Viikonloppu meni vaihteeksi Salossa, tosin tällä kertaa punkattiin eka yö ex-kämppiksellä vanhempien vesivahinkorempan takia. Ässä sai heti uuden ystävän, jota ylimmässä kuvassa kovasti esitteleekin. Matkalla tuli mietittyä miten helppoa Ässän kanssa onkaan reissata: se oli kaverin uudessa kämpässä ensimmäistä kertaa, jäi kiltisti yksin, ei stressannut vieraita, nukkui yönsä hyvin eikä pissannut sisälle (joskus uudessa paikassa se mystinen pidätyskyky voi kadota). Näppärää! Itse olin ikionnellinen kerrostalon viereisestä peltoalueesta, joka oli kuin tehty vapaana tapahtuvalle aamu- tai iltapissatukselle. Ruohoalue jatkuu vielä kuusikon taakse, jossa päättyy aidan takana olevaan junarataan.
Loput viikonlopusta vietettiin sitten vanhemmillani rempan keskellä. Hyvin Ässä sinnekkin sopeutui tavarapaljouden, pahvin ja jatkuvan rakennekuivattimen hurinan sekaan. Nukkui yönsä varmaan paremmin kuin minä! Sieneenkin mentiin tottakai ja saalistakin tuli kelvollisesti. Ässä oli ihan täpinöissään reissusta, vouhkasi ja vikisi ennen irtipääsyä ihan kuin olisi johonkin etsintähommaan menossa. Sen jälkeen se painoi sen parituntia jatkuvalla ryminällä ympäri metsää hajujen perässä. Malttoi se kuitenkin etsiä (ja syödä) muutamat sienet meidän harmiksi ja iloksi.
1 kommentti:
http://timinvaltakunta.blogspot.fi/2013/09/to-be-inspired.html :)
Lähetä kommentti