maanantai 24. maaliskuuta 2014

Femma 9 viikkoa

Femma 9 vk

Eilen Femma täytti 9 viikkoa, jonka kunniaksi otettiin illalla hieman surkealaatuinen seisotuskuva salamaa apuna käyttäen (piti salamasta tulleet varjot muokata jälkikäteen pois, että siluetista sai selvän). Olen nyt pari päivää katellut, että ihankuin tyttö olisi kasvanut korkeutta. Kahdeksanviikkoisesta Femmasta ei ole vertailukuvaa, mutta seitsenviikkoiseen verrattuna on kasvanut jo ihan hirveästi, hui! Koipeliini alkaa näyttää jo ihan koiralta. Strategiset mitat tässä iässä ovat 3,1 kg ja 23 cm.

On muuten jännä miten Femma aiemmin näytti silmissäni tummalta roanilta, koska lähes kaikki siskot olivat vaaleampia. Nyt kun sitä katselee ihan yksinään ilman vertauskohtia, niin eihän se nyt niin tumma ole. Ainakaan vielä. Iän myötähän tummuutta tulee vielä lisää, ja isäänsä tummemaksi taitaa tulla ainakin. 

Todistetusti puree muutakin kuin kenkiä, käsiä, mun hiuksia jne. Hieno pentu!

Femma on hauska tyyppi, se tykkää kovasti kantaa esineitä. Jos heitän jotain, se tuo sen yleensä minulle syliin takaisin. Myös kontaktia ottaa aika kivasti, ulkonakin pällistelee melkein minkä kerkeää. Näitä on tietty jonkin verran vahvistettukkin, varsinkin kontaktia. Leluilla se tykkää kovasti leikkiä, ihan erilailla kuin Ässä. Ässän kanssa piti tehdä kovasti töitä, että olisi ollut kiinnostunut lelusta eikä siitä sittenkään tullut mitään hittiä. Tällä taas on kiinnostus jo valmiina, joten vähän tässä ihmettelen, miten siitä saisi rakennettua sellaisen megajutun. Tietysti pitää paljon leikkiä, mutta vielä ei homma ole mulla aina hanskassa. Noh, opiskellaan ja opitaan, molemmat. Onneksi ruokakin on aikamoinen jymyjuttu, sen kanssa osaan pelata paljon paremmin.

Ässä on tainnut päästä takaisin arkeen kiinni, sillä sen yksinolo-ongelmat näyttävät olevan takanapäin. Parina yksinolona on ollut makkarissa sängyssä nukkumassa, joka kertoo täydellisestä rentoudesta. Nyt voidaankin keskittyä pennun yksinoloihin, eilen ne olivat keskenään kaksi tuntia. Pitää vielä erikseen harjoitella pennun yksinoloa ilman Ässää, sillä tällä viikolla saavat olla keskenään aina koulupäivieni ajan. Ässä pystyy tekemään jo 20 minuutin lenkkejä, joten siinä voidaan osaltaan harjoitella yksinoloa. Sitten pitää varmaan ruveta tekemään jotain autolenkkejä pidempiä yksinoloja varten..

Ässä myös sietää pentua paremmin, vaikka edelleenkään Femman ei parane tunkea liian liki. Ehkä eilinen yhteislenkkikin vähän vahvisti Ässän ja Femman laumaantumista, joten aion tehdä niitä  jatkossakin silloin tällöin. Pääasiassa kuitenkin lenkkeillään erikseen, jotta saan rauhassa opettaa Femmalle hihnassakävelyt, koirien ohittamiset ja muut jutut. Ässä on nykyään aika cool koiraohituksissa, mutta mahdollisista räyhäyksistä en halua mallia Femmalle. Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa yhteistä hihnalenkkiä ja aikamoista hulabalootahan se oli. Ässä tosin laahusti eteenpäin kuin paraskin mallikoira mistään mitään piittaamatta (paitsi nameista, joita syöttelin pennulle ja ohimennen sillekkin), mutta Femma tietysti tsembaloi vähän missä sattuun. Paikoitellen mentiin kuitenkin oikein nätisti molemmat samalla sivulla, ja saipa Femma Ässästä mallia ihmisten ohituksissa.



6 kommenttia:

Arttu kirjoitti...

Hienolta kuullostaa teidän opettelu yhteiselämään :)
Pennulle terveisiä, että onko pakko olla noin suloinen... <3

Hanne kirjoitti...

Upee pentu!

Anne kirjoitti...

Kiitos! On se kyllä aika upee ja suloinen :) Yksinolojen kanssa on tullut nyt vähän takapakkia (tai tuli tänään), mutta eiköhän asia sutviudu.

Unknown kirjoitti...

Hilmu kaunis pentu :)

Anonyymi kirjoitti...

Femma on niin topakan näköinen :-) Aivan jo ison koiran näköinen, varmaan johtuu vähän erimallisesta rungosta, meidän spaa näytti vielä tuon ikäisenä aivan pulleroiselta pennulta.
Tuosta yksinolosta tuli mieleen, että meilläkin oli alkuun ongelmia, kunnes se vain jotenkin loksahti ja spanieli jäi hyvillä mielin kotiin. Ei niinkään ollut meitä ikävä, vaan lähinnä tylsistytti jäädä yksin kotiin (vaikka olikin tekemistä), sitten tajusi että voi nukkuakin.

Anne kirjoitti...

Joo yllättävän vähän pallerolta se enää näyttää, kun vertaa Ässänkin pentukuviin :) Mekin täällä odotellaan yksinolon loksahtamista, nyt on jo mennyt parempaan suuntaan. Toistaiseksi on suurimman osan ajasta viettänyt yksinollessa Ässä seuranaan (vaikkakin aidalla eristettynä), joten vielä pitää harjoitella ihan ypöyksinkin olemista.