Possun kyljyksiä

Nyt ei olekkaan paljoa kirjoiteltavaa, kun treenitkin on tauolla. Ruokinnassa ollaan edistytty ihan kivasti, sillä Ässä söi eilen ensimmäistä kertaa kokonaisia luita. Aluksi ajattelin aloittaa kalkkunan luilla, mutta niitä ei myyty kuin 15kg paketissa barffinetissä, joten isukin hermoja säästääkseni otin pienemmän satsin porsaan kylkiluita (onneksi uuteen kämppään saamme kaverini mummolta ison arkkupakastimen, joten tilaongelmat helpottuvat muuttaessani huomattavasti :)). Etukäteen vähän jännäsin, että miten ahne Ässä saa luunsa syötyä, mutta turhaan hermoilin. Ahneena se yritti särppiä ensiksi lihat luista, mutta kun se lopulta aloitti luunsa järsimisen se hoiti sen huolella. Ensin pitelin kiinni luusta liiallisen ahmimisen estämiseksi, mutta sitten tyydyin vain katselemaan toisen mutustelua. Vaikka Ässä söikin luunsa innolla, malttoi se silti pureskella ne hyvin. Ja kylläpä koira nautti saadessaan puuhailla ruokansa kanssa! :) Pitänee kuitenkin seuraavalla kerralla antaa lisukelihaa luun kanssa, sillä näissä oli turhan vähän lihaa.

Kyljystä, nam!

Ainiin, kirjoittelin tuossa edellisessä päivityksessä siitä maksan syöttämisessä. Ässän maha kesti maksan aivan erinomaisesti, mutta syöminen ei ollutkaan niin helppoa! Tämä oli ensimmäinen ruoka, jota Ässä ei syönyt suoraan kupista, sillä se nosti ne pois ja söi pelkän kasvissoseen. Kyllä se pienemmäksi pilkottuna alas sitten meni, vaikka ilme ei ollutkaan mitenkään nautiskeleva. :D

Haasteellisuutta luo tähän ruokintaan nyt tuleva reissailumme koiran kera. En ole yhtään varma sukulaisten suhtautumisesta koiran lihoihin heidän pakastimissaan ja jääkaapeissaan. No, eiköhän tässä jotain keksitä!