Kevät on koirien karvanlähtöaikaa myös meillä, vaikka Ässän karvanlähtö olikin ulkoistettu trimmerille. Näin ollen meidän karvaturilaasta kuoriutui jälleen sulokas nakupetteri tikkukoipineen. Vihdoinkin teroitetulla trimmerin terällä oli mukava ajella kutiseva, kuiva ja likaa imevä hamppukarva pois, vaikka ei tuo trimmeri nytkään tunnu täysin purevan Ässän karvaan. Uusi cockeri-turkille paremmin sopiva trimmeri onkin ostoslistalla sitten joskus, kun ollaan rahallisesti selvitty muista menoeristä eli Ässän seuraavasta polvileikkauksesta. Ässä tuntuu tyytyväiseltä uudessa pikkuturkissaann ja jopa nojasi trimmeriin kutiavia korvia ajellessa. Muutenhan trimmaus ei mitään herkkua Ässälle ole, vaikka antaakin sen nykyään aika kiltisti tehdä.
Opiskelijan trimmipöydäksi kelpaa vaikka ruokapöytä. Ässä näyttää valaalta vasemmassa kuvassa ja onhan sille ylimääräistä leikkauksen myötä tullutkin..
Ohessa muuten kuva, mistä näkee hyvin tuon Femman hauskan laikkuselän, kolme jonossa. Vaikka viimeksi uskottelin itselleni, että ei Femma niin tumma roan ole niin onhan se, ja tummenee iän myötä edelleen. Vaan hauskaahan se on, kun koirat on eri sävyä.
Ässän polvellekkin kuuluu hyvää ja tästä päivästä lähtien saadaan tehdä jo 30 minuutin lenkkejä. Kuntoutuminen tuntuu sujuvan nyt jotenkin mukavammin, kun neljän pikkulenkin sijaan voi tehdä kaksi pidempää ja yhden lyhyemmän, alkaa muistuttamaan enemmän normaalia arkea. Trimmauksen jälkeen polvia on jo vaikea erottaa toisistaan, kun molemmissa on yhtä pitkät karvat ja liikkeetkin ovat jo aika hyvät. Keskiviikon treeneissä tosin innostuttiin vähän liikaakin Ässän hyvin sujuneesta parenemisesta ja inspiroiduin leikittämään sitä pikkuisen lelulla. Illalla se olikin tosi ärhäkkänä pennulle, joten annoin sille kipulääkettä ja seuraavana päivänä olo oli taas normaali. Vielä siis pitää olla tarkkana jalan kanssa, ettei tule ylirasituksia.
Ylirasitusten välttelyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti