maanantai 31. maaliskuuta 2014

Pikkurakki 10 vk


Hurjan nopeasti kaksi viikkoa on kulunut ja Femmakin täytti eilen jo 10 viikkoa. Kun vertaa tätä kuvaa viikon takaiseen, ei kasvua näytä merkittävästi tapahtuneen. Viimeviikon kuvan on otettu eri putkella, joten se saattaa luoda hieman vääristymää mittasuhteisiin. Painoa ja korkeuttakin on kuitenkin tullut ja Pikkurakin lempinimen saaneen (on meilläkin hienot lempinimet) neitokaisen mitat ovat tällä hetkellä 3,7 kg ja 25cm. Moni on sanonut pennelin näyttävän kuvissa todellisuutta isommalta, joten tässä vertailun vuoksi ensimmäinen yhteiskuva Ässästä ja Femmasta:

Pikku rääpyskä ja iso turilas

Kuluneeseen viikkoon on taas mahtunut paljon kaikenlaista häppeninkiä ja puuhaa. Femma (ja Ässäkin) ovat päässeet jo kahteen kertaan treeneihin, missä pikkutirriäinen on leikiskellyt, syönyt nameja, ollut häkissä ja harjoitellut vähän katsekontaktia. Kävipä se vähän tutustumassa pikkuiseen rapisevaan putkeenkin. Myös koiria on tullut nähtyä monenlaisia: treenikaverin bortsu, kolme mäykkyä, vanha herra collie ja 13 viikkoinen tanskalaisruotsalainen pihakoira Tähti. Bortsu oli aluksi hirmuisen jännä, mutta kohta pahin jännitys unohtui vaikkei tutustumaan uskaltauduttukaan. Vanha herra collie ja mäykyt olivat myös jänniä, mutta eivät aiheuttaneet enää niin kovia jännityksiä. Pentuseura taas oli vallan ihanaa, vaikka tarupilla oli aikamoiset terrierin elkeet. Pienillä oli siitä huolimatta kunnon pentupainit ja molemmilla näytti olevan hauskaa.


Myös perusarjen asioita kuten yksinoloa, sisäsiisteyttä ja lenkkeilyä niin hihnassa kuin vapaanakin on harrastettu. Yksinolo on alkanut sujumaan jo aika hienosti ja pentu onkin ollut ilmeisen onnistuneesti yksin 8 tuntia Ässä seuranaan sekä 4,5 tuntia aivan yksin. Sisäsiisteys on vähän mitä sattuun, mutta syytän siitä kyllä ihan itseäni, sillä usein olen tavattoman myöhässä ulosviemisieni kanssa. Muutama pissaton yö on kuitenkin jo takana. Lenkkeilyt sujuvat hienosti, tavoitteenani on vastaehdollistamista apuna käyttäen saada aikaiseksi hienot luoksetulot vapaana ja ohitukset hihnassa. Femma tarjoaa katsekontaktia mielellään ja tulee niin kovin iloiseksi nameista, kehuista tai vaikka kävyllä leikittelystä. Hauska penneli!

"8 h on pitkä aika, mitäs jätitte sen talouspaperin mun ulottuville!"

Viikonlopuksi lähdimme Saloon esittelemään pennelin vanhemmilleni ja muille siellä päässä asuville tyypeille. Ensimmäinen yö oli vähän levoton, mutta muuten mainittavia ihmetyksiä ei ollut. Takapiha oli aika ihanaa sisäsiistiksi opettelevan pennun kanssa, eikä Femma tainnut koko viikonlopun aikana pissata lattialle kuin kahdesti. Viikonloppuun kuului paljon erilaisia ihmisiä, takapihalla ja metsässä riekkumista, Ässän kanssa bondaamista, autossa reissaamista, kissataloudessa vierailua sekä collie-herraan tutustuminen.

"En oo vielä ihan varma mikä tää on, mutta varmasti mun on tärkeetä olla siellä etten jää mistään paitsi!"


"Takapiha on aikas kiva!"

 "Tää puska on aikas kiva!"

"Ihan kummaa touhuu tolla Ässällä, mitä se duunaa.."

Ässällä ja pennelillä tuntui tosiaan olevan hauskaa vanhempiemme takapihalla, kun menivät siellä peräkanaa nenät maassa ja hännät heiluen. Molemmat nautiskelivat aurinkoisista kevätpäivistä omaan tyyliinsä, Femma riekkuen ja järsien Ässän ottaessa rennosti.


"Perrkule pentu, nyt otit yhden askeleen liikaa mun personal speissiin!" 
On se vaan kuvauksellinen.

6 kommenttia:

Mai kirjoitti...

On ne vaan ihania molemmat. <3
Ja sun rento asenne pennun kanssa kadehdituttaa tällaista perusstressaavaa koiranomistajaa ;)

Anne kirjoitti...

On ne <3

Hassua että sanot noin, sillä varsinkin ekalla viikolla tuli pennun ja sen yksinolon kanssa panikoitua urakalla :D Kasvattaja oli onneksi tukena. Nyt elämä on saatu järjestykseen, joten ei tarvitse kokoajan panikoida. Ässän kanssa tuli mokattua parissakin asiassa ja silti siitäkin tuli ihan kelpo koira. Ehkä pennustakin siis tulee vähintäänkin siedettävä ;)

Kyllä mä silti joitain asioita jännitän. Ässälle muut koirat ovat olleet hankalia ja vapaanapidossa on ollut ongelmia, joten ne asiat vähän jännittävät, varsinkin vapaanapito. Päivittäin mietin vienköhän tätä pentua nyt oikeaan suuntaan, jotta saisin siitä kivan kaverin harrastuksiin ja arkeen. Varmasti monia asioita voisi tehdä enemmän ja paremminkin, mutta itse olen päättänyt keskittyä hyvien kokemusten saantiin, meidän välisen suhteen luomiseen ja arjen opetteluun. Muita asioita joutaa myöhemminkin.

Elisa L kirjoitti...

Mulla on tällä hetkellä 5,5 kuukauden ikäinen penneli, ja voi miten ihanaa oli aloittaa sen kanssa ihan puhtaalta pöydältä esimerkiksi juuri tuo vastaehdollistaminen. Isompi turjake kun meilläkin on taipuvainen sanomaan sanansa silloin tällöin koiraohituksissa. Ja miten iloiseksi sitä sitten tulikaan, kun räyhäävän koiran ohituksessa isomman sanoessa mur huomaan pikkupennelin töpöttävän mun lähellä ja tapittavan mua silmiin! Aivan mahtavaa! Tsemppiä pienen opettamiseen. On se vaan niin paljon helpompaa opettaa kerralla kunnolla, vaikka kaikki ei varmasti aina menekään suunnitelmien mukaan.

Anne kirjoitti...

Kiitos! Teillä ainakin kuulostaa pennelin opetus olevan mallillaan :) Täällä yritetään pyrkiä samanlaiseen lopputulemaan, jotta Femma ei vain kopioisi Ässän pöhinöitä.

Elisa L kirjoitti...

Meillä nuo kaksi ovat luonteiltaan todella erilaisia, niin sekin varmasti on auttanut asiaa siinä mielessä, ettei pienempi ihan kaikessa kopioi isompaa. Toivotaan että teilläkin menee kivasti! Ja on se niin paljon helpompaa pennun kanssa, kun se purkaa energiaansa isomman kanssa leikkien. Ei oo roikkunut ihmisten lahkeissa tai villasukissa, ei sillä ole ollut tarvetta kiusata meitä. :)

Anne kirjoitti...

Meilläkin pentu on erilainen, kuin vanhempi. Se tuntuu olevan cockerimaiseen tapaan sosiaalinen tyyppi niin ihmisten kuin koirienkin kanssa, joka vähän oli yksi valintakriteeri mulle. Haluan minimoida sen, että pentu ottaa Ässästä mallia rähinöimiseen ja epäsosiaalisuuteen, kun Ässässä on sillä saralla jo ihan tarpeeksi tekemistä. Muutenkin toivon pennun olevan vähän tasapainoisempi, mikä ainakin tällä hetkellä näyttää ihan mahdolliselta. Eihän sitä toki tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja millainen pennusta sitten ajallaan muovautuu.

Voi kun olisikin ihanaa, kun meidänkin pentu voisi riehua aikuisen kanssa.. :D Varsinkin, kun penneli on osoittaunut varsinaiseksi duracell-pupuksi. Ässä ei kuitenkaan pennun kanssa leiki eikä saakkaan, ennenkuin on toipunut polvileikkauksista täysin. Eli meillä pentu roikkuu villasukissa ja lahkeissa urakalla ja kaiken kukkuraksi härkkii vielä aikuista koiraa.. :)