Reitti kulki luontokeskus-Kirkkaanlamminkangas-Haukilampi-Pitkäjärvi-Iso Kivijärvi-Luontokeskus
Kamera oli mukana, joten kuvia tuli räpsittyä jonkin verran. Ville piti kuitenkin niin kovaa vauhtia yllä, että lähes vauhdista sai räpsiä kuvia. Taukoja ei pidetty kuin puolen tunnin ruokatauko, jolloin reissuun kului yhteensä noin 4,5 tuntia. Maisema oli hyvinkin vaihteleva, oli hyvin vanhaa metsää, oli harjua, oli suota, oli mäntyä ja kuusta, kalliota ja järveä. Oli ihanaa tehdä näin pitkä reissu, sai nähdä kunnolla maisemien vaihtuvan reissun aikana. Tykkäsin!
Ja niin reissu alkoi
Aika pian alun jälkeen kiivettiin harjun päälle
..ja kohta myös alas. Toimi hyvin kiitoratana Ässälle!
Mentiin pieni matka myös jääkausipolkua, jonka varrella oli infotauluja jääkauden muokkaamista alueista. Kuvassa riippuva suo, joka muodostuu kahden harjun väliin paljon harjun juurta korkeammalle veden jäädessä loukkuun. Ihan hyödyllinen reissu siis myös opintojen kannalta..
Ässä opastaa mihin suuntaan mennään
Ässä sai viilettää suurimman osan reissusta vapaana, sillä valitsemallamme reitillä ei juuri ollut muita kulkijoita, vain rinkoista päätellen pidemmällä reissulla ollut naiskaksikko tuli meitä vastaan. Saavuttuamme Kirkkaanlammenkankaalle reissussa alkoi olla muitakin, joten Ässä joutui fleksin päähän. Kirkkaanlammenkankaalla oli nimittäin parkkipaikka, josta lähti muutamia lyhyempiä rengasreittejä, joilla riitti kulkijoita. Myös taukopaikallamme Haukilammella oli nuotion ympärys täynnä muitakin eväistään nauttivia, joten katsoin parhaaksi sitoa Ässän puuhun sivummalle. Siellä se sitten aikansa haukkui ja vikisi, kunnes tyytyi kohtaloonsa. Paikalle saapuvia ihmisiä ja varsinkin koirakkoa tosin piti kommentoida, mutta muuten se tyytyi makoilemaan loimi niskassa ja tuijottamaan nuotiolla olevia ihmisiä. Sai se silti toki makkarasta osansa. Jatkettuamme vihdoin matkaa pääsimme karhukivelle, jossa reittimme erkaantui muista rengasreiteistä. Sitten Ässä sai juosta taas kuin tuulispää.
Seuraavaksi saavuimmekin Pitkäjärvelle, jossa oli vanhaa sekametsää. Puut olivat hirmuisen korkeita ja siellä täällä seisoi erikoisen näköisiä vanhoja puita.
Paikalla oli myös "nähtävyys" eli Pitkäjärven savottakämppä, jossa aikoinaan metsätöissä olleet miehet ovat asuneet.
Tie oli tällä osuudella helppokulkuinen ja leveä. Taustalla näkyy komeita mäntyjä.
Loppumatkalla alkoi jo vähän jaloissa tuntua Villen reippaana pitämä vauhti, mutta hyvin jaksoi kulkea kun tankkasi välissä. Ketään ei loppureissullakaan näkynyt ja ohitettiin ihan typötyhjä nuotiopaikkakin Iso Kivijärvellä. Sieltä Ässä löysi itselleen mukavasti jonkun eväänjämät, sen suurempaa havaintoa en ehtinyt saada kuin maiskis ja nielaus. Taisi olla makkaraa.
Vähän ennen Iso Kivijärveä ehdittiin poseerata hetki kameralle. Pitkospuut olivat hieman erikoiset, ilmeisesti vaihto oli jäänyt vähän vaiheeseen, kun uudet puut olivat sikin sokin vanhojen seassa.
Taustalla Iso Kivijärvi
Reissun viimeinen osio taittui kauniissa kuusimetsässä. Löysipä Ässä muutamat sienetkin.
Reissun jälkeen oli leppoisaa porukkaa. Olisin kuvitellut Ässän makaavan raatona kotiinpäästyämme, se kuitenkin juoksi sen 17 kilometrin lisäksi omiaan vapaana ollessaan. Kotiin päästyään ja aikamoisen aterian syötyään se tuli kuitenkin tuomaan lelua (?!) ja muuten seuraili puuhiamme omalta paikaltaan, vissiin autossa oli nukuttu tarpeeksi. Seuraavana päivänä teimme vain kevyen hihnalenkin, koska pelkäsin sillä olevan lihasjumeja reissusta. Huoli oli kuitenkin turha, sillä aamulenkille lähti iloinen spanieli häntä heiluen ja innokkaasti kulkien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti