Ja aloitetaan niistä hyvistä. Ässä kävi tänään osteopaatti Kaiperlalla ja uutiset olivat pelkästään hyviä. Kyllä, sieltä löytyi hierojankin toteama selkäjumitus, mutta se oli helposti avattava "tavallisen harrastuskoiran jumi" eikä mikään kummallinen yltiökipeä jäykkyys, joka vetää koiran ihan pöhköksi. Huh helpotusta! Kaiperla kehui Ässän olevan paljon stressittömämpi ja rauhallisempi kuin keväällä, eli se on paljon paremmassa kunnossa ja ilman sitä kivun aiheuttamaa stressitilaa. Eron huomaan itsekkin, Ässän kanssa oleminen, treenailu ja lenkkeily on nykyisin erilaista ja niin paljon rennompaa! Kunhan olin taas heti pelkäämässä pahinta ja maalailemassa piruja seinälle.
Siitä tosin tuli mainintaa, että Ässä ei halua vieläkään käyttää takapäätään kunnolla ja on hyvin etupainoinen koira. Takapään lihaksettomuus ilmeisesti aiheuttaa ongelmiaan polvien kautta selkään, joten saatiin ohjeeksi ostaa vetovaljaat ja ruveta pari kertaa viikossa kävelemään lenkkejä, joissa Ässä kevyesti vetää kulkunopeuden ollessa vaihtelevasti kevyestä kävelystä raviin. Muuten saatiin lupa (ja suositus) lenkkeillä jatkossakin niin paljon kuin sielu sietää. Koiratanssi ja toko ovat myös edelleen hyvinkin mielellään Ässän toimintalistalla eikä koiratanssissa tarvitse välttää kuin polvia tosissaan koettelevia liikkeitä kuten takajaloilla suorana kävelemistä, takajaloilla hyppimistä tai suuria näyttäviä hyppyjä. Takajaloille sopivasti rasitusta antavat liikkeet kuten peruutus ovat vain hyväksi, kunhan niitä ei tehdä liikaa.
Eli ehdottomasti aktiivista ja liikunnallista elämää jatkossakin, sillä metsälenkkeily ja uiminen avaavat selkäjumeja paremmin kuin kotona kökkiminen. Tosin esim. maanantain treenin jälkeisessä kivuliaisuudessa (joka ilmeisesti johtuu siitä syksyn kylmästä) ei tietenkään pakoteta koiraa väkisin lenkille.
Vauhtia ja Vaarallisia tilanteita!
Mutta sitten niihin huonoihin uutisiin, jotka koskevat marsulastamme Tirriä. Pari viikko sitten huomasin sen rapsuttelevan korvalehteään, johon olikin raaputuskohtaan ilmestyneet vaaleat kuivat läntit. Lähdin rasvailemaan korvia toivoen länttien olevan jotain talven kuivuuden vaikutuksia. Viimeviikolla vaaleat kohdat olivat levinneet ja rasvaillessa tarkemmin katsoessani huomasin myös huulien alueen kuivuneen ja paksuuntuneen "rupiseksi". Myös silmän ympärys hilseili ja oli vaalea. Varasin näin ollen eläinlääkärin, jossa tänään kävimme. Viikonlopun aikana ihottuma oli levinnyt entistä pahemmaksi ja uskoin lääkärin heti tietävän syyn. Homma ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen..
Korvasta otettiin raapenäyte, jossa ei näkynyt mitään. Turkki oli muuten hyvännäköinen ja hilseetön. Tirri oli laiha (painoi vain 770g), mutta aina se on tosi pieni ollut. Sieni-infektiolle tyypillisiä renkuloita ei esiintynyt, eikä mitään loisiakaan näkyny. Saatiin kuutenkin varmuudeksi strongholdia niskaan loisia vastaan. Eläinlääkäri epäili syyksi jotain sisäistä ongelmaa, kuten jotain sairautta, hormoneja tai tulehdusta, joten saatiin vielä 10 pv antibiottikuuri varmuudeksi. Huulet alkoivat näyttää jo vähän tulehtuneilta, niin auttaisi samalla siihenkin.
Kaiken kaikkiaan oireiden aiheuttaja on tällä hetkellä täysi mysteeri, joten toivotaan lääkityksen auttavan. Kuvat.fi:n marsujen kansiossa on lisää kuvia Tirrin taudista.
Nenän ja huulten ympärillä olevat "ruvet"
Korvan tulisi olla musta, nyt se on valkoinen, paksuuntunut ja kuiva
Silmien ympäristön valkoinen hilseily ja korvan paksuuntunut reuna
Kuvassa Tirri terveenä, korvat ja silmänympärys mustina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti