Ei enää ihan mahoton

Meille on Femman kanssa tapahtunut nyt se hetki, jota olen odottanut. Pennun tullessa sitä on ensin ihan ihmeissään, että millainen tämä uusi koira nyt sitten on ja miten sen kanssa ollaan. Siinä yhdessä elellessä se alkaa pikkuhiljaa valjeta ja tottakai se uusi koira on ihan erilainen kuin edellinen. Vanhat kikat eivät enää toimikaan ja koira toimii ja ajattelee ihan eri tavalla mihin on tottunut. Femman kanssa en edelleenkään voi lakata ihmettelemästä sen intoa leikkiä ja ihanaa sosiaalisuutta muita koiria kohtaan. Samalla sormi on mennyt suuhun pariinkin otteeseen linturumban kanssa, kun Ässä on aina ollut sellainen polulla köpöttelijä.

Nyt on kuitenkin tuntuu siltä, että alan tuntea tuon koiran. Sen kanssa osaa jo toimia ja yhteiselo on ikäänkuin mennyt urilleen. Tietysti penneli edelleen kasvaa ja kehittyy ja molemmilla meillä on vielä paljon opittavaa ja opetettavaa. Mutta just nyt meidän yhteiselo on aika kivaa ja sujuvaa lintuongelmista huolimatta.

"Siellä tais vilahtaa lintu!"

Jos sitten pitäisi kuvailla millainen se on, niin mitähän sitä sanoisi. Kaikkia se rakastaa ja muille koirille haluaa tällä hetkellä olla kovin pieni ja kiltti tytteli. Kavereiden kanssa meno voi kuitenkin olla aika rajuakin. Femmassa on ikäänkuin kolme puolta: pienenpieni kiltti ihmistä rakastava sylikoiratyttö, innokas nopea hauska harrastuskaveri ja tosimeiningillä lintuja hakeva metsäkoira. Energiaa ja vauhtia siinä piisaa kuin pienessä kylässä, mutta rauhoittuminenkin onnistuu eikä kuitenkaan vedä överiksi vilkkauden kanssa. Oma ihminen on Tärkeä, joten yksinollessa eteiseen raijataan kasa ihmisten vaatteita, joilla maaten odotetaan omia kotiin. Sisällä sitten nautitaan läheisyydestä, mielellään nokka kiinni ihmisen naamassa tai kaulalla. Leikkiminen on tosi kivaa, mutta namitkin on parhautta. Parasta maailmassa on ehkä kuitenkin ne ihanat linnut, vaikka niihinkin suuntautuvaa käyttäytymistä näköjään pystyy muokkaamaan. Omista taidoista ja viitseliäisyydestä sitten lienee kiinni, miten paljon. Aika tyytyväinen olen tällä hetkellä meidän pikkulikkaan, vaikkei ihan helpolla aina päästäkkään ;)

Pikkulikan perusilme. Ihan on fiksu koira?

Yleisen pohdinnan päätteeksi vähän kuulumisiakin. Ollaan käyty Femman kanssa koiratanssitreeneissä ja kuluvalla viikolla tuli treenattua pitkästä aikaa agilityäkin hyvässä seurassa. Tänään aamulenkillä metsässä (vapaana!) törmättiin 6kk borterterrieriin, josta Femma sai kivan leikkikaverin. Kohtapian selvisi, että hehän asuvat ihan naapurissa! Ehkäpä siis jatkossakin luvassa leikkiseuraa sieltä päin. Yleensähän en päästä Femmaa muita katsomaan ja tämä yksi kerta näyttikin kostautuvan heti seuraavien koirien tullessa vastaan, kun vähän piti käydä luvatta moikkaamassa. Tätä siis treenaillaan edelleen, onneksi vastaantulijat olivat tällä kertaa kilttejä.

Lenkillä saatiin borterterrieripennusta kaveri

Tänään oli iltapäivällä myös luvassa erikois-aktiviteetiiä, kun lähdettiin Femman kanssa Tampereen Pikkukoirien järkkäämään koirauintiin Nokian koirauimalaan! Hienosti se Femma siellä pulikoi kavereiden kanssa ja kivaa oli. Kuivatuksen imuria muistuttava turbofööni vain oli ihan kamala, mutta loppua kohden siihenkin totuttiin. Iltalenkki tehtiin vielä kavereiden kanssa Vuoreksen kaduille ja metsiin geokätköjä hakien. Kyllä on touhua taas riittänyt yhdelle päivälle.

Parasta oli hakea leluja

 Uintikaverit mäykky-cotton Oliver ja snautseri Luna