Fyysistä terapiaa

Ässän polven leikkauksesta on kulunut kohta jo neljä viikkoa, joten olikin korkea aika käyttää sitä fysioterapeutilla katseltavana ja saada kunnon kuntoutusohjeet. Suuntasimme samaan paikkaan, jossa Ässä leikattiinkin, eli Eläinystäväsi lääkäreille fyssari Marika Ruottisen käsittelyyn. Oli varsin kätevää, kun fysioterapeutilla oli jo valmiina tarkat tiedot kaikista Ässälle tehdyistä toimenpiteistä.

Pääsääntöisesti mieleen jäi, että Ässä kuulemma käyttää leikattua jalkaansa jo hyvin. Molemmat takajalat kääntyvät vielä ulospäin, leikkaamaton voimakkaammin. Molemmat hauikset olivat kireät, koska Ässä yrittää kovin kantaa itsensä etujaloilla. Leikatun jalan etureisi aristi eikä kinnertä saanut vielä täyteen koukkuun. Polvinivel sen sijaan taipui hienosti täyteen koukkuun. Leikkaushaava oli siisti, mutta vieläkin hieman turvonnut. Edelleenkin Ässän leikkaamaton polvi oli välillä ihan iloisesti poissa paikoiltaan ja Ässä käyttää sitä siitä huolimatta, eli ei ilmeisesti edes yritä saada sitä aina paikalleen. Fyssari näytti minulle kädestä pitäen, miten tunnen polven olevan luksaatiossa, oli aika mielenkiintoista.

Hoidoksi saatiin käsky käyttää Ässää kävelytyksillä neljä kertaa päivässä (tällä viikolla 10 min pituisia, ensiviikolla taas + 5 min) ja nimenomaan rauhallista tasaista kävelyä ilman pitkiä haisteluita. Kaksi kertaa päivässä lenkin jälkeen Ässän hauikset ja takajalat tulee venyttää 20-30 sekunttia kerraallaan 2-3 kertaa per lihas. Lisäksi illalla Ässää tulee hieroa kyynerpään ojentajista, lapaluiden päältä, niskasta ja selästä. Etureisiä saa myös hieroa, mutta vain kevyesti. (Ensin lihakset sivellään lämpimiksi ja sen jälkeen pyöritellään laakealla ja rauhallisella otteella läpi.) Fyssari olisi halunnut antaa Ässälle vielä tasapainoharjoituksia, mutta leikkaamattoman polven ollessa noin iloisesti luksoituva ei tasapainoharjoituksia ole järkevä toteuttaa. No, onhan tässäkin jo illaksi puuhastelua.

Paino etujaloille, polvet koukkuun ja menoksi

Ässän päiviin tulee lisää sisältöä, kun uskallan luvalla ulkoiluttaa sitä useammin. Yritän parhaani mukaan tehdä lenkeistä mahdollisimman monipuolisia kierrättämällä meitä kaikkien lähialueen puskien ja pöheiköiden kautta. Kummallista on se, että Ässä ei enää juurikaan rähjää muille koirille. Testasin tänään rähinäherkkyyttä kulkemalla toisen koiran ohi Ässä lyhyessä hihnassa sanomatta sille mitään. Kyllä se toista koiraa vähän kyttäili, mutta ei sanonut räyh. Olotila on siis tällä hetkelle selkeästi parempi, kuin ennen leikkausta! Tosin Ässä on keksinyt rähjäämisen tilalle keskellä tietä kävelyn. Niinpä lenkkeily on nyt raivostuttavaa kädenvääntöä Ässän kävelypaikasta spanielin hivuttautuessa välillä keskelle tietä jopa selkäni takaa.. Sairasloma oli selkeästi liian pitkä, kun unohtuneet tavat (reunassa kävely ja koirille rähjäys) ovat päässeet vallan unohtumaan.