Sunnuntaina oli Suomen marusyhdistyksen järjestämät marsunäyttelyt Hämeenlinnassa, joihin otin mukaan kaikki kolme marsusta. Näyttelyissä oli pet-luokka (vastaa koirien mätsäriä) ja kahden eri tuomarin ulkomuotoluokka. Mustikki pääsi ainoana ulkomuotoluokkaan molemmille tuomareille ja kaikki kolme osallistuivat myös pettiin.
Olen aiemminkin kirjoitellut marsunäytseistä, mutta lyhyenä kertauksena: tuomari arvostelee marsut pöydällä, jonne marsut viedään näyttelylaudalla. Pet-luokassa arvostellaan marsun kuntoa, käsiteltävyyttä ja hoitoa (kynnet leikattu hyvään mittaan, puhdas turkki, korvat, rasvarauhanen jne.) ja ulkomuotoluokassa marsua verrataan rotumääritelmäänsä. Marsurotuja on monia erilaisia, sileäkarvaisia eri väreissä, pitkäkarvaisia erilaisilla turkinlaaduilla, karvattomia, karkeakarvaisia.. Meidän marsuthan ovat abessiinialaisia eli rusetillisia marsuja.
Näyttelyvalmistelut suoritin lauantaina, jolloin puunailin marsut pet-luokkaa varten. Näyttelyaamuna kello oli soimassa seitsemältä ja lähdin varttia vaille kahdeksan matkaan. Näyttelyt alkoivat vasta kymmeneltä, mutta eläintentarkastuksen takia näyttelypaikalla oli oltava ajoissa ja koukkasin vielä Pälkäneen kautta hakemassa toisen näyttelyyntulijan kyytiin. Ennen näyttelyä jokainen marsu siis tarkastettiin erilaisten tarttuvien loisten ja muiden varalta.
Ylhäällä oikealla puolella mun marsujen näyttelyboksit. Ylhäällä yksinään Mustikki, alhaalla Rambo ja Tirri. Alakuvassa Mustikki hengaamassa boksissaan.
Näyttelyt itsessään sujuivat erinomaisesti. Paikalla oli tarpeeksi tilaa kaikille ja ruokatauolla sai ostaa oikein käypään hintaan kotiruokaa. Lisäksi myynnissä oli sämpylöitä ja erilaisia leipomuksia. Itse sorruin (kahteenkin kertaan) ihaniin cupcake-leivoksiin, nam! Pet-tuomarina toimi Aida Depner eli marsujeni kasvattaja (Maailman) ja ulkomuotoluokassa oli tuomaroimassa britit Damon Schofield ja Su Schofield.
Näyttelypaikalla otin kaikki hyvissä ajoin ennen omaa vuoroaan boksista ja siistin porukan korvia, lyhentelin vielä vähän kynsiä, siistin rasvarauhasia ja turkkia. Marsut osasivat ottaa ihmeen chillisti näyttelypaikalla, vaikka ympärillä oli hälinää. Eniten marsuista yllätti Tirri, joka nuorimpana ja kokemattomampana oli jopa nätimmin kuin Rambo. Rentoutui syliin ja pötkötti vain pitkän odottelun ajan. Tästä täydet kehut Villelle, sillä hän sylittelee marsuja meillä eniten, varsinkin Tirriä. Mustikkikin toi itsestään esiin oikean näyttelytähtösen nuoleskellen tuomareiden sormia ja ollen rauhallisesti laudalla lukuisista esiintymisistä huolimatta. Rambo sen sijaan oli ihan nätisti ensimmäisen tuomaroinnin, mutta joutuessaan tuomariksi opiskelevan koetuomarointiin se pisti ihan ranttaliksi. Jokainen myös taisi tirauttaa pikku pissit kesken tuomaroinnin.. Että näin hyvin käyttäytyviä marsuja ;)
Petluokista tuli ihan hyviä pisteitä tiukkaan arvosteluun nähden. Yllättäen Tirriäinen pokasi parhaat pisteet, 96/100 ja kommentin "ihana pörriäinen". Rambo sai 94 pistettä ja kommentin "Teräsmies" ja Mustikki 95,5 pistettä ja kommentin "suloisuus". Huomautuksia tuli muun muassa korvien liasta, kynsistä (leikkaamisen varaa), yleiskunnosta (Rambo ja Tirri ruipeloita ja Mustikki hiukan rehevä) ja pienestä karvanlähdöstä. Tirri ja Mustikki saivat palkinnoksi kisoista kunniamaininnat.
Todellinen jättipotti tulikin sitten ulkomuotoluokasta, jonne olin Mustikin ilmoittanut. Mulla on aina ollut sellainen käsitys, että Mustikki on "sellaista ihan hyvää keskilaatua" ja että mitään palkintoja olisi ihan turha odotella. Yllätys olikin siis melkoinen, kun Mustikki sijoittui toisella tuomarilla kolmanneksi ja toisella neljänneksi parhaaksi 12 marsun joukosta! Se myös sai molemmilta sertit, joten Suomen muotovalion arvo on enää yhden sertin päässä! Ainakin toiselta tuomarilta muistan hänen kehuneen erityisesti Mustikin korvia, silmiä, ruumiinmuotoa ja rusettien paikkoja. Miinusta tuli sitten karvan pehmeydestä (toisen tuomarin kohdalla siinä(kin) luki vain "good"). Ohessa pätkä arvostelusta:
Ylhäällä oikealla puolella mun marsujen näyttelyboksit. Ylhäällä yksinään Mustikki, alhaalla Rambo ja Tirri. Alakuvassa Mustikki hengaamassa boksissaan.
Näyttelyt itsessään sujuivat erinomaisesti. Paikalla oli tarpeeksi tilaa kaikille ja ruokatauolla sai ostaa oikein käypään hintaan kotiruokaa. Lisäksi myynnissä oli sämpylöitä ja erilaisia leipomuksia. Itse sorruin (kahteenkin kertaan) ihaniin cupcake-leivoksiin, nam! Pet-tuomarina toimi Aida Depner eli marsujeni kasvattaja (Maailman) ja ulkomuotoluokassa oli tuomaroimassa britit Damon Schofield ja Su Schofield.
Etualalla marsuja kuljetuskopeissaan. Takana tuomareiden pöydät, oikealla pet-arvostelua ja vasemmalla ja keskellä ulkomuotoluokan tuomarit.
Näyttelypaikalla otin kaikki hyvissä ajoin ennen omaa vuoroaan boksista ja siistin porukan korvia, lyhentelin vielä vähän kynsiä, siistin rasvarauhasia ja turkkia. Marsut osasivat ottaa ihmeen chillisti näyttelypaikalla, vaikka ympärillä oli hälinää. Eniten marsuista yllätti Tirri, joka nuorimpana ja kokemattomampana oli jopa nätimmin kuin Rambo. Rentoutui syliin ja pötkötti vain pitkän odottelun ajan. Tästä täydet kehut Villelle, sillä hän sylittelee marsuja meillä eniten, varsinkin Tirriä. Mustikkikin toi itsestään esiin oikean näyttelytähtösen nuoleskellen tuomareiden sormia ja ollen rauhallisesti laudalla lukuisista esiintymisistä huolimatta. Rambo sen sijaan oli ihan nätisti ensimmäisen tuomaroinnin, mutta joutuessaan tuomariksi opiskelevan koetuomarointiin se pisti ihan ranttaliksi. Jokainen myös taisi tirauttaa pikku pissit kesken tuomaroinnin.. Että näin hyvin käyttäytyviä marsuja ;)
Mustikki arvosteltavana koetuomarilla. Näyttelylaudalla pyyhe pissojen varalle.
Petluokista tuli ihan hyviä pisteitä tiukkaan arvosteluun nähden. Yllättäen Tirriäinen pokasi parhaat pisteet, 96/100 ja kommentin "ihana pörriäinen". Rambo sai 94 pistettä ja kommentin "Teräsmies" ja Mustikki 95,5 pistettä ja kommentin "suloisuus". Huomautuksia tuli muun muassa korvien liasta, kynsistä (leikkaamisen varaa), yleiskunnosta (Rambo ja Tirri ruipeloita ja Mustikki hiukan rehevä) ja pienestä karvanlähdöstä. Tirri ja Mustikki saivat palkinnoksi kisoista kunniamaininnat.
Tirri poseeramassa kotona oman kunniamainintansa eli KuMan kanssa.
Todellinen jättipotti tulikin sitten ulkomuotoluokasta, jonne olin Mustikin ilmoittanut. Mulla on aina ollut sellainen käsitys, että Mustikki on "sellaista ihan hyvää keskilaatua" ja että mitään palkintoja olisi ihan turha odotella. Yllätys olikin siis melkoinen, kun Mustikki sijoittui toisella tuomarilla kolmanneksi ja toisella neljänneksi parhaaksi 12 marsun joukosta! Se myös sai molemmilta sertit, joten Suomen muotovalion arvo on enää yhden sertin päässä! Ainakin toiselta tuomarilta muistan hänen kehuneen erityisesti Mustikin korvia, silmiä, ruumiinmuotoa ja rusettien paikkoja. Miinusta tuli sitten karvan pehmeydestä (toisen tuomarin kohdalla siinä(kin) luki vain "good"). Ohessa pätkä arvostelusta:
"very niced placed saddle rosettes, very clear and disting. Nice rumprosettes, slight douplehip. Good center ridge. Fair rump ridge, nice main(?) and head furnishings"
Kotona vielä poseeraus palkintojen kanssa. Siniset vasemmalla serttejä, vihreä pet-luokan KuMa.
Kasvattajan pyynnöstä osallistuimme Mustikin kanssa vielä jalostusluokkaan, jossa arvostellaan marsu kasvattiensa perusteella. Mustikin sukulaisia olikin paljon paikalla, näin siltä kolme lasta ja sen täysveljen. Kaikki vallan ihania! Jalostusluokkaan osallistui vain kaksi marsua, Mustikki ja sen täysveli, jolla myöskin on isohko lapsikatras. Toinen tuomari valitsi Mustikin paremmaksi, toinen sen veljen. Mustikki osallistui myös toiselle tuomarille kasvattajaluokkaan, jossa kasvattaja ilmeisesti esittää parhaimmistoaan(?) ja sitten tuomari valitsee parhaan kasvattajan. Siinä valitettavasti sijoittuivat sitten muunrotuiset marsut.
Kasvattajaluokka. Ihan takimmaisena Maailman abyt, toiseksi viimeinen on Maailman Karvaturri, Mustikin täysveli.
Varsinaisesti ei nyt näyttelykärpänen päässyt puremaan, mutta kyllä sille Mustikille on ihan pakko se kolmas serttia jostain hakea! Olisihan se nyt upeaa, että taloudessa olisi edes yksi Suomen muotovalio ;) Päivästä jäi siis hyvät, vaikkakin hyvin väsyneet fiilikset surkeiden yöunien ja pitkän päivän takia. Onneksi Ville oli ollut ainakin osan päivästä kotona ja hoitanut Ässän pissatukset, jotta reissu ylipäätään oli mahdollinen. Vihdoin kymmenen maissa Ässäkin pääsi päivän pidemmälle lenkille, jolloin koiraa saattoikin pitää ihan huoletta vapaana autiossa pimeässä metsässä. Yksi kuva lenkiltäkin, jos joku meinaa saada yliannostuksen marsuja:
ps. ei ulkoiltu hiihtoladulla, vaikka siltä ehkä näyttää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti