sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kolmijalan aktivointi ja 23 vrk leikkauksesta


Ässän päivät kuluvat edelleenkin pitkälti makoillen ja nukkuen jalkaa parannellessa. Lässykkä on ollut kiltti potilas ja jaksaa ihmeen hyvin vain nukkua. Aina ajoittain se kuitenkin saa hepuleita ja pienten koulutustuokioiden lomassa keulii usein huolella. Tylsä elämä tekee tehtävänsä. Mitenpä siis aktivoida koiraa, joka tällä hetkellä saa kävellä vain viiden minuutin kävelylenkkejä? (Maanantaista alkaen jo 10 min, wuhuu!)

Aktivoinnit ja temput ovat erittäin hyvä tapa aktivoida kolmijalkaa. Ruokaa tungetaan mahdollisimman usein kongeihin ja tarjotaan myös jyrsintää vaativia luita. Lisäksi Ässä on harjoitellut temppuja kuten esineiden suussaan pitoa, joka onkin nykyään erittäin hyvällä mallilla. Esineetkin ovat olleet vaihtelevia, on leluja, noutokapulaa ja metallisia ruokavälineitä. Seuraavaksi voisi pidentää kestoa ja välimatkaa. Ajattelin myös opettaa Ässän kiskomaan sukat jalastani. Myös hajuerottelun harjoittelu on listalla, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

 Haava nykyisellään

Minua surettaa Ässän liikuntarajoitteisuus ja näin ollen jatkuva kotona kökkiminen. Niinpä viimeviikolla vierailtiin maanantaina treeneissä ihan vain makoilemassa, katselemassa ja tekemässä noutokapulan pitoa. Ässä meni helpolla ylikierroksille, mutta eipä tarvinnut kökkiä kotona. Lähdimme myös Saloon vanhemmille kyläilemään, missä Ässä pääsi pitkästä aikaa metsään kävelymatkan ollessa vain 30 m. Oli aika innoissaan. Lisäksi vierailtiin parillakin kaverilla, joista toisella oli kissoja..


Kissoja Ässä ei ole nähnyt hetkeen, joten ensireaktio jännitytti. Räyhähenki kuitenkin yllätti positiivisesti olematta millänsäkkään ja pyrki vain varovasti kissoja haistelemaan. Rinnakkaiselo sujui alun ihmettelyn jälkeen mukavasti ja Ässä pääsi parinakin iltana kissaseuraan. Sakari-kisuli toimi taas mahtavana kaverina, jonka kylkeen Ässä viimeisellä reissulla varovasti käpertyi makoilemaan. Sakari tosin totesi pian kylkeen painautuvan (litistävän) kutaleen seuran olevan jo tarpeeksi koettua, että vaihtoi painostavan seuralaisen kiipeilypuun rauhaan. Niin jäi Ässä taas ilman seuralaista ja joutui tyytymään sohvalta kissojen kiipeilyn katseluun.

Saattaa se pentu olla ihan piristävää vaihtelua (ainakin aluksi), kun seurankipeys kohdistuu jo kissoihinkin.. Enää viikko!





 Kissa-kuvista kiitos Liisalle!


2 kommenttia:

HooPee kirjoitti...

Tuo toipumisvaihe on kyllä tylsää, mutta onneksi ei ole muita ongelmia ilmennyt. Kyllä tuolla vähäisellä liikunnalla on haittavaikutuksiakin, lihakset menettävät voimaa, joten sitten kun enempi liikunta on sallittua, täytyykin vähitellen vahvistaa lihakset entiseen hyvään kuntoon. Se ei varmaan tule olemaan ongelma Ässälle.
Sekin on ollut hyvä, että Ässä ei ole pentu, kun on nuo rajoitukset, aikuinen koira kykenee paremmin rauhoittumaan.
Hyvää jatkoa toivotellen!

Anne kirjoitti...

Kiitos! Vähäisellä liikunnalla on tosiaan vaikutuksensa, Ässä on nimittäin päässyt hieman lihomaankin. Onneksi liikunta lisääntyy jatkuvasti, joten parempaan ollaan menossa.