Meilleppä on muuttanut uusia asukkaita! Pitkällinen haaveeni toteutui, ja niinpä meille tuli kaksi gerbiiliä. Syksyllä jo himoitsin näitä jokakodin tuholaisia, mutta sain pidäteltyä itseäni. Jouluna sitten hoidin taas ex-kämppikseni hiiruloisia, ja siitähän se gerbiilikuume taas paukahti. Terraariokin löytyi sopivasti ilmaiseksi ja vieläpä Hervannasta kansineen ja totutusverkkoineen päivineen. Siitä se sitten lähti.
Gerbut halusin joko kasvattajalta tai sitten muuten vain kodinvaihtajat. Myös pari hyväksi todettua ja kotimaisilta kasvattajilta gerbiilinsä saavaa eläinkauppaa oli vaihtoehtona. Kasvattajilta en bongannut lähistöltä gerboja, mutta apulan kautta löysin ilmoituksen kahdesta nuoresta poikagerbiilistä, joita ei saatu totutettua lauman jatkoksi. Kyselin pojista, ja seuraavana päivänä hainkin sitten kaksikon kotiini, mustan ja nutmegin. Kotona huomasinkin tämän mustan juoksentelevan terrassaan ilman palleja.. Eli mulle olikin tullut tyttö ja poika kahden pojan sijaan. Kauhea paniikkihan siinä iski, että mitä teen kahdeksalla gerbiilillä, mutta onneksi tuttu eläinkauppa suostui ottamaan tytön sinne. Vaihdossa sain sitten kermanvärisen pojan, joten nutmegille ei tarvinnut erikseen lähteä etsimään kaveria. Viikon totutuksen jälkeen kaverukset tulivat hyvin toimeen, ja nimetkin heille keksittiin: Merri ja Pippin.
Alempana ensin tullut nutmeg-poika Merri, syntynyt arviolta marraskuussa. Ylempänä kerman värinen (oikeasta värityksen nimestä ei mitään tietoa) lokakuussa syntynyt Pippin.
Sukupuolisekoilusta otin tietenkin myös yhteyttä henkilöön, jolta gerbat ostin. Hän oli tämän "poikaparin" ostanut eräältä eläinkaupasta, jossa on kuulemani mukaan ennenkin ollut monelaisia ongelmia eläinten kanssa. Tällä henkilöllä tyttö oli sitten asustellut kolmen pojan kanssa, ei ihmekkään että eivät olleet totutksesta huolimatta tulleet toimeen. Mutta hyvä, että tyttö pääsi nyt asiantuntevaan hoitoon, ei sitten kenellekkään tule yllätyksiä, kun terraario olisikin aamulla ollut täynnä poikasia.. Siinä sitä olisi saanut sitten ihmetellä. Kovin mua harmitti, kun tämä musta olikin tyttö, sillä olin aina himoinnut kokomustaa gerbiiliä. Mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja sain kuitenkin loppujenlopuksi kaksi kivanoloista ja nättiä poikagerbaa.
Gurbu-ukot ovat sopeutuneet täällä asusteluun ja toisiinsa aika mukavasti. Pesevät toisiaan ja vaikuttivat tyytyväisiltä, kun saivat kaverin. Molemmat ovat uteliaita ja todella vilkkaita, kuten gerbujen kuuluukin. Kädelle ovat tulleet jo ruokaa hakemaan, mutta eivät malta juurikaan siinä kökkiä. Pippin karkasikin pari kertaa, kun hermostuneena hyppi kädeltä lattialle totutuksen yhteydessä. Hirveästi en ole uskaltanutkaan vielä kädessä viedä terran ulkopuolelle.. Poikien terra sijaitsee sopivasti tietsikkani vieressä, kuten marsutkin, joten tälläkin hetkellä voin samalla seurailla aavikkojerbojen sisustamista. Parempaa kuin telkkari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti