A Poodle attack

Viikonloppuna on ollut hirveästi aikaa, joten ollaan Ässän kanssa viihdytty ulkona. Ässällä on nykyisin luoksetulo vapaana ollut todella hyvin hanskassa, ja vaikka sillä onkin lähes aina sitruunapanta kaulassa niin enpä muista, milloin sitä viimeksi olisin käyttänyt. Eilen lähdettiin vähän pidemmälle autolla, ja jätin sitruunapannan kotiin. (Ässällehän muodostui joskus leikkauksen jälkeen ongelmaksi se, että lähti irti ollessaan haukkumaan muille koirille, ja sitruunapannalla tämä tapa on jäänyt).

Ensimmäinen vastaantuleva koira meni hienosti, Ässä haukahti kerran ja tuli heti käskystä luokse, eli aivan niinkuin joskus ennen. Seuraava vastaantuleva koirapari ei mennytkään yhtä hienosti.. Siellä oli pari villakoiraa, iso ja pieni, jotka aloittivat kohtaamisen haukulla. Ässä haukahti taas kerran, ja lähti heti tulemaan vauhdilla luokseni. Mutta niinpä lähtivät villakoiratkin, ja lopulta ne juoksivat Ässän yli.. Siellä Ässä pyöri niiden jaloissa huutaen, jonka jälkeen juoksi viereeni aloittaen kauheat räyhyt villakoirille. Sain napattua Ässästä kiinni ja menin siihen väliin, jolloin villakoirat lähtivät ja Ässä rauhoittui. Ohituksen ajan sai mutustaa namia, ja pysyi ihan hienosti yllättävän rauhallisena olosuhteisiin nähden.

Saapa nähdä, ottaako Ässä taas takapakkia koirien ohituksessa vapaana ollessaan. Tuollaiset kokemukset eivät tee hyvää, mutta onneksi villakoirat olivat ystävällisiä ja lähtivät lopulta pois. Tänään ei lenkillä nähty koiria kuin kaukaan, ja niihin Ässä ei pahemmin reagoinut, vähän vain katseli. Toivottavaa olisi, että Ässä joskus oppisi tulemaan heti koiran nähdessää luokse. No, ainakaan ei juokse niiden luo. Ihmisten kohdalla osaa tämän jo ihan ok, tai sitten ainakin pysähtyy odottamaan minua.

Lopuksi pari kuvasta lenkeiltä. Ensimmäinen kuva on lauantaiselta lumiselta lenkiltä, ja toinen tänpäiväiseltä lenkiltä, jossa Ässä löysi hienon "jääluolan" järven rannalta.