Taistelu selkäjumeja vastaan on alkanut

Tänään käytiin Ässän kanssa koirahierojalla sillä tuloksella, että liian myöhään oltiin tänäkin vuonna liikkeellä. Ässähän alkoi jo syyskuussa oirehtia selkäänsä mm. hirveällä rähinällä nostaessa ja tällä viikolla se kieltäytyi jo autoon hyppäämisestäkin. Ajattelin jumien silti olevan lievempiä kuin viimevuonna, sillä se on ollut muita koiria kohtaan suopeampi kuin ikinä. Uuden treenikaverin partiksenkin hyväksyi hilluttuuan muutama tunti vierekkäin hihnassa ja haukuttuaan sille pariin otteeseen, jonka jälkeen treenien jäähdyttelylenkillä partis oli ihan okei eikä sille viitsinyt edes haukahtaa. Viimetalvenahan se rähisi oikein urakalla ja kaikille.

Mutta niinvain hieroja totesi heti kättelyssä koiraparan selän olevan aivan umpijuntturassa. Jumit olivat taas niin syvällä, ettei niitä kerralle saatu edes auki. Eli homma on ihan sama kuin viimevuonnakin. Onneksi osteopaattiaika on varattu 21.10 maanantaille, joten kauaa ei tarvitse odotella syväjumien avaamista. Koiraparka.

Ohjeeksi saatiin varata ensivuodeksi jo heti syyskuulle aika hoitoon, kun Ässä näin selvästi reagoi ilmojen viilentymiseen. Ostettiin myös lisäpaketti nivelvalmisteita, joita syötetään hetken aikaa tuplakuurina. Nivelrikko lienee Ässän tapauksessa tulevaisuudessa hyvinkin todennäköinen, sillä se kävelee jatkuvasti huonosti säästelläkseen polviaan. Vaan eipä se auta kuin hoitaa oireita ja elää eteenpäin parhaansa mukaan, vaikka paha mieli Ässän puolesta onkin.

Lämpöhoitoa kainalossa viltin alla