Rampa Frida

Viimekerrasta ei ole kuin hetki, mutta kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Frida joutui taas sairaslomalle, olemme Ässän kanssa edistyneet treeneissä, ollaan mökkeilty ja ulkoiltu ja matkan varrelta on kertynyt muutama kuvanenkin.

Riekkumista Salaisissa

Jos aloittaisin tästä Fridalle sattuneesta tapaturmasta. Fridahan oli pari kuukautta juuri sairaslomalla juostuaan aitaa päin. No, tyttönen oli juuri kuntoutunut kokonaan, joten menimme Kian kanssa juoksuttamaan ja uittamaan koiria Salaisiin. Lenkki sujui oikein kivasti, kun koirat painelivat minkä kerkesivät ja me höpöttelimme tulevista opinnoistamme sun muista. Ihan lenkin loppupuolelta Frida yhtäkkiä vedestä tullessaan kulkikin vain kolmella jalalla. Syykin selvisi pian: anturista oli viiltynyt kynnenkokoinen pala lähes irti, ja vertakin sieltä tuli kiitettävästi. Kannoimme koiran autoon ja pyyhälsimme eläinlääkäriin, jossa Frida rauhoitettiin ja hoidettiin. Viiltynyt palanen leikattiin pois, Frida sai tassusiteen ja "tohvelin" ja 2kk liikuntarajoituksen. Että sellainen tapaturmainen lenkki tällä kertaa! Kuvia.

Hieman vielä pöpperössä oleva Frida tohveli jalassaan.

Tottiskin on alkanut sujua paremmin nyt lelupalkan myötä, kun koira on oikeasti innoissaan touhusta. Vielä kun itse jaksaisi piiskata itseään useammin tottistelu pariin, mutta kun se jälkikin on niin kivaa ja sitäkin pitää treenata.. Torstaina tottisteltiin lyhyesti. Häiriönä oli pari muuta koiraa ja ampumista, joten pelkästään leikin Ässän kanssa. Muut koirat ja ampuminen eivät häirinneet leikkiä yhtään! Kerran kyllä yritin ottaa katsekontaktin leikin välissä, jolloin Ässän kiinnostus iskostui samantien muihin tottisteleviin koirakoihin, mutta muuten homma sujui hyvin! Innostuin myös perjantaina tottistelemaan, mutta se sujui hieman huonommin ja innottomimmin ohjaajan tumpeloidessa, venyttäessä treeniä pikkuisen liikaa ja vaatiessa koiralta pikkaisen liikaa.

Jälkeä treenattiin maanantaina porukalla. Teimme Ässälle pienen jäljen, jonka se meni innolla läpi. Tein Ässälle jälkeä myös itse perjantaina ja nyt tiistaina. Perjantainen meni huonommin, mutta pääsimme kuitenkin koiran johdattamana loppuun. Tämänpäiväinen meni jo paljon paremmin, kun itsekkin osasin taas vähän enemmän maanantaina saatujen vinkkien ansiosta. Tämänpäiväinen jälki oli vähän päälle 50 m ja Ässä meni sen innostuneesti läpi. Vielä en tee jälkeä normaalisti kävellen, vaan hyvin lyhyitä askelia ottaen. Pari kertaa Ässä lipsahti jäljeltä, mutta osasi itse takaisin.

Myös mökkeilyä on tultu harrastettua muun puuhailun lisäksi. Menimme sunnuntaina Katin mökille koirinemme, ja vietimme päivän koirille palloa potkien ja lekotellen. Roope on ihan hulluna palloon, ja se jaksaisi noutaa sitä tuntikaupalla. Ässä ei ensin piitannut mokomasta potkiskelusta pahemmin, mutta lopulta sekin innostui juoksemaan Roopen kanssa kilpaa pallolle. Useimmiten Roope sai pallon, jolloin se palautti sen uudelleen potkaistavaksi, mutta joskus myös Ässällä kävi tuuri! Silloin pallo joutuikin kulman taakse nällytettäväksi, kunnes joku sai sen pihistettyä mokoman varkaan hampaista. Roope ei ihme kyllä yrittänyt viedä palloa Ässältä, vaikka selkeästi pomo onkin. Se odotti kauniisti vieressä, ja tempaisi pallon mukaansa, kun Ässän mielenkiinto siirtyi taas johonkin muuhun. Mökkeily oli kivaa, ja kuvasiakin kertyi muutama!

Pinkaisu pallon perään.

Myös kuvailua olen yrittänyt harjoitella koirien lisäksi marsujen ollessa mallina. Toisten rauhallisina laiduntaessa sain harjoiteltua eri ohjelmien ja asetusten kanssa pelailua, sekä manuaalisen tarkennuksen hienouksia. Hyviä kuvasia kertyi vain muutama, joten ne saavat jäädä koneeni uumeniin. Yhden hienon otoksen voisin kuitenkin Masista laittaa:


Ainiin! Keskiviikkona suuntaamme nokkamme kohti Mikkeliä ja mökkiä. Takaisin tulemme perjantaina, joten Ässä saa nyt viettää täysin hihnatonta elämää pari päivää. Luvassa siis paljon juoksentelua, metsien tutkiskelua ja uimista!