lauantai 8. helmikuuta 2014

Terve koira

Olen aina pitänyt Ässää suhteellisen terveenä koirana. Eläinlääkärillä olemme toki joutuneet käymään parikin kertaa, mutta kaikki vaivat ovat aina olleet hoidettavissa eikä yhtäaikaisesti ole yleensä ollut useampaa riesaa. Nykyään kuitenkin kuulee vähän väliä koirien perinnöllisistä sairauksista, taudeista ja rakennevioista, joten olen todennut päässeeni Ässän kanssa kuitenkin aika helpolla.


Jokunen päivä sitten vastasin cockerien terveyskyselyyn, jossa kysytään koiran perushoidosta, syntymävioista, tulehduksista ja muista sairauksista. "Terveen" koirani tyhjät vastauslaatikot täyttyivät pian tekstistä minun kirjoittaessani selostuksia Ässän pissavaivoista ja polviongelmista. Pelottavan moneen kohtaan tuli vastattua myöntävästi. Napatyrä, check (ei tosin ole koskaan vaivannut). Kivesvika, check. Korvatulehdukset, check (hiiva, sekä bakteeritulehduksia oli varsinkin nuorempana). Virtsatietulehdus, check. Anaalirauhastulehdus, check (Ässältä anaalirauhaset poistettiin kivesten yhteydessä). Virtsakiteet, check (ovat tosin pysyneet oikealla ruokinnalla kurissa). Viralliset tutkimukset muuten ok, mutta polvet on sököt ja aiheuttavat noita selkäjumeja. Monet näistä sairasteluista olin jo auttamatta unohtanut ja lähinnä tunsin suurta helpotusta, että meidän kohdalla ehkä pahimmat laatikot, kuten sydänsairaudet, immunologiset sairaudet ja epilepsia jäivät tyhjiksi kertomuksista.


Vanhemmat ystäväni, jotka ovat seuranneet Ässää sen pentuajasta lähtien, suhtautuvat yleensä Ässän sairaskertomuksiin asenteella: "voi ei, mitä nyt taas". Ässä onkin saanut leikkimielisen nimityksen maanantaikappale. Edelleen, kuten olen heillekkin muistutellut, vakavat sairaudet ovat onneksi pysyneet toistaiseksi loitolla. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, kuten tälläkin viikolla sain huomata kaverini joutuessa luopumaan koirastaan sairauden takia aivan liian aikaisin, alle kolme vuotiaana. Siinä kohtaa muisti taas kuinka onnekas onkaan.



Ihmismieli on jännä, mitä koiran sairasteluihin tulee. Minäkin olen alkanut pitää kaiken maailman pikkukremppaamista ihan normaalina, vaikka sen ei suinkaan niin pitäisi mennä. Tälläkään hetkellä Ässän polviongelmat ovat kaukana normaalista olotilasta, koska ne aiheuttavat jatkuvasti kipua. Jotenkin siihenkin silti turtuu, kun tilanne jatkuu kauan samana. Tämä ei ole ollenkaan hyvä asia koiran kannalta, jos sen takia vaivat jäävät hoitamatta. Senkö takia joissain roduissa jalostuksessa tunnutaan tekevän aika huimia kompromisseja terveyden puolesta? Ne nyt vain kuuluvat rotuun? Missä menee raja, milloin koira on terve tai sairas?

Roope-collie 9v. on käynyt elämänsä aikana ehkä kerran eläinlääkärillä muun, kuin rokotusten takia.

Ässän olotilaan on onneksi pian tulossa helpotusta tai ainakin selvennystä, kun tiistaina suuntaamme ortopedin pakeille. Hetki sitten kuulin Ässän äidin siskolla olevan spondyloosia. Onneksi Ässän selkäkuvat ovat ainakin toistaiseksi näyttäneet hyviltä, joten ehkä ainakin se tauti oltaisiin saatu vältettyä. Ässä on ollut nyt 12 pv kipulääkekuurilla, jonka lopetin tänään. Tänään se teki myös iloisen yli parin tunnin lenkin chihutyttöjen kanssa metsässä ja kaikilla oli vallan mukavaa.


Todellakin toivon pennun olevan mahdollisimman terve ja kuuluvan juuri niihin koiriin, jotka käyvät eläinlääkärissä vain rokotuksilla. Pikkutirpanat ovatkin kohta jo kolme viikkoa, joten niitä pääsee pian ihan reaalisesti ihastelemaan ja lääppimään!

5 kommenttia:

HooPee kirjoitti...

Jos Ässä on ns. maanantaikappale, niin on satsattu ulkonäköön terveyden asemesta, niin on Ässä kaunis koira, kauniimpaa cockeria en ole nähnyt edes kuvissa!
Kuten sanoit, onneksi lähes kaikki Ässän vaivat ovat hoidettavissa olleet, mutta ei niitä voi siltikään mitätöidä. Aika paljon niitä on kyllä ollut noita kremppoja poikaparalla. Onneksi hänellä on kaltaisesi omistaja, joka osaa huolehtia ja välittää.
Muistatko, kun ehdotin harjoitustrikoita Ässälle, jotta polvet pysyy lämpiminä? Yhdessä blogissa oli tällaiset: http://timinvaltakunta.blogspot.de/2014/01/fleecea.html

Anne kirjoitti...

Ässän äiti ja isä on terveystutkittu lonkkien ja silmien osalta, polviahan ei cockereilla useinkaan tutkita. En tiedä millä perusteella yhdistelmä tehtiin, mutta muistaakseni Ässän äiti oli kasvattajan mukaan ollut suhteellisen terve. Isästä en tiedä juurikaan mitään, mutta hirveän monen maan muotovalio se on ja tällä hetkellä sillä on 96 jälkeläistä. Ässä on kyllä omaankin silmään nätti koira, tosin en tiedä pärjäisikö näyttelyissä. Eräs cockeri-ihminen sanoi, että ainakin toispuoleisesta naamanvärityksestä voisi saada miinuspisteitä.. :D

Minulla ei ole oikeastaan tietoa, onko Ässä sattunut huonolla tuurilla saamaan kaikki vaivat itselleen, vai kulkeeko niitä muuallakin suvussa. Mutta onneksi vaivat eivät tosiaan ole olleet ainakaan vielä kovin vakavia :)

Kiitos linkistä, aivan ihana fleecehaalari! Pitääkin mennä tutustumaan..

Jannika kirjoitti...

Voi Ässää. Sille on kyllä osunut vaivaa jos toista kohdalle :/

Anne kirjoitti...

Onhan noita tosiaan tullut. Jotain ehkä kertoo, että jo pian Tampereelle muuton jälkeen alkoivat läheisen eläinlääkäriaseman työntekijät muistaa Ässän nimen ulkoa :D Vaivat ovat onneksi pääsääntöisesti olleet sellaisia, etteivät ne merkittävästi ole vaikuttaneet Ässän iloisuuteen ja liikkumisen ja tekemisen riemuun.

Jannika kirjoitti...

Meillä kanssa vakkarieläinlääkäri tietää jo, kun sanon puhelimessa nimen, kysellä koirien kuulumiset :D Uutin kanssa käyty muutaman kerran.