Muistan kivet ja kannot tän soratien

Perjantaina köröteltiin taas pitkästä aikaa Mikkeliin isovanhempien luokse mökille. Ihanaa, miten jotkut paikat pysyvät ainakin toistaiseksi samoina vuodesta toiseen, vaikka kaikki muu muuttuisikin. Tuli monia lapsuusmuistoja mieleen nyt kun velikin oli meidän mukana reissussa. Ässäkin on ollut mökkeilyssä mukana muutamia kertoja.

Ässällä tosin eivät pentu-muistot tainneet mieleen tulla, sillä se oli perjantain ja lauantai-aamun ihan ylikierroksilla, suorastaan rasittava. Koira vaan sinkoili sinne tänne, keskittyminen ei pelannut ollenkaan ja oikein näki, kun pienen koiran pää pyöri ympyrää sen yrittäessä huomioida kaiken mahdollisen. Komennot kävivät lähes kuuroille korville ja Ässä jopa pissasi kaksi kertaa sisälle, ilmeisesti oli niin kova hääräys menossa, että pidätyskin oli mahdotonta. Kyllähän Ässä levoton on aluksi uudessa paikassa jne. mutta näin kreisi se ei sentään ole ollut. Yritin miettiä selitystä asiaan, mutta en kyllä mitään järkevää keksinyt.. Ja järvessä se oli jatkuvalla syötöllä mennen vielä enemmän ylikierroksille.

"JÄRVEEN!"

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, Ässä myös oppi hyppäämään laiturin rapuilta järveen! Ennen se on aina tarvinnut jonkun astinkiven. Liekö hulluudella osuutta asiaan. Onneksi Ässä lopulta rauhoittui lauantaina ja olikin sen jälkeen taas oma itsensä eli normaalilla tavalla vilkas sähläri. Niimpä venereissukin oli lauantaina paljon mukavampi kuin perjantaina (tunti veneessä piipittävän koiran kanssa, huhhuh). Ässä on ennenkin veneillyt ja tykkäsi nytkin olla mukana. Perämoottorista tosin meinasi tulla pakkomielle, sillä tyrskyjä oli pyydystettävä ja siinä sivussa sitten juotava puolet järvestä. Kun pistin tälle stopin, oli Ässä vallan mukavaa veneilyseuraa.

"Jaa veneilemään?"

Kuumottava perämoottori

Osattiin sitä ottaa  rauhallisestikkin.

Muuten mökkeilyyn kuuluikin tyypillisesti syöminen, saunominen ja uiminen. Tästä Ässä oli vallan riemuissaan ja yhdessä pulikoiminen oli lystiä. Ässän loputon into osallistua kanssamme uimiseen ja lauantaina ja sunnuntaina vähän saunomiseenkin aiheutti monia hupaisia hetkiä. Viikonlopun aikana Ässä oppi hyppäämään laiturin askelmilta, surffaamaan uimapatjalla ja olemaan ihmisen kyydissä uimakellukkeen päällä.

Mitä veli edellä..

..niin Ässä perässä.

Kellukkeen kyydissä

Palloakin piti noutaa ahkeraan

Vedet turkista, jotta voi hypätä taas uudestaan!

Talon vanha-kissa Japrin on meille jo vanha tuttu, mutta Ässän kanssa niiden kohtaamiset ovat olleet hyvin niukkoja. Aiemmin Japrin on pelännyt Ässää, mutta liekö se nyt saavuttanut riittävän korkean iän, kun päättikin olla piittaamattä Ässästä pätkääkään. Kissat.. Ässä ja Japrin hengailivat pihassakin hetken samaan aikaan, jolloin Ässä hieman vaivaantuneena vältteli kissaa. Lopulta sillä petti hermo ja kävi haukkumassa Japrinille, mutta Japrin vain sähisi ja sohaisi tassulla. Sen jälkeen homma oli selvä, ja Ässä jatkoi Japrinin välttelyä. Talossa saivat kuitenkin olla erillään Japrinin ollessa kellarikerroksessa.

Vanha mum.. pappa.

Mökillä pääsimme myös ihastelemaan villiä luontoa läheltä, sillä rantasipi oli tehnyt pesänsä metrin päähän saunalle vievästä polusta. Sunnuntaina poikaset sitten kuoriutuivat, jolloin meidän piti lopulta häipyä rannasta, kun poikaset alkoivat lähteä pesästä emon viedessä niitä muualle. Lintukoira-Ässä oli pesästä ilmeisesti autuaan tietämätön, vaikka kerran kävikin sielläpäin nuuhkimassa poikasten ollessa munina. Eikai siinä tuhatta ja sataa rannalle juostessa minnekkään varpujen alle ehdi katsella. Hyvä niin, jottei rantasipin pesimärauha häiriintynyt, vaikka Ässä kyllä ihan tarkoituksella pidettiinkin pois pesän lähettyviltä.

Tuitui!

Kuvia reissusta tuli järkyttävä määrä (minkä ehkä tästä postauksestakin voi päätellä), joten kuvat ovat taas omassa albumissaan.Kun päivitellään harvemmin niin pistetään sitten kunnolla..