Tappien syysretkellä

Tänään oltiin Ässän kanssa Tampereen Pikkukoirien kanssa syysretkellä Norojärven laavulla. Paikalle ilmaantui kivasti koirakoita: kääpiösnautserit Luna, Saana ja Minttu, villakoira Rusina sekä bichonin ja mäyriksen risteytys Oliver. Lähes kaikki olivat entuudestaan tuttuja, joten Ässä sujahti joukkoon kivuttomasti. Olinkin reissulla ylpeä, miten hienosti se joukkoon sujahdettuaan osasi välttää ristiriitoja pujahtamalla takavasemmalle joko hajun tai minun perääni. Ei uskoisi spanielista, joka mielellään laukoo tuntemattomille koirille niitä elämän kovia totuuksia. Tutut näköjään ovat asia erikseen. Niimpä reissu korkeissa ja matalissa maastoissa sujui varsin mukavasti, eikä vieraisiin koiriinkaan törmätty. Kuviakin kertyi kansiollinen.

 Ässä ja Luna, takana pilkistää Oliver

 Oliver ja Luna nuorimpina vetivät kunnon painimatseja pitkin lenkkiä, mihin Ässä osallistui haukkumalla ja juoksemalla vieressä. Se ei nuoria haitannut, joten kolmikko veti varsinkin alkumatkassa rinkiä milloin missäkin. Oliver onkin Ässän uusia tuttavuuksia, jonka kanssa se on yllättäen alkanut vetää kahdestaan kunnon haukkurallia. Välillä olen miettinyt pitäisikö Ässän räkytysralli puhaltaa poikki, mutta Oliver on aina ollut ihan messissä jopa välillä ärsyttäen Ässää mukaan juoksemaan. Siinä kärtty-Ässä antaa huutia nuorelle ja Oliver nauttii täysin rinnoin jahtileikistä. Vaan näyttipä "vanhallakin" mukavaa olevan.

"Kakarat, nyt..!"

Ässän riehukaverit, Luna ja Oliver

Nuotiolle päästessämme oli siellä jo joku ystävällinen mies nauttimassa eväitään. Ennenkuin ehdin reagoida asiaan Ässä oli jo laukannut mäen alas yllättäen tulleelle laavulle makkaranetsintään. Tuli kuitenkin kutsusta eikä kuulemma ollut häirinnyt miestä, naureskeli vain jotta Ässä vissiin tietää, missä ne makkarat paistetaan. Juu.. Mukavasti oli nuotiokin meille valmiina, joten ei tarvinnut ruveta arpomaan riittävätkö taidot sytyttelyyn.

Muita ei näkynyt, joten uskallettiin pitää koirat vapaana.

 Reissun paras osuus!

 Meillekkin makkaraa!

Paluumatkalla alkoi ainakin nuoriso olla vähän väsyneempää, vaikka painimatseja vielä jatkettiinkin. Ässä risteili mielellään omia teitään syöden matkalle sattuneita sieniä. Kerran piti ärähtääkkin, kun joku erehtyi saman sienen äärelle. Nuotiopaikalla jalkoihin kertyneet noet onneksi huuhtoutuivat kohtalaisen hyvin pois suossa.

 

Suossa me mennään vaan

Ja sitten kotiin!