Ehkäpä nyt olisi ja aika taas uudelle päivitykselle. On tuo jaksamus ollut vähän vähissä näin ylppärien alla jatkuvan stressin ja vapaapäivättömyyden takia. Minulla tästä seuraa ääretön laiskuus ja asioiden lykkäys. Täytyy myöntää, että Ässän lenkitkin ovat jääneet osaltani nyt vähän vähemmälle, vaikka treeneissä on ollutkin kiva käydä. No, onneksi äitini lenkkeillyttää Ässää, kun itselle iskee kauhea laiskuus.
Ensin pikaisesti treeneistä taas. Sunnuntaina oli yhteistreenit haku-porukan kanssa, ja treenatessa menikin 4 tuntia, eli matkoineen ja ulkoiluineen meni viisi-kuusi tuntia. Ennen ukkojen hakua Ässää haukutettiin, ja ihan hyvinhän se sujui. Treenasimme pellolla, joka oli monelle koiralle yllättävän vaikea paikka. Ässäkin meni minne sattuun hakemaan ukkoja, eikä meinannut edetä tarpeeksi. Jäi kuitenkin ihan hauska fiilis treeneistä, kun poika kuitenkin teki töitä kokoajan niin, että treeniliivitkin hajosivat siinä touhussa :D
Tänään oli taas talo-treenit Rauhalassa, ja Ässää haukutettiin jälleen ennen treenejä lelupalkalla. Tultiin siihen tulokseen, että kyllä se ruokapalkka on meidän Ässälle se ykkönen ;) Ahnehan se on kuin mikä, joten ruokapalkalla jatketaan jatkossakin. Treenit meni ihan hyvin, paitsi että Ässä lähti painelemaan vähän liiankin kauas jonkun äänen kuultuaan. Asioihin, joihin pitää nyt panostaa (ainakin), on tuo Ässän hallittavuus, ettei paikalle kisko hihnassa mielensä mukaan ja rynni liian kauas. Lisäksi Ässän maalimieskäyttäytymiseen pitänee kiinnittää huomiota, sillä tämähän poika tulee innolla syliin asti pusuja jakelemaan ;)
Mutta nyt taas tuosta Ässän ruokinnasta! Ässällä ei nyt näemmä ole tuo raaputtelu vähentynyt ollenkaan ruoan vaihtamisen jälkeen, joten nyt kokeilen jotain kanatonta ruokaa. Ensimmäinen ruokahan oli nutron vilja-kana (jonka aikana raaputteluun kiinnitin huomiota) ja nyt Ässä vetelee Jahti&Vahdin riisi-kanaa, jolloin raaputtelu jatkui. Kenties kanan kitkeminen ruokavaliosta lopettaisi raaputtelun? Toivoa sopii, sillä sitten en enää tiedä, mitä tehdä.
Asiaa vähän marsuista! Herrasväki (lue: Veeti ja Väinö) ei ole vieläkään rauhoittunut. Kahakoita tulee jatkuvasti, ja eilen sain minäkin niistä osani. Nyt kun näyttää siltä, että Väinön pomous alkaa heikentyä, ja Veeti kipuaa kovasti sinne pomon pallille. Eilen siis oli jahtaus taas käynnissä, ja kun jahdattava ei päässytkään portista ulos niin jahtaaja iski kylkeen kiinni. Tähän loppui kahina, mutta kun sen jälkeen yritin Veetiä ottaa tarkasteltavaksi nappasi poika hampaillaan käteeni. Oma vikanihan se oli, sillä Veeti ei tasan siedä mahaan koskettamista tuosta vain (yritin mahasta nostaa), ja kierrosten ollessa korkealla ei hammasteluun paljon vaadittu. Normaalistihan Veeti ensin "varoutusnäykkäisee" eli koskettaa hampailla moisesta yrityksestä. Ennen ei ole ketään marsuista minua noin purrut, sillä kyllä nuo pääsääntöisesti ovat oikein leppoisia. Veeti vain sattuu olemaan kaikista kipakoin herrasmarsu, joka kyllä tuntee arvonsa. Sylissä hänestäkin tulee kuitenkin leppoisa makoileva puikula, joka kuikuttelee ja pulputtelee kauniisti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti