jatkona, vaikka ei suurta suosiota saanut kuin Kideltä. Onni on omistaa sosiaalinen koira, Ässän jälkeen sitä osaa arvostaa. Perjantaina retkeiltiin jälleen lähituntureissa auringon paisteessa.

 Matkalla tunturiin



Toinen siisti, toinen turjake, nättejä molemmat


Urpo ja Turpo taas vauhdissa Ailikaalla, Naava toimii poliisina

 Koko konkkaronkka

Tanja sai napattua Femmasta ja Nelestä näinkin hyvän pönötyskuvan.

  Maisemat Ailikkaalta oli aika mukavat, Nele poseeraa ilta-auringossa. Tanjan ottama.

Lauantaina päästiin itse asiaan ja suunnattiin nokka kohti Norjaa. Utsjoellakin riitti katseltavaa ja upeita maisemia, mutta naapurimaakin oli nähtävä. Lauantaina tähtäimessä oli Hamninbergin hylätty kalastajakylä (jonka asuntoja ihmiset nykyisin pitävät ilmeisesti mökkeinä) ja missä sijaitsee myös Euroopan koillisin kohta. Välipysähdykset tehtiin Suomen puolella Nuorgamissa sekä Norjassa Mortensnesissä ja Vesisaaressa eli Vadsøssa.

 Nuorgamissa pysähdyttiin tunturiin ulkoiluttamaan koiria. Kuvassa tunturikoivuja.

 Mortensnesissä. Keskellä uhrikivi, jolle entisaikain saamelaiset uhrasivat kalaöljyä hyvän kalaonnen saamiseksi. Paikalla oli myös iänaikaisten kotien kivikehiä ja muuta vastaavaa. Tanjan ottama.


Hamninbergin kalastajakylästä


 
Majakkaa oli päästävä katsomaan!

  Kohta perillä!

Karua rantaa

Aurinko laski, ennenkuin ehdittii kiivetä näiden yli takaisin autolle. Onneksi oli hyvät lamput.

Tämä reissu loppui autolle päästyämme öiseen piknikkiin ja biitsillä kävelyyn kuun valossa. Kuva Tanjan ottama.

Sunnuntaina oli toinen reissupäivä ja tarkoituksena ottaa vähän rennommin, sillä lauantainen kotiinpääsy venähti myöhään. Koirat (tai ainakin pennut) alkoivat olla aika naatteja kaikesta reissaamisesta, painimisesta ja ulkoilusta. Tällä reissulla oli tarkoitus yleisesti kierrellä vähän toisella puolella Pohjois-Norjaa kätköjä hakien (taas yksi harrastus lisää, tällä reissulla opin geokätköilemään) ja päättää päivä Langnesiin. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Norjan puolella tunturissa, jossa Femma alkoi ikäväksi ontumaan toista etujalkaansa. Sen osalta ulkoilut siis loppuivat siihen, mikä ei välttämättä ollut yhtään paha asia. Tassussa ei mitään näkynyt, liekö siis ollut täräyttänyt jalkansa kiipeillessä, juostessa rinteillä tai painiessa.

Femma Norjan tuntureilla

 Aikuisilla oli omat juttunsa, ne menivät kauniisti porukassa pentujen pööpöillessä omiaan.


 Hyvä kuvaus meidän porukasta: Kidellä on joku keppijuttu, Femma liitää nenä maassa kauheaa vauhtia, Hilla ja Naava ovat omistajansa lähellä ja Nele poseeraa iloisena kameralle. Kuva Tanjan ottama.

 Joko otit kuvan, että sais namia?

Lopulta saavuttiin Lagnesiin ja päivä alkoi olla taas lopuillaan.

 Sieltä löytyi jotain toisen maailmansodan aikaisia raunioita, sekä maan alla oleva bunkkeri. Kuva Tanjan ottama.


Kivet olivat vähän erilaisia kuin Suomessa, tämäkin näyttää ennemmin joltain männyn pinnalta eikä kiveltä.


 
 Auringon laskiessa pidettiin taas piknikkiä ennen kotiinlähtöä, maisemissa ei ollut valittamista. Kuva Tanjan ottama.

Maanantaina koitti lopulta kotiinpaluun hetki. Lähdettiin suhteellisen ajoissa ajelemaan autolla ja pysähdyttiin matkalla ulkoiluttamaan koiria. Femmalla oli taas vauhti päällä, mutta vähäisen ontumisen takia liikkumista rajoitettiin edelleen. Ajeltiin matka kahdessa osassa, joten yötä vietettiin Kemissä eräässä hotellissa. Femma ja Nele tulivat hyvin toimeen, kun Femma osasi kunnioittaa harjakoiran oman tilan tarvetta. Taas olin kovin iloinen sosiaalisesta spanielistani, joka oli niin ongelmaton matkustettaessa. Tiistaina päästiin vihdoin kotiin. Ontuminenkin loppui jo tiistaina ja Femma on kestänyt jo normaalia lenkitystä, onneksi. Hetkellinen ankeus koitti palatessamme tuntureiden laakeasta normaaliin suomalaiseen ihmisiä ja autoteitä vilisevään metsään, mutta onneksi täällä uudessa asuinpaikassa on vielä paljon tutkittavaa. Eilen esimerkiksi löydettiin taas hyvä väylä uusille metsäbaanoille, missä saa koirakin painaa mielensä mukaan. Vielä kun Ässän saisin kotiin, niin olisi aika hyvä olla.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Muutoksen tuulia


Hirmuisen pitkä blogitauko tähän väliin, joten kerron heti ekaksi kaksi tärkeintä asiaa: muutto suoritettu onnistuneesti ja Ässän vointi on nykyisin jopa hyvä!

Ensiksi lyhyesti muutosta. Ässä lähti muuttoa pakoon vanhemmille, ettei sen tarvinnut mahdollisesti kipeänä kärsiä lisästressistä ja muusta sählingistä. Lisäksi meidän muuttoapulaisemme (kiitokset heille ja muillekkin suuresti avusta!) toivat mukanaan omat koiransa, joten eihän siitä sopasta olisi tullut yhtään mitään: yksi karkaileva koira, kaksi jatkuvalla syötöllä painivaa kakaraa ja siihen päälle vielä kaikkia vihaava Ässä. Joten Ässä meni äidille ja kaikilla oli parempi mieli.

Femma sen sijaan sai olla muutossa mukana ja oikein pätevänä olikin. Pienenä koirana (vaikka se nyt näyttääkin pentukarvansa kanssa hirveän muhkulta) sen sai tungettua täyteenkin autoon ja osasi se kohtalaisen kiltisti odottaa alun vastaväitteistä huolimatta uudella asunnollakin. Pientä levottomuutta oli muuton jälkeen ilmassa yksinolojen suhteen, joka esiintyi lähinnä minun vahtaamisenani, mutta sekin tuntuu jo jääneen. Oma piskuinen piha on ihan parasta ja naapurin linnunruokintapiste vielä parempaa.

  
Pieni muuttoapulainen pelkäsi jäävänsä kyydistä! Myös uuden kämpän sauna on parasta, sinne pitäisi aina päästä mukaan löylyihin. Kumma koira.

 Jinna tuli muuttoavuksi viihdyttämään Femmaa takapihalle ihmisten puuhaillessa.

No nyt on piha!

Viimeksi tänne kirjoitellessani Ässä oli juuri käynyt ortopedilla ja saanut cartrophen kuurin, eli neljä pistosta viikon välein. Eläinlääkärireissun jälkeen käytiin ihan pohjalla, sillä kaksi viikko Ässä kieltäytyi täydellä kipulääkitykselläkin kaikesta lenkkeilystä ihan totaalisesti. Hetken taas jo ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli - pistokset eivät auta, joten selkä lienee ihan totaalisen romu. Kuitenkin kahden viikon eli kolmannen pistoksen jälkeen Ässä eräänä päivänä kuin taikaiskusta oli taas ihan eri koiraa. Lenkille se lähti mielellään ja eräänä päivänä ei olisis suostunut tulemaan sisälle ollenkaan! Kipulääkettäkin uskalsin vähentää puoleen ennenkuin se lähti äidille hoitoon eikä siitä seurannut niin mitään ongelmia. Vielä lenkit eivät mitään kovin pitkiä olleet, mutta puolikin tuntia meni ihan hyvin.


Lenkin loppupuolella poseeratessa jo hieman ilmeestä näki, että alkoi raja tulla vastaan.

Hoidossa ollessaan Ässä pääsikin mökkeilemään ja uimaan itselleen korvatulehduksen. Tällä hetkellä Ässä on ollut ilman kipulääkettä jo pari päivää tehden jopa tunnin metsälenkkejä! Aivan uskomatonta. Toivotaan, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin. Kova ikävä olisi jo saada karvanaama kotiin.

Tälläiset mökkiterveiset tuli puhelimeen: Ässä kuulemma karkaili veljeni perään tämän mennessä kalaan, joten se piti hakea kanootilla takaisin kotiin. Pääsi se onneksi välillä mukaan kalareissuille.

Muutenkin syksy tulee menemään taas aika haipakkaa. Huomenna lähdetään Femman kanssa viikoksi Utsjoelle kaveria moikkaamaan ja seikkailemaan chihutyttöjen ja Kide-bortsun seuraksi. Jännä reissu siis tulossa. Femma myös pääsi treenaamaan TAMSK:in koiratanssin valkkuryhmään, joten tanssintäytteinen vuosi on tulossa. Syksyllä osallistutaan Femman kanssa impulsiivisille koirille tarkoitetulle kurssille, jolta haetaan hallinta-apuja tälle lintubuumille. Minähän heitin jo hanskat tiskiin sen osalta, että pakko tuota on joskus jossain vapaana pitää. Tämän päätöksen myötä tuli arjesta paljon mukavampaa molemmille, vaikka tuo välillä vapaana ollessaan tykkääkin aiheuttaa harmaita hiuksia tehden jonkun pienen lenksan kauemmas pois silmistä..  Eräällä kurssilla juuri käytiin ja saatiin taas hyviä vinkkejä tuon koulimiseksi, joten ehkä se taas tästä. Vähän kyllä jännittää, onko mulla aikuisena hyvin pelittävä koira vai totaalisesti näpeistä karkaava kuuraketti. Ja paljonko vaikuttaa tämänhetkinen (teini?)ikä ja paljonko tuo vielä itsenäistyy iän karttuessa. Ja ehdinkö siihen väliin koulutuskikkailemaan kääntäen homman vielä omaksi voitoksi. No, se jää nähtäväksi. Kristallipallo olis välillä aikas kiva..

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Väliaikatietoja ortopedilta

Käytiin eilen Ässän ja Femman kanssa ortopedillä, aika jota jo kuukausi on odotettu.

Ensin tutkittiin Femma. Koska olen vainoharhainen sairaan koiran omistaja, teetätin samalla kerralla sillekin ontumatutkimuksen (eli onko mikään paikka kipeä). Lisähintaa ei tullut kuin 20e ja tulos oli mitä lohduttavin: raajat ovat kuulemma hyväasentoiset, polvet normaalit ja lonkat käsin tunnustellen tiiviit. Jee! Nyt vain toivotaan, että ne myös pysyy sellaisina :) Likka sai kovasti kehua luonteestaan, sillä vaikka virtaa ja touhua riittää pienen kylän tarpeisiin, osasi se hienosti keskittyä lääkärin pöydällä ja katsoa vuoroin vakavana minua tai lääkäriä silmiin "joo hei tiedän, nyt tutkitaan, pitää olla nätisti". Lääkäri-setä oli ihan myyty. Esittäessäni huoleni Femman lihaksiston kehittymisestä metsälenkkeilyn ollessa paussilla lääkäri totesi tällaisen koiran kyllä liikuttavan itse itsensä. Lihaksetkin oli kuulemma kuin vuotiaalla, huhhuh. Ei ihmekkään, että meidän muskelimimmi ei ikinä ole kauhean pentumaisen ruipelo ollut.. Se kun taitaa käydä salaa salilla. 
 
 Pöydällä oli niin kivaa, ettei pois malttanut lähteä

Ässän vuoron koittaessa se ei ollut mitenkään mielissään lääkärin käsittelystä ja alaselkää kokeillessa pisti ärinät pystyyn. Lonkkaa manipuloidessa taisi sattua tosi kovasti, koska silloin reagoi oikein kunnolla eikä lopettanut ärinää heti käsittelyn loputtua. Pöydältä alas päästyään se meni kuitenkin heiluttelemaan lääkärille häntää ja hakemaan rapsutuksia. Minkäs se spanieli luonteelleen voi :) Kuvaamaan ei tällä kertaa ryhdytty.

Lääkäri kertoi seuraavaa:

"Ässä liikkuu takapäätään varoen takaselkä hieman koukussa ja lantio pystyssä asennossa. Etujaloissa ei tällä hetkellä ole normaalista poikkeavaa. Takaselän alue on arka erityisesti lanne-ristiluu-liitosalueelta. Syvät vatsalihakset ovat hyvin kipeät, mikä liittyy pitkään jatkuneeseen selän köyristelyyn. Lonkkaa koukistavat lihakset ovat kipeät ja jännittyneet molemmin puolin, oikea lonkka hieman rutisee taivutellessa ja molemmissa lonkissa taaksetaivutus sattuu. Lonkkien manipulointi niin, että nivelkapselia hiukan venyttää, sattuu voimakkaasti. Vasemman polvilumpion sivussa tuntuu edelleen tikkirivi, koska paraneminen on vielä kesken. Kummassakaan polvessa ei tunnu aristusta tai täyttymistä, polvilumpiot pysyvät hyvin paikoillaan. Oikeassa polvessa olevien teräsimplanttien ympärillä ei ole turvotusta tai aristusta.

Oireiden perusteella kyseessä on lonkkanivelten akutisoituminen. Tämä sopisi kuvaan, koska lonkissa oli alkavaa nivelrikkoa jo ennen polvien operointia ja lonkat ovat vuorotellen kuormittuneet enemmän toipumisaikana. Myös takaselän kipua aiheuttavat muutokset ovat mahdollisia (esim. spondyloosi tai välilevyvaivat).

Hoitoon aloitetaan Cartrophen-lääkitys tulehduskipulääkityksen rinnalla. Tulehduskipulääkettä kannattaa käyttää vielä viikon verran täydellä annoksella, sen jälkeen vähintään viikon ajan puolella annoksella. Lonkkanivelrikko yleensä vastaa hoitoon hyvin, sen jälkeen fysioterapiaa suunnitellaan lonkkavaiva huomioiden. Jos kipuoireita jatkuu, lonkat ja takaselkä kannattaa röntgenkuvata rauhoituksessa noin kuukauden kuluttua."

Kuinka ihanaa olisikaan, jos Ässän oireet johtuisivat nyt "vain" lonkkavaivasta ja nivelrikosta! Siinä tapauksessa cartrophen voisi hyvinkin auttaa ja pahimman alkuvaiheen ohi mentyä Ässä voisi mahdollisesti elää pitkiäkin jaksoja ilman kipulääkettä. Tämä olisi ihan parhautta, mutta vielä ei uskalla juhlia. Jos lääkitys ei auta ja kivut vain jatkuvat, saattaa selässä hyvinkin olla ongelmaa. Sitten taas tutkitaan ja mietitään mitä tehdään.


Sisko älä luovuta vielä
Me ollaan vihdoin oikeella tiellä
Matka on pitkä ja kivinen
Mutta älä pelkää
Mä otan sut vaikka reppuselkään
Ja puolet sun huolistasi kannan
Säkin tekisit mulle niin
Älä luovuta vielä

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pyjamabileet


Viikonlopuksi saatiin kavereita yökylään, sillä ystäväni tuli meille Roope-colliensa kera. Koirat ovat entuudestaan tuttuja keskenään ja Ässä ja Roope ovat ennenkin viettäneet öitä yhdessä, mutta silti vähän jännitti koirien yhteiselo. Miten suhtautuu Roope-pappa fanittavan pikkulikan ja pöyristyneen pörisijän komboon?

Ilmeet kertonevat hyvin tyyppien mielenliikkeistä Roopen astellessa taloon.

Saapuminen olikin pienoinen sirkus Ässän toitottaesa mielipiteitään vieraasta ja Femman pyyhkiytyessä pitkin lattioita onnesta soikeena. Roope kesti kuitenkin kaiken kuin herrasmies ainakin suhtautuen Ässään etäisen välinpitämättömästi ja Femmaan kohteliaan pidättyvästi. Aika pian rauha laskeutuikin taloon ja Ässän ajoittaiset murina-pörinätkin loppuivat tunnin sisään. Femma sen sijaan heräsi aina tasaisin väliajoin pitkin viikonloppua fanittamaan Roopea. Ei ole ihan helppoa ängetä itseään aina toisen naaman eteen tilanteessa kuin tilanteessa selällään hytkyen ja samalla pusuja jakaen. Jotenkin se siinä kuitenkin saukkomaisen vikkelästi onnistui. Yöt kaikki malttoivat kuitenkin nukkua hyvin.

Komea harmaaparta

Loppuun vielä kännykkälaatuisia otoksia viikonlopun varrelta.


Vasemmalla Femma on saanut ahdistettua Roopen nurkkaan ja Roope pohtii kuumeisesti ulospääsyä. Oikealla yksi ruokailija ja kaksi kateellista ahmattia.

 Lenkkeiltyäkin tuli ihan mukavasti

 Välillä pisti vierasta hieman väsyttämään, onneksi spanielikokoinen peti on ihan hyvä collielle.



lauantai 23. elokuuta 2014

Femma 7 kk


Hieman on kiire viikko takana, mutta vihdoin pääsin tänään ottamaan ja julkaisemaan Femman 7 kk kuvan näin 4 päivää myöhässä! Tässä siis likka seitsenkuisena turjakkeena. Pentukarva rehottaa minkä kerkiää ja kuukausi sitten leikatut housukarvatkin rehottavat taas puuhkeina. Onneksi pentukarvan pitäisi vihdoin kohta alkaa lähtemään, aikuiskarva ainakin vaikuttaa laadultaan sileämmältä ja vähemmän roskia keräävältä. Korvakarvatkin ovat kasvaneet melkoisesti, saas nähdä koska niitä saa ruveta lyhentelemään. Tosin koristeenahan ne tällä hetkellä pitkälti ulkosalla ovat, joten antaa niiden olla edes nätit. ;) Vaikka itse tosin tykkään lyhyemmästä korvakarvasta. Ehkä ne korvat toimiskin paremmin, jos kuorisi karvat ääntä eristämästä?

Mitat tällä hetkellä ovat tasan 10 kg kotivaa'an mukaan (musti&mirrin ja ell. aseman vaaka väitti 9,5 kg, mutta kotivaakaan on tähänkin asti turvattu) ja säkäkorkeus jotain 39-40 cm kotona sähläten rullamitalla otettuna. Hieman siis olisi kasvanut ja aika passelin kokoinen pikkulikka tällä hetkellä onkin.



Vaikka äsken vitsailin korvien toimimattomuudesta on pikkulikka loistanut kaikissa harrasteissa, mitä sen kanssa keksin kokeilla (vaikka tietystihän se oma on paras). Aloitimme agilityn alkeiskurssin, jossa harjoitellaan kaikkea aksakoiralle hyödyllistä (ei siis varsinaisesti esteitä tai fyysisesti mitään liian kuormittavaa!) ja sielläkin pikkulikka on ollut aivan super. Kaikkeen suhtaudutaan meiningillä jeejeejee ja leikkiminenkin on aivan huippua. Ihan outoa omistaa leikkivä koira, mutta onhan se aika kivaa. Femma on käynyt myös tanssitreeneissä ja sille on valittu oma tanssibiisi: Robinin Boom Kah. Biisin meininki vain sopii Femmalle kuin nenä päähän eikä askelluskaan yhtään hullummalta näyttänyt biisin tahtiin. Tänään käytiin myös mätsäreissä ekaa kertaa pyörähtämässä ja huomenna käydään ajamassa verijälkeä. Ei käy elämä tylsäksi ainakaan viikonloppuisin.

Neiti Nättinaama Saukkonen

Korvattomuuteen liittyen metsässä käyntiä on nyt hieman aikaa vältetty, sillä Femma on ruvennut keräämään siellä ennätysmäärin kierroksia. Myös ulkoilu hihnassa aiheuttaa helposti ylikierroksia (ne linnut..), joten rauhoittumisharjoitukset ovat tulleet osaksi arkea kotonakin. Energiaa yritetään purkaa sitten muuten kuin metsässä, kuten koirapuistossa rallattelemalla (ja minä kun aiemmin välttelin koirapuistoja minkä kerkesin) sekä aivo- ja nenätyöskentelyllä. Ehkäpä se tästä vielä voitoksi kääntyy.

Muuten meillä menee ihan hyvin. Ässä on ollut vaihteeksi aika hyvälläkin voinnilla ja saanut lenkkeillä metsässä vapaanakin. Se on päässyt myös pariin kertaan tanssimaan ja huomenna kokeillaan pieni pätkä verijälkeä. Meillä on myös muutto piakkoin edessä, päästään vihdoin vaihtamaan kerrostalokämppä rivariin pikkupikkupihalla!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Viikonloppu


Jinna, Nik ja Femma

Viimeisen fyssarikäynnin jälkeen olen kytännyt Ässän käytöstä silmä kovana. Keskiviikko sujui ilman ihmeempiä ja torstaina lähdettiinkin aikaiseen viikonlopun viettoon. Ajomatka Saloon kulki Torronsuon ohitse, joten päätin tehdä koirien kanssa siellä pienen lenkin testatakseni samalla Ässän kuntoa. Tarkoituksena oli tehdä pieni max 30 min lenkki, jossa Ässä kulkee pitkospuita saaden mennä vapaana ja Femma rymistelisi liinassaan. Ilman mitään ajantajua rymisteltiinkin suolla kokonainen tunti ja eihän se Ässä missään pitkospuilla suinkaan suostunut kokoaikaa kuljeksimaan. Loppulenkistä iskinkin sen hihnaan ja totesin sen liikkeen huonontuneen. Loppuviikko kuluikin sitten retkestä toipuen, mutta tänään Ässä kykeni taas iloiseen ulkoiluun. Tarkoituksena ei todellakaan ollut rasittaa Ässää tuolla tavalla, mutta yksi asia oli varmaa: meillä oli huisin hauskaa! Koirat menivät hienosti yhdessä ja Ässä meni iloisesti välillä suon puolelle milloin minkäkin hajun perässä ja molemmat pääsivät suosilmään rypemään. Lenkki olisi vain saanut olla puolet lyhyempi.

Paha siis sanoa fyssarin hoidon vaikutuksista, mutta ollaan edelleen menossa parin viikon päästä uusintahoitoon. Nyt olen ollut huomaavinani Ässässä toispuoleisuutta, eli ehkä oikea(?) puoli olisi jostain syystä huonompi.

Fiksu video suopöntöistä. Femma kyttää Ässän maltillista pulikointia, aikaisemmin se veti rallia pitkin suota. Ässä pääsi vain kerran viilentymään suohon, oli meinaan sen verran rankan näköistä sen takapäälle. Mielellään olisi kyllä rämpinyt kauemminkin..

 Ässä valmistautuu hierontaan ja venyttelyyn, välillä oikein itse tarjoutuu hoidettavaksi.

Muuten Saloviikonloppu kului perinteisesti. Femma sai taas Jinna-valkkarin painikaveriksi, tällä kertaa myös Jinnan osa-aikainen laumakaveri Nik tuli mukaan pikkulikkojen ahdisteltavaksi. Nik on venäläinen rescue, kiltti, rauhallinen ja herkkä herrasmies, johon Femma oli aivan ihastuksissaan. Myös Ässä pääsi pienelle hihnalenkille Jinnan ja Nikin kanssa käyttäytyen mallikelpoisesti. Se jopa haisteli Nikin naamaa sanomatta sanaakaan.

Jinna on nyt 18 viikkoa ja jo paljon Femmaa suurempi. Harmiksi kone tilttasi ja onnistuin poistamaan naama- ja kroppakuvat Jinnasta, niin ei oikein pääse näkemään tyypin kasvua.

Iloinen Nik

Femma aloitti painit heti meiningillä "täysillä päälle"

 
Vaan osasi Jinnakin pistää kampoihin

  "Et hei viittis purra poskesta.."

 "No tästä saakin paremmin kiinni!"

"psst.. Arvaa mistä mää puren sua seuraavaks, lappukorva!"

Välillä piti pussailla Nikiä. Nik arvosti.

Painien lisäksi viikonloppuun kuului peruslenkkeily ja yksi uimareissu. Ässästä ei tosiaan ollut pahemmin lenkkikaveriksi, mutta käytiin me eilen pikkupikkukävelyllä lähimetsässä kolmestaan. Femma sai lenkkiseuraa pariin otteeseen myös kaverin nahkacollie Roopesta. Aluksi pikkulikka fanitti pappaRoopea kympillä, mutta sitten piti keskittyä paikallistamaan mahdollisia lintuja. Yksi hieno ylösajo tapahtuikin pellon reunasta, onneksi fleksi esti peräänlähdön. Voishan tuosta ihan pätevä lintukoira tullakkin, kun nyt koulutus osuisi kohdalleen.



 Puskajussi lintujahdissa vasemmalla ja Roope kunnon paimenkoirana tietä jolkottelemassa. Sitä ei paljon ylimääräinen puskissa suhaaminen kiinnosta.

torstai 7. elokuuta 2014

Onko toivolla vielä sijaa?


Niin Ässä palasi kotiin. Rakas pieni spanieli, tuoden murheet mukanaan. Äidin kanssa puhelimessa jutellessa olin ollut kovin huolestunut Ässän voinnista ja Ässän tullessa kotiin ihan järkytyin sen kävelytyylistä. Kun on katsellut kaksi viikkoa vaivattomasti liikkuvaa Femmaa, näytti Ässän liikkuminen kurjalta ja vaivalloiseltakin välillä. Muutamia kertoja se on ontunutkin, eikä kipulääkettä voi vähentää ollenkaan. Ässä myös välillä nyppii kupeitaan ja tuijottelee takapäätään, eli ilmeisesti sieltä tulee kipua. Tilanne tuntuu aika huonolta.

Eilen käytiin fyssarilla, joka kommentoi muun muassa tällaista:

"Ässä kulkee edelleen takaselkä pyöreänä. Takajalat ovat ulospäin kiertyneet. Tunnustellessa Ässä aristaa molemmin puolin reisilihaksia, tilanne kuitenkin selkeästi parempi aikaisempan nähden. Lonkankoukistajat ovat molemmin puolin selkeästi kipeät. Hauisten jännealueet aristavat molemmin puolin. Hauikset venyvät molemmin puolin hyvin, pieni kiristys lopussa. Rintarangan keski- ja loppuosassa on kipua, samoin lannerangan nikamat ovat aristavat. Lannerangan nikamat ovat jäykät ja täyteen ojennukseen selän suoristus ei onnistu. Oikea takajalka venyy hyvin taakse, vasen hieman huonommin, liikkuvuus on lisääntynyt molemmissa takajaloissa. Molemmat polvet taipuvat hyvin koukkuun eikä Ässä aristele polvia. Kummassakaan takajalassa ei havaita hermokireyttä ja takareidet venyvät normaalisti. Myös etureidet venyvät hyvin."

Ongelmat siis tuntuvat keskittyvän lonkkien alueelle ja takaselkään. Ässän selkää mobilisoitiin ja mikäli se nyt parantaa liikkumista mennään kahden viikon päästä uudestaan. Vielä en osaa sanoa, onko auttanut (eli vielä en ole huomannut merkittävää parannusta). Jos mobilisointi auttaa, sen avulla Ässä saatetaan vielä saada johonkin kuntoon. Muussa tapauksessa fyssarista ei ole meille enää hyötyä. Mennään varmaan joka tapauksessa kahden viikon päästä vielä fyssarille, sillä en osaa vielä luovuttaa. Varasin kuitenkin ajan jo ortopedin kontrolliin, siellä otetaan sitten selkä- ja lonkkakuvia ja ihmetellään tilannetta. Ajan sai kuitenkin vasta syyskuun alkuun, eli sinne asti pitäisi sinnitellä.

Tilanne vaan näyttää väjäämättä siltä, että vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Jos Ässän oloa ei voi fysioterapialla parantaa, sitä tuskin voi parantaa millään muullakaan. Tilanne on jatkunut niin pitkään samana. Ortopedin tutkimus ehkä kertoo syyn oireisiin, mutta en odota saavani sieltä mitään keinoja parantaa rikkinäistä koiraa. Leikkauksilla en enää lähde Ässää rääkkäämään eikä se voi loputtomiin sinnitellä kipulääkkeillä vajaavaista elämää. Eikä sen tarvitsekkaan.

Mutta ei jotain huonoa, ettei vähän hyvääkin. Ässä sai nyt fyssariltakin hyväksynnän ulkoilla vapaana, kunhan liikkuminen ei mene laukkailuksi ja riehumiseksi (selkä ei tykkää). Eilen tehtiin kahdestaan ihana 20 minuutin lenkki ja Ässä nautti niiin paljon. Se mokoma jopa karkasi järveen, vaikka fyssari on nyt käskenyt rajoittaa uimisen max 3 kert. per viikko. Vaan eipä kai pieni kastautuminen pahaa tee. Loppupäivän kyttäsinkin koiraa liikarasituksen havannoimiseksi, mutta Ässä ei oireillut lenkin jälkeen. Syyskuuhun asti siis vapaana lenkkeilyä, ravaamista, uimista, jumppaliikkeitä ja venyttelyitä. Sitten katsotaan kortit.



ps. Tähän loppuun vielä toinen suru-uutinen. Meidän ihana marsukolmikko on nyt muuttanut uuteen  kotiin. Keväällä jo olin tätä raskasta päätöstä tekemässä, mutta nyt sen vasta toteutin. Tällä hetkellä koirat vievät sen verran aikaa ja energiaa, että päätös muotoutui lopulta kuin itsestään. Onneksi pääsivätkin hyvään kotiin ja vielä lähistölle, eli mahdollisesti saan kolmikon joskus hoitoonkin. Tällä hetkellä helpottaa kovasti, kun on yksi asia vähemmän murehdittavana.