Ruokapohdintaa ja tirppasten vahtausta

Ekaksi lyhyesti treeneistä: Sunnuntaina oli haku-treenit, ja otettiin Ässälle ensimmäinen ukko ilman taputuksia mettään! Eka oli taputuksilla, ja toka tehtiin niin, että kiersin haettavan alueen reunaa, kunnes Ässä sai hajun ukosta. Hieman siihen meni aikaa, ennen kuin lyhytjalkainen Ässä siihen hajuun pääsi, mutta sitten mentiin ja lujaa. Viimeinen oli taas taputuksilla normaalisti.

Maanantaina oltiin myös ensimmäistä kertaa raunioilla treenaamassa ukkojen etsintää! Ensimmäinen oli ihan peräänlähtönä, jonka jälkeen kierreltiin raunioilla lähinnä totuttelemassa ja samalla ukkoja löytäen. Ässällä oli taas kova kohellus päällä, vaikka uusi alusta jännittikin hirveästi. Hienostihan se sitten meni kehuilla ja herkuilla!

Olen alkanut pohdiskelemaan tuota Ässän ruokintaa. Kauheasti kiinnostaisi raakaruoan syöttäminen, ja siitä olenkin paljon nyt tietoa etsiskellyt. Perusasiat alkaa olla hanskassa, ja kauheasti syyhyttäisi kokeilla ruokaa käytännössä. Lisäpotkun asialle antaa se, että Ässä edelleen raapii itseään ja korvat selkeästi kutiavat, vaikkeivat olekkaan varsinaisesti tulehtuneet. Ässä on syönyt nutra nuggetsia (kana&vehnä) ja nyt Ässä syö Orijenin (kala&vehnätön). Ja ongelma senkuin on ja pysyy. Kun ei tuo mielestäni selkeältä allergialtakaan vaikuta, vaan joku vain ärsyttää sitä hieman. Voisinkin kokeilla raakaruokaa, kun olen päässyt nappuloista eroon. Nappuloita on vielä joku 15 kg, eli ihan heti ei päästä aloittamaan..

Meille kotitui myös uusi perheenjäsen viikonloppuna! Kyseessä on syyrialainen hamsteri Falcon Fatmirosh eli Nallukka. Nallukka on kesy, rauhallinen ja kiltti, mutta pelkää vielä toistaiseksi Ässän hajua ja Ässän hajuisia käsiä. Nallukka reipastuu kuitenkin jatkuvasti, joten eiköhän siitäkin pelosta joskus päästä. Ässä on kauhean kiinnostunut Nallukasta ja kyttäileekin sitä innoissaan. Syöntiaikeista ei kuitenkaan vaikuta olevan kysymys, mutta kiinnostus on erittäin kova.

Kuva on Minna Tuomisen ottama.

Tänään sattui pölhö juttu. Tulimme Ässän kanssa lenkiltä joskus klo 13 aikaan, ja kaduilla oli hiljaista. Puiston kohdalla pieni tirppanen hyppeli kuin lällätellen parin metrin päästä meistä. Ässä vilkuili tirppasta, mutta tiesi ettei pääsisi juoksemaan perään. Ja niin tiesi nokkava tirppanenkin. Paikalla ei ollut kuitenkaan ristinsielua, joten Ässän (ja itseni) yllätykseksi annoin Ässälle luvan mennä. Ja kylläpä Ässä menikin innosta puhkuen säikähtäneen tirppasen perässä ympäri puistoa, kunnes tirppa lennähti puuhun. Sieltä Ässä sitten lönkytti tyytyväisenä, ja jatkettiin matkaa kotiin. Loppumatka kuitenkin tiirailtiin tirpusia ihan uudella silmällä, sillä eihän sitä koskaan tiedä.. ;)

Perjantaina alkaa muuten viikonlopun mittainen haku-leiri Paimiossa! Innolla odottelen, vaikka vähän jännittääkin. :))