Ässä on kyllä metsäläiskoiran näköinen. Turkki on leikkauksen myötä ruvennut hapsuttamaan, ja se ei ole enää niin silkoinen ja kiiltävä kuin ennen. Pari käsittelykertaa coatkingillä teki kyllä ihmeitä, mutta ei se silti ole niin hyvän näköinen kuin ennen, ja se takkuuntuukin helpommin. Taas yksi syy pitkään listaani pitää turkki lyhyenä. Täytyy kyllä sanoa, että pelkäsin sen turkin menevän vielä huonommaksi, mutta eikai se näy niin hyvin noin lyhyessä karvassa.
Noh, sellainen koira kuin omistajakin. Itse en ole turhan tarkka turkin ulkonäöstä, kunhan on simppeli ja helppo hoitaa. Hävettää myöntää, mutta nykyisin napsin turkin karkeasti saksilla ja koneella, ohennussaksista on turha unelmoidakkaan..
Mutta joo, sainpa pitkästä aikaa napattua jotain kuviakin tuosta koiran kutaleesta, kun aurinko viimein soi vähäistä valoaan. Tosin kamerasta loppui tietenkin taas akku kesken kaiken, joten laitan albumillisen sijaan vain muutaman kuvan tähän blogia piristämään. Kuvista voi spottailla nykyisin vähemmän risupartaista turpavärkkiä, ja vertailla sitä vaikka tähän ja ikivanhaan kuvaan eli tähän, jossa turpakarvat on piilotettu lumipaakkuihin. Eipä tule niitäkään enää, kun on turpakarvat lyhyemmässä kuosissa..
P.S Päästiin nyt virallisesti jonotuslistalle Herhaun tokon alokasryhmään! Jee, toivottavasti meille vapautuu paikka pian.
P.P.S Meillä siirrytään taas todennäköisesti raakaruokintaan tuon pussin loputtua. Olen niin kyllästynyt tuohon nappulaan, ja ehkä nämä nappularuokien kanssa enemmän tai vähemmän olleet pieru-/kakkaongelmatkin lähtevät siinä samalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti