Huhhuh. Tänään onki ollu melkonen päivä. Toi otsikko ei tällä kertaa viittaa mitenkään Ässään, vaan Killeen. Meidän pihahan on aidattu, jopa killenkestäväksi. Tai niin luultiin tähän päivään asti. Koko aamun se siellä pihalla tallusti, ja häntä vahdittiin. Ajateltiin, ettei se karkuun sieltä pääse, ja painuttiin syömään. Syömisen jälkeen havahduttiin siihen, että poikaa ei näy missään. Siinä pari tuntia sitä etsiskeltiin, mutta eipä näkynyt missään. Mää menin sitten etsintäkuulutus-julisteita ripustelemaan ympäri valhojaa. Viimeks kun Kille karkas, (n. 8 vuotta sitten, kai) olin itse jossain leirillä. Nyt olin kotona panikoimassa ja masentumassa. Onneksi sitten saimme soiton joltain ihanalta ihmiseltä, joka oli pojan paikantanut! Haettiin Kille, ja köyhdyttiin 50 e (löytöpalkkio). Kyllä oli hyvä fiilis, äitin kanssa melkeen pistettiin tanssiksi! Kille on meinaan äitin lemppari. Onhan se meillä joku kymmenen vuotta kohta ollukkin. Ässä tulee sitten hyvänä kakkosena..
Ja Ässästä puheenollen! (vihdoinkin, siitähän tämän blogin pitäis kertoa :D) Lähettiin tänään poimimaan vattuja, ja Ässä-poika pääs mukaan. Tapasi hän yhden puolvuotiaan chihuahuankin, muttei päässyt moikkailemaan, kun ei niitä rokotuksia vielä ole. Kun sitten mentiin sinne vattupuskiin rymyymään, päästin Ässän vapaaksi. Hienostihan tuo lähellä on pysynyt, ja pysyi nytkin. Tosin jos joku ihminen tulee siihen, niin sitten kyllä mennään tervehtimään :) Huomattiin jälleen Ässän kaikkiruokaisuus. Vattuihinhan se poika sitten hurahti, ja niitä ahmittiin oikeen urakalla. Joitain annoin itse, mutta suurimman osan söi maasta, ja joitain jopa kalasteli pusikoista. Niinhän siinä sitten kävi, että yrjö lensi kotimatkalla. Menimme viemään pikkuveljelle rippileirille hammasharjaa, niin Ässä siellä yrjöili autoon ja pihaan. Kivat tortutkin väänsi (kaksi kertaa) sinne pihalle, ja seassa oli outoa vetelää tummanvihreää ripulia O_O Onneksi oli kakkapussimukana, vaikka sähläykseksihän se meni, kun seuraava satsi tuli. Siinä oli sitten kädet kakassa, ja seuraavaksi yrjössä. Yrjöjä kävin johonkin ojaan kippailemassa auton matolta, ja paperin kanssa (ONNEKSI meillä oli sitä mukana!) yritin maasta pahimmat korjata. Leppoisa reissu. Ja kädet haisi ihan marjapuurolta.
Pitänee tuota ripulia vähän katsella, että jatkuuko. Mahan rauhoittumiseksi annoin illalla vain alle puoli desia paisutettua nappulaa (jämät viimeruoasta) ja vetee sekoitettua piimää (jonkun antama vinkki), että maha vähän rauhoittuisi. Ihan pirteä tuo muuten oli, kun kotiin pääsi. Ettei varmaankaan mitään vakavaa. Saas nähdä, maistuuko vatut jatkossakin.
Ainiin! Ässä täytti tänään 12 vk, ja se painaa nykysin jo 5 kiloa! ^^ Iso poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti