Ässän rakkaus

Tänään oli toko-treenit, ja treenien jälkeen mentiin koirapuistoon. Siellä olikin kiva porukka tänään, koiria oli paljon, mutta Ässä oli ensimmäistä kertaa näin monen koiran kanssa kuin kotonaan! Kaikki tulivat hyvin toimeen ja Ässä juoksenteli iloisesti muiden mukana. :) Aluksi oli vain kolme Ässän lisäksi, mutta sitten tuli pari muutakin. Mm. whippet, jota ihailin salaa koko ajan (en tajua, miksi mulla on tälläinen kiksi vinttikoiria kohtaan), ja Ässän lemppari, Neiti Labradori. Neiti labbiksen kanssa Ässä oli kuin kotonaan, niin luottavaisesti se labbiksen kyljessä hengaili. Ne hölkyttelivät yhdessä ja Ässä hakeutui sen seuraan jatkuvasti. Ehkä rakkautta selitti labbiksen ihanan ystävällinen ja avoin luonne kaikkia kohtaan, tai ehkä se johtuu pentuajan kaverista Fridasta. Oli kyllä ihanan oloinen koira, joskin valtaisan roteva.

Tokottelutkin menivät ihan hyvin, Ässä on edistynyt yllättävän hyväksi kaukokäskyissä! Pystyin jopa askeleen päästä sitä käskyttämään, eikä se liikkunut yhtään eteenpäin! Ja tänään siis ekaa kertaa käskytin kauempaa.. Olen ylpeä :) Alussa kävi kyllä pieni moka. Ässän on vaikea olla seuraamatta juoksevia koiria, ja sille on nyt tullut talvenaikana se, että karkaa haukkumaan muita koiria vapaana. Hihnassa on kyllä yleensä mainiosti. Noh, itse otin seuraamisesta maahanmenoa, ja kävelin eteenpäin matkan Ässän jäädessä maahan. Vieressä teki koirakko kanssa samannäköistä kuviota, mutta koira jäi istumaan. Olin juuri lähdössä takaisin Ässän luo, kun vieressä tekevä koirakko ottikin luoksetuloa! Voi P#¤¤%#"# sanoin minä, kun Ässä ampaisi hetken mietittyään räkyttäen koiran perään.. Onneksi se tuli sieltä, kun toinen koira oli pysähtynyt. Niin se tekee aina vapaanakin ollessaan, ei välttämättä juokse edes luokse, mutta lähemmäs pitää päästä räkyttämään.

Tämä muiden koirien kohtaamis-ongelma häiritsi niin paljon, että kysyin ohjaajalta treenineuvojen sijaan apua tähän, ja sitä sainkin. Itse olen kokeillut 10m liinaa, jonka päälle olisi helppo tallata ja pysäyttää koira, jolloin sen voisi kutsua luokse ja palkata. Siinä Ässä ei ole lähtenyt räkyttelemään pahemmin, kai se tietää olevansa liinassa (vaikka liina siis roikkuu vapaana). Aion kuitenkin jatkossa käyttää sitäkin. Sitten olen kokeillut Ässän hakemista pois niin, että niskasta otan ja kiellän. Siinä on se ongelma, etten ehdi tapahtumapaikalle, kun Ässä tulee jo käskyllä sieltä pois ennen sitä. Ja jos sen onnistuisi tekemään 1/10, niin eipä paljoa auta. Kouluttaja ehdottikin pannan käyttöä, josta saisi nappia painamalla äänen tai suihkeen. Se sopivasti havahduttaisi Ässää, että saisin sen kutsuttua luokse. Kotimatkalla mietin, että voisin vuokrata sellaisen äänipannan tai sitruunapannan (Ässä kun aina räkyttää), tai sitten ostan sumutorven, jota huudatan :D Ne pannat kun maksavat 100e kipale.. En kyllä tiedä toimisiko mun kädessä oleva äänilähde samalla tapaa.

On tämä vaan jännä ongelma, nyt tämän talven aikana kehittynyt. Enkä oikein tiedä miksi, vaikka olenkin sitä yrittänyt miettiä. Kai olen jotenkin vahvistanut sitä, että Ässä ensin räkyttää ja sitten tulee luokse, jolloin se on nyt kasvanut tälläisiin mittoihin. Ihmiset eivät ole mikään ongelma, eihän niistä nyt tarvitse välittää. Noh, pitääpi kokeilla uusia kikkoja, vaikka onpa meillä onneksi näin kesällä mahdollisuus ulkoilla semmoisillakin alueilla, missä ei pahemmin ketään koskaan vastaan tule.

Koira kotiin, rauha taloon

Nyt on koira haettu takaisin Salosta, ja kyllä elämä on taas makiaa! Pari viikkoa kun tuossa kerkesin koiratta olla, nosti koirakuume päätään huimasti. Roikuin jatkuvasti ties millä foorumeilla ja pentukuvia katselemassa. Mutta heti kun pääsin Saloon ja kunnon mettälenkille Ässän kanssa, niin johan taas olo tuntui tyytyväiseltä. Nyt kun on koira kotona, on rauha talossa. Ja onpa Ässä vanhentunutkin vuoden viimenäkemältä, sillä 1.5 Ässä täytti 3v! Missä välissä se on kasvanut noin isoksi, sehän osaa nykyisin jo vaikka mitä..

Ässä 3v.

Salossa tulikin mukavasti lenkkeiltyä, ja sama meininki on jatkunut täälläkin. Ilmat ovat suosineet, joten mielummin sitä ulkona kuljeskelee, kun sisällä istuu. Myös se hetken vaivannu velttous on kadonnut, kun pääsee taas ulkoilemaan kunnolla. Salosta kertyikin "muutamia" kuvasia, vaikka yksi reissu jäikin kuvaamatta. Kuvia tuli karsittua rankasti, mutta kyllä niitä nettiinkin tuli paljon. Muokkauksessa oli oma hommansa, koska osa kuvista meni pöljän tummaksi ja pitihäan kaikki pienentääkkin. Tähän nyt liitin muutamia otoksia, lisää sitten albumissa.

Killeäkin tuli kuvailtua, herra on jo 23v.

Salossa tuli käytyä pariin otteeseen lenkillä Katin ja Roope-collien kanssa, ja sitten käytiin äitin kanssa lenkkeilemässä. Yhtenä päivänä tehtiin myös isän ja äidin kanssa reissu kauemmas suomaisemiin, mutta sinne en tietenkään älynnyt kameraani raahata. Siellä ulkoilu maittoi parin tunnin ajan, ja tulipa lintutorniinkin kiivettyä. Ja Ässä tietysti kiipesi myös, kun näki muidenkin menevän.. On se sellainen, että kaikkialle pitää päästä mukaan ja intoa riittää aina muille jakaa. Tänä vuonna sen into uimiseen on entisestään kasvanut, ja nykyisin se rypee myös kaikki mahdolliset ojat ja ja jorpakot. Suoretkelläkin se kävi vastaantulleissa lammessa ja joessa, sekä kolmessa mutaojassa. Isä oli tietysti mielissään, kun olimme liikkeellä hänen uudella siistillä autollaan :D






Täällä päästiin sitten tokoilemaankin, ja se sujui helteestä huolimatta hyvin. Käytin Ässän sitä ennen uimassa viereisessä lammessa, joten helle ei alussa varsinkaan haitannut yhtään. Saatiin kehuja liikkeestä seisomisesta, joka sujuukin nykyisin varsin mallikkaasti. Se tehtiin ihan kuin kokeessa ja nappiin meni. Myös muut liikkeestä jäävät on ihan hyvässä mallissa, ja seuraaminenkin sujuu treeneissä ainakin hyvin. Paikallaolokin on todella hyvällä mallilla, vaikka Ässä katselee myös maisemia välillä. Se on kuitenkin aina tosi rauhallinen. Nyt meidän pitäisikin treenata luoksepäästävyyttä,ruutua ja kaukokäskyjä jotka ovat ihan alussa, sekä noutoa ja hyppyä, joita on jo aloiteltu. Seurausta myös tehdään pienenpieniä määriä, ja ne ovat sivu-käskyllä onnistuneet joka kerta. Nyt pitää olla tarkkana, etten tee niitä liikaa.




Muuttoasiat etenee, kämppis muuttaa kesäkuun aikana pois ja Ville tilalle. Meillä on nyt hakemukset vetämäsä pariinkin paikkaan, jossa toivottavasti olisi sitten oma pihakin! Saapa vain nähdä, milloin ne kämpät vapautuvat. Mutta mikäs se on tässäkään olla.

Työt alkaa mulla tuossa toukokuun lopulla, saa nähdä miten se homma sujuu. Ässä joutuu myös taas kesäkuussa Saloon hoitoon, kun mulla on yhtenä viikonloppuna festarit, eikä ketään täällä, joka voisi koiraa hoitaa (kämppis ja Ville tulevat mukaan). Äiti tosin ottaa Ässän mielellään hoitoonsa, niin saa seuraa sairaslomalleen, joten kaikki ovat tyytyväisiä :D

Muutto ja töitä

Kai sitä pitäisi taas vähän kuulumisia päivitellä, kun edellisestä toko-kerrastakin jäi jutut kirjoittamatta. Siitä voisinkin sen verran sanoa, että kouluttajan ohjeen mukaan seuraamista ei treenata enää kuin korkeintaan pätkä päivässä. Ja käskyksi vaihdetaan toinen, sivu, jota ollaan käytetty aiemmin sivulle tulossa. Että näin. Nyt treenit on tosin jäähyllä, kun Ässä lähti kahden viikon lomalle äitini luokse minun vappukiireideni takia.

Mutta uutisiin: sain kesätöitä Tampereelta, joten täällä pysymme kesän. Lisäksi sain auton kesäksi lainaan, joten lenkkimaisemiakin voi mukavasti tarpeen tullen vaihdella. Kesällä on myös muutto edessä heinäkuussa, kun kämppikseni vaihtaa kämppää. Muutan siis itse poikaystäväni Villen kanssa yhteen, joko aluksi tähän nykyiseen kämppään tai sitten heti johonkin kaksioon. Tämä nykyinen kun on kolmio, joten yksi huone jää ylimääräiseksi.

Minulla on ikävä pientä Persiljaa (taas yksi typerä lempinimi lisää Ässälle), varsinkin kun kelit ovat niin kauniit. Nyt on toisaalta hyvä, kun saa mennä ja tulla miten lystää, vaikka tietenkin marsuja onkin hoidettava. Niiden siirto olohuoneeseen olikin loistoidea, sillä siivoamiseen meni viimeksikin vain puoli tuntia! Ja siivoaminen on oikeasti ihan kivaa, kun säkkejä ei tarvitse raahata eestaas, koko kämppää ei tarvitse imuroida jne. Muutenkin on tullut paljon enemmän nyt energiaa puuhailla niiden kanssa.

Seuraaminen ei olekkaan ihan hanurista?

Eilen oli taas tokotusta, ja olipa vallan mukavaa. Alan kokoajan enemmän ja enemmän innostua tuosta. Aiheina oli nouto, hyppy, ruutu, seuraaminen, liikkeestä seis ja paikalla istuminen. Kokonaisuutena reenit meni aika putkeen, ja hokasinpa taas uusia asioita. Tulee vaan helposti tehtyä vähän liikaa, kun reenit kuitenkin kestää tunnin. Mielummin tekisi sillai, että reenaa-> taukoa ja odottelun harjoittelua -> reenaa-> taukoa jne. Ettei vaan hinkkaa ja hinkkaa jotain koiran kyllästymiseen asti. Eilen vähän hinkuttelin taas seuraamista, mun suurin pahe. Mutta ihmekyllä Ässä jaksoi tehdä, ja tajusinpa seuraamisesta aivan ihmeellisen asian.. Sehän osaa seurata!

Muttajoo, jos vähän kertoilen muusta, ennenkuin jaan ihmeellisen älyväläykseni tuon seuraamisen parista. Noutoa harjoiteltiin ekaa kertaa puisella kapulalla, ja eihän se sitä suussaan halunnut kantaa. Sitten opeteltiin sen suuhun ottamista, ja toi se lopussa sitä askeleen verren mullepäin. Pitääkin kipaista kauppaan hakemaan tuollainen noutokapula, että saadaan reenejä jatkettua.. Hypyn harjoittelu meni huonosti, kun odotin tuon osaavan enemmän kuin osasi. Sitä pitää treenata kotona. Ruutu meni ihan jees ja paikalla istuminen oli mainio! Alussa vähän kyyläili muita koiria ja oli himpun levoton, mutta lopussa katse oli kuin nauliutunut muhun. Istui 2 min ja palkkasin joku 3 kertaa. Pysyin siinä 5m päässä tai lähempänä, mutta kävin kerran kauempanakin. Liikkeestä seis menee jo ihan hyvin, tosin siihen tarvittais joku viereen katteleen, että korjaako se vaan asentoa vai ottaako ylimääräisiä askeleita.

Mutta sitten se seuraaminen.. Meidän ikuinen ongelma, ainakin ollut. Eilen reeneissä tein sellaista, että en käskenyt seuraamaan, vaan aloin vaan kävellä ja kehuin katsekontaktista. Ja sehän tarjosi sitä, ja seuraaminen oli parempaa eikä katkennut! Saatoin pitkiäkin (taisiis meille pitkiä) matkoja kävellä Ässän kanssa, ja se napitti ja napitti. Välillä saattoi vilkaista jotain, jos jotain tapahtui. Mutta annas olla kun sanoin "seuraa".. Ässä selkeästi hieman hermostui, tuhahti, vilkaisi ensiksi maahan, sitten alkoi napittaa innottomammin, tiputtaa katsetta, katsoo mua, alkaa innottomasti katsella muualle.. Että sellaista. Kouluttaja totesi, että koira selkeästi osaa asian, mutta ei ehkä ihan tiedä mitä vaadin seuraa-käskyllä.

Itse tulin siihen tulokseen, että tämä on nyt sitten niiden monien turhautuneiden tuntien satoa, kun yritin Ässää kireänä ja ärsyyntyneenä saada oppimaan kunnon seuraamista, ja sitten tahkottiin ja tahkottiin ja tahkottiin vaan, ja minä vaan hermostuin, kun etenin liian nopeasti eikä se mielestäni osannut. Ja nyt Ässälle on sitten jäänyt sellainen inhotus sitä kohtaan. Vaihtoehtoina taitaa siis olla vain toisen käskyn opetus, tai seuraamisen siedätys. Tällä hetkellä kokeilen siedätystä niin, että kun Ässä käskemättä seuraa hyvin sanon iloisesti seuraa ja heti namia jossei laske naamaansa inhotuksesta. Katsotaan miten lähtee toimimaan..

Kauhea hinku tokoilla! Tänään piti olla vapaata eilisten reenien jälkeen, mutta tekis mieli nyt tota seuraamista ja noutoa ainakin reenata. Ja ruutua. Ja hyppyä. Ja okei kaikkea muutakin. On niin ihanan rentoa ja vaihtelevaa nyt, ja molemmilla on kivaa.

Ässä muuten kävi tänään heittämässä talviturkkinsa.. En olisi vielä uskonut. Jääthän eivät ole edes järveltä lähteneet, mutta sivupuro virtasi jo kivasti auki.. Jäin sitä katselemaan, kun pohjaan asti näkyi, ja potkiskelin lumipaakkuja. Hetken päästä sinne hujahtaa risu, ja Ässän silmiin syttyi kiilto.. Niinpä se rauhallisen varmasti lipui jokeen risuaan metsästämään, mokoma hupsu. Onneksi kotiin oli vain 10min matka.

ps. kyllä se kevät tännekkin tulee

Mätsärit!

Tähänkin kohtaan sopisi otsikoksi eka kerta, sillä enpä ole mätsäreissä/näyttelyissä ennen koiran kanssa käynyt. Ihan hyvin sujui, vaikka muut olivatkin keskimäärin paljon paremmin harjoitelleet tuota esiintymistä kuin me :D Me kun mentiin perinteisellä liki-käskyllä tuolla (käytetään lenkillä sivussa kävelemisessä), ja seis-käskyllä, jota käytetään tokoilussakin. Ei oltu siis erikseen reenattu ollenkaan.. Joten siihen nähden olen erinomaisen tyytyväinen, ja hauskanpidon ja kokemuksen takia tuonne mentiinkin. :) Teki Ässälle hyvää päästä palloilemaan tuonne muiden keskele, ja aika hyvinhän se siellä käyttäytyikin. Tosin lopuksi se alkoi jo väsymään, ja sillon tuli muutamia kertoja mölistyä muille.

Muutama sananen itse näyttelyistä. Ne olivat siis Dalmatiankoira-yhdistyksen järjestämät, ja ne pidettiin Citymarketin parkkihallissa. Paikka oli pölyinen, mutta ainakaan ei ollut mutaa ja vettä. Menimme kehään 10:nentenä, ja saatiin sininen nauha. Sinisten kierroksella tiputtiin ekojen joukossa pois. Ässä juoksi vähän miten juoksi ekalla kerralla, mutta toisella kierroksella meni jo paremmin. Hienosti kyllä seisoi, vaikken kyllä seisottanut kuten cockereita kuuluisi, joten pylly heilui oikein iloisesti :D Pöydällä Ässä oletetusti tervehti perinteisen iloisenriehakkaasti tuomaria, tätähän ei ole tullut mieleen ikinä edes harjoitella. Pieniä koiria oli paljon enemmän kuin muita, n. 70 kpl. Sinisten voittaja oli hienosti esiintynyt punainen cockeri, punaisia en jäänyt enää katsomaan.

Tulipa niitä kuviakin räpsittyä, Ville toimi kuvaajana (ja ruoka-avustajana/tsemppaajana/kannustajana/repun kantajana ja seuralaisena). Villellä tuntuu olevan rauhoittava vaikutus Ässään, taitaa siis reppana joutua toistekkin koiratapahtumiin mukaan. Mätsäreihin nyt ei varmaan enää mennä, ja näyttelyihin ei edes päästäisi, mutta toko-kokeisiin olisikin mukava päästä..

Suurin osa kuvista on surkealaatuisia, lainakameralla räpsittyjä. Löysinpä vihdoin kyllä omankin kamerani laturin, joka oli Salossa. Niinpä tyydyimme näihin huonohkoihin räpsyihin, mutta ehkä jopa jo pääsiäisenä saisin laturini takaisin. Silloin Ässä tosin jää Saloon pariksi viikoksi hoitoon, joten kuvattavaa ei paljon ole..

Eka kierros kehässä

Eka seisotus kehässä

Sininen nauha

Sinisten seisotus

Iloset loppufiilikset hyvän suorituksen jälkeen

Ja Ässä huoltojoukkojen (Villen) kanssa

Eka Toko!

Keskiviikkona oli sitten ekaa kertaa toko-ryhmän reenit! Paikalla oli mun lisäksi kaksi muuta koirakkoa, mutta vieressä reenaili muitakin ryhmiä, joten häiriötä riitti. Aiheina oli tosiaan ruutu, hyppy, askelsiirtymät, paikallaanmakuu ja seuraamisen käännökset. En nyt viitsi ruveta tähän käymään kaikkia erikseen ja perinpohjin läpi, vaikka se ehkä hyödyllistä olisikin, koska sitten en kuitenkaan jaksa ikinä lukea tätä päivitystä läpi (ei sillä että muutenkaan hirveästi lukisin, niin hyödyllistä kuin olisikin). Ajattelinkin mielummin käydä läpi mieleenjääneitä asioita ja yleisfiilistä kustakin liikkeestä.

Ruutua ei olla koskaan ennen tehty, ja nyt saatiinkin hyvät ohjeet siihen. Tehtiin sitä myös pari kertaa, ja aika samanlailla opetus menee, kuin eteenmenossakin. Hyppyäkään ei oltu ennen tehty, ja saatiin taas hyvät ohjeet. Sitäkin tehtiin muutamaan otteeseen, ja siitähän Ässä innostui! Teimme niin, että minä olin esteen toisella puolella (este matalin mahdollinen), ja kouluttaja toisella puolella. Sanoin hyppy ja kouluttaja houkutteli. Ensiksi Ässä luuli tätä jonkinlaiseksi ilmaisu-harjoitukseksi, ja alkoi maaten antaa hyvää haukkua kouluttajalle :D Tuli pieni ikävyyden pisto pelastuskoirailuja kohtaan.. Tämän jälkeen Ässä tajusi kuitenkin nopeasti jutun jujun ja taisipa se oppiakkin jotain. Askelsiirtymiä harjoiteltiin itsekseen. Sainpa tietää, mitä ne ovat, eli askelsiirtymä eteen, taakse tai sivulle. Kaipa sen nimestäkin olisi voinut jo päätellä.. Eteen ja taaksehan Ässä jo osaa, joten aloin opettaa oikeaa ja vasenta. Nopeasti ja yllättävänkin tarkasti oppi, kun namilla avusti hieman. Fiksu mies! Seuraamisen käännöksiä tehtiin myös itsekseen, ja ne meni todella hyvin myös, mutta niitä ollaankin treenailtu. Itseasiassa ne sujui paremmin kuin kotona.. Paikallamakuu oli 2min mittainen, ja jäin Ässän eteen 2m päähän. Makasi kahden koiran välissä, jota ei olla ikinä ennen tehty.. Palkkasin siis aika tiuhaan. Toinen koira myöskin haukkui kokoajan, mikä häiritsi Ässää (värähti lähes joka haukun kohdalla..) Sitten se nousikin keskenkaiken pystyyn, eikä suostunut menemään enää maate monestakaan käskystä?!? Sitten tajusi, että oli tainnut laskea alleen, vaihdoin pikkaisen paikkaa, ja uusiksi maahan. Siinä pysyi loppui asti. Jatkossa pitänee pissattaa Ässä ennen paikallamakuuta, tuota kun sattuu kotonakin, jossei lenkiltä ole suoraan tultu. Olisipa hienoa kun tuo tapahtuisi kokeissa..

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseemme! Taino Ässän suoritukseen ainakin. Pelkäsin sen ottavan hirveästi häiriötä muista, mutta hommathan sujuivat erittäin hyvin, jotkut jopa paremmin kuin kotona. Erittäin hyvin se myös jaksoi keskittyä, tunti kun on kuitenkin hyvin pitkä aika, ja kotona treenaamme intensiivisesti ehkä max 15 min? Tietenkään emme koko tuntia jatkuvasti tehneet mitään (vaikka ihan liikaa hinkkasinkin ehkä jotain, onneksi Ässä ei kyrpiintynyt), vaan välillä harjoittelimme vaan olemista. Otin Ässän viereen ilman käskyä istumaan, kun muut koirat tekivät vieressä jotain. Palkkasin sitä, kun ei keskittynyt niihin, ja katsoi mua tai oli muuten rennosti. Ässähän alkoi tarjota sitä katsetta hirveästi, tuollaista kuin saisi seuraamiseenkin.. Tuntui, että Ässä oli helpottunut, kun sille antoi kohteen johon keskittyä, eikä sen tarvinnut katsella muita koiria ja olla epävarma haukkuakko vai mitä. Siksi se taisi muutenkin olla niin hirveän keskittynyt ja innoissaan. Toiveissa olisikin, että saataisiin tuo seuraaminen sille mallille, että se jaksaisi katsetta tiputtamatta tai matkalaukuksi muuttumatta tulla mukana. Saatiin siihenkin ihan hyviä vinkkejä, eli ehkä vielä joskus.

Reenien jälkeen kävin vielä juoksuttamassa Ässää koirapuistossa, johon tuli Ässälle leikkikaveriksi englanninmastiffi! Huikea kokoero ei haitannut, kun nämä porhalsivat (tai Ässä ainakin porhalsi) eestaas. Kivaa oli kummallakin ja loppuiltana Ässä sitten näyttikin tältä:


Itseäkin väsytti päivän jälkeen, mutta oli kiva, kun oli taas jotain koira-aktiviteettia. Nyt vaan reenausta lisää, ja ehkäpä joskus päästään jopa aloluokkaan kokeilemaan, miten homma oikeasti sujuu! Sunnuntaina onkin muuten luvassa lisää koiramaista aktiviteettia, kun ilmoitin Ässän Dalmatiankoira-yhdistyksen järjestämään match show'hun. Tämä on ensimmäinen mätsäri/näyttely, johon Ässän kanssa menin, joten jännittää. Kuvia ja tarinointia tulee sitten toivottavasti tapahtuman jälkeen!

Suloinen kurakeli

Nyt se sitten iski. Tänään on ollut ihanan kuraisa päivä, ja koko päivän on vihmonut tihkusadetta. Käytiin silti pitkällä hihnalenkillä, vaikka ei Ässä kurasta pahemmin nauttinut. Kotipihaan päästyämme oli sinne ilmestynyt valtava jättiläislammikko. Se Ässää kuitenkin kiinnosti, ja tuloksena oli lammikossa ihmettelevä Ässä. Siellä se rauhallisesti kahlaili ja nuuski ja katseli. Ihme kutale. Kotiintullessa olikin taas pesun paikka, vaikka ei tuo kaikki lika tunnu vedellä irtoavan, ja sitten osa siitä on turkin kuivuttua sängyssä/lattialla/sohvalla. Kurakelin jälkeen taitaa kyllä kunnon pesu tehdä Ässälle poikaa..

Ässä ja ihana lammikko

Ja tälläinen oli sää vielä viikko sitten.

Ässän ruokavalio näyttää nykyisin koostuvan pääsääntöisesti kepeistä ja pähkinöistä, kun paria viimepäivää katselee.. Linnun/oravien ystävät käyvät ripottelemassa pitkin lenkkipolkujen varsia pähkinöitä ja siemeniä, ja niitäkös Ässä rakastaa. On lähes mahdotonta pitää sitä täysin irti niistä, vaikka hihnassa ja kaulapannassa kulkeekin. Eräänäkin päiväni kumarruin sitomaan kengännauhoja, ja noustessani oli Ässä touhuamassa kiven takana. Noh, siellä oli vaan linnunsiemeniä, joten ajattelin Ässän hajujen perässä olleen. Seuraavana päivänä Ässän kakka sitten koostuikin lähes kokonaan pähkinöistä.. Oli siinä mulla taas ihmettelemistä. Lisäksi se on nyt tuon uuden urinary-ruoan aikan syömään keppejä! Ensin niitä oli vaan kakassa, parina viimepäivän se on puklaillut niitä yöllä mm. mun sänkyyn.. Ehkäpä ruoka sulaa liian hyvin (kakan koosta päätellen), että Ässän ikinälkäinen maha tarvitsee täydennystä? Sillä kun on joskus aiemminkin tuota puklailua ollut, kun rupesi syömään kaiken maailman keppejä ja ruohoja. Ruoan lisäys auttoi silloin, ehkäpä nytkin.