Eräänä kuumana päivänä lenkillä mäkihyppyrinteellä (kuvat Liisan ottamia).
Ollaan kisojen takia treenattu aivan liikaa koko pitkää ohjelmaa ja unohtaen ne yksittäiset liikkeet. Tämä tuntui näkyvän Ässälläkin jo nopeana väsähtämisenä treeneissä sekä yksittäisten liikkeiden varmuuden katoamisessa, kun niitä tehtiin vain osana ohjelmaa. Niimpä päätinkin treenata nyt niitä oikeita kisoja varten lähinnä pelkkiä liikkeitä varmemmaksi, jolloin tiistain koiratanssitreenit tulivatkin oikein tarpeeseen!
Teemana oli palkata satunnaisesti joistain määrästä liikkeitä maksimimäärän ollessa 7. Eli esim. 3-1-5 sarja, jossa ensin palkka tulee kolmesta ekasta liikkeesta, sitten yhdestä seuraavasta, ja sitten teet 5 seuraavaa joista palkka. Tähän ohjaaja tuli vielä muistuttamaan sivulle tulosta ja muista tavis-liikkeistä, että nekin lasketaaan liikkeiksi. Usein niitä vain pyytää itsestäänselvyytenä, ja palkka tulee jostain ihan muusta. Lisäksi näissä treeneissä pidettiin huolta siitä, että koiran ollessa treenikentällä ei tullut yhtään "kuollutta hetkeä" eli koira haistelisi tai haahuilisi jossain. Kaikki siis mietittiin tarkkaan etukäteen, ja koira pistettiin treenin jälkeen välittömästi takaisin boksiin odottelemaan. Ja tämähän oli juuri sellaista treeniä, mitä me Ässän kanssa ollaan nyt kaivattu!
Ässästä oikein huomasi, miten sen into kasvoi näissä treeneissä! Eka treenikerta oli vähän sähläys-haahuilu-settiä kummankin osalta, mutta kun (molemmat) tajuttiin se jutun juju seuraavalla sessiolla, Ässän silmiin palasi se tuttu palo ja into: tehään hei jee! Ei ollut haahuilua, ei ollut innon puutetta, oli vaan täpinöissään oleva koira ja asiat valmiiksi ajatellut ohjaaja. Teeman mukaisesti intouduin yllätysmomenttina käyttämään palloa palkkana treeneissä piiiitkästä aikaa, ja se toimikin yllättävän hyvin. Aivan mahtavat treenit!
Kurvailua tällä kertaa kepin perässä
Keskusteltiin myös Ässän "Laamailusta" viime kisoissa. No ohjaajan mielestä se ei ollut laama (eihän se ollutkaan oikeasti), mutta ekaan hallissakäyntiin verrattuna se oli jotenkin haahuileva ja poissaoleva. Tultiin siihen tulokseen, ettei tällaisia asioita voi oikein taas tietää kuin kokeilemalla kisoissa, millaiset alkurutiinit toimivat omalle koiralle. Ohjaajamme mielestä Ässän "laamailu" ei toisaalta ollut välttämättä ollenkaan paha asia, sillä jännittävässä tilanteessa yli-innokkuuden puolelle menevällä tättähäärä-moodilla (maaliskuun kisoissa) Ässä tekee välillä asioita kaksi yhden sijaan ja ennakoi juttuja. Laamailija-Ässää on helpompi ohajata, jos keskittyminen vaan pelaa. Ainakin osaksi laamailu johtuu varmasti jännittämisestä, joten eiköhän se helpota joskus jossain vaiheessa, jos jonkinlainen kisarutiini saadaan luotua.
"Itse olet Laama"
Vielä on pakko venyttää päivitystä hieman hehkuttamalla meidän torstaisista toko-treeneistä. Minulla sattui olemaan pallo mukana tiistain koiratanssista, ja sillä tuli palkkailtua joissain kohtaa Ässän tekemisiä. Sitten sainkin heiton, että miksen kokeilisi sitä Ässän seuraamisen innostamiseen? Patukkaa ollaan joskus käytetty tässä hommassa, mutta se ei tunnu oikein toimivan. Ässä kyllä repii patukkaa, mutta tuntuu jotenkin paineistuvan siitä, jolloin homma ei ole enää kivaa. Palloa ei tarvitse kuin iloisesti jahdata. Pallo-palkkaa olen viimeksi kokeillut käyttää joskus talvella, mutta eihän se silloin toiminut. Nyt tajusin, että todennäköisin syy tälle lienee ne Ässän talvella pahana olleet selkäkivut, eihän silloin tee mieli riekkua. Tällä kokeilukerralla tulokset vaikuttivatkin varsin hyviltä, sillä en muista milloin Ässä olisi viimeksi seurannut noin innokkaasti noin montaa sessiota putkeen. Lisäksi into palloa kohtaan tuntui kasvavan treenien edetessä. Olemmeko lähestymässä toko-uramme käännekohtaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti