torstai 26. marraskuuta 2009

Huonot ja hyvät fiilikset

Jos ollaan positiivisia, ja aloitetaan niistä positiivisista:

Sain treenipaikan Pirkanmaan pelastuskoirien pienryhmästä! Oujea, kohta päästään Ässän kanssa taas kunnolla treenaamaan :)

Meillä oli tiistaina vikat jatkokurssin treenit. Tehtiin samaan, kuin erään viikonlopun raunioseminaarissa. Ensimmäisenä tehtiin se jonkinnäköinen miljööbaana, eli kierreltiin jonossa koirien kanssa raunioita pitkin. Tämä meni paljon paremmin, kuin viimekerralla. Ässä yhä välillä haukuskeli muille koirille, mutta paljon vähemmän. Se myös kuunteli paremmin, eikä riekkunut päättömästi samalla lailla. Odottaessa se alkoi kyllä hyöriä ja pyöriä, ja se onkin sille näköjään vaikeaa. Yritin sitä rauhoitella, ja käskin vaikka odottamaan, jolloin se saattoi keskittää huomionsa siihen odottamiseen ja minuun muiden koirien ja häsläämisen sijaan.

Ja nyt siihen negatiiviseen. Tehtiin eräs "testaus", joka esiteltiin myös raunioseminaarissa. Siinä yksi ihminen laitettiin umpinaiseen putkeen, ja muut siihen ympärille hengaamaan. Sitten tuotiin koira paikalle ja katsottiin, kuinka nopeasti se tajusi putkessa olevan ihmisen. No, jokainen koirahan meni lähes välittömästi putkelle pyörimään ja ihmettelemään, mutta Ässäpä ei.. Olin ihan varma, että tämä harjoitus olisi sujunut Ässältä aivan loistavasti, mutta pettymys oli kyllä suuri. Tulimme siis paikalle Ässän kanssa, ja se oli vallan innoissaan. Vetokin kasvoi huomattavasti, kun se huomasi ihmisjoukon. Menin paikalle ja päästin sen irti. Hetken se seisoi siinä vieressäni ihmisiä tuijottaen, joten sanoin sille "men vaa" (käytän yleensä, kun lasken sen irti. Suomeksi siis: mene ja tee mitä tykkäät). Oletin pojan juoksevan ihmisten luokse, mutta sepä paineli suoraan vasemmalle hyörimään ja pyörimään nenä maassa. Siellä se sitten pyöriskeli eestaas siinä yhdessä ja samassa kohdassa. Siirryin välillä aina pikkuhiljaa muita ihmisiä kohden, mutta Ässäpä vain hyöri edelleen siellä kauempana. Ilmeisesti se haisteli jotain koiranjälkiä, kun siinä juuri oltiin oltu koirien kanssa porukalla.

Lopulta ohjaaja pyysi minua kutsumaan Ässän lähemmäs, ja kutsuessani se juoksi paikalle ja ohi siitä. Siinä vaiheessa taisin jo pikkaisen kiristellä hampaita, mutta nyt se ainakin alkoi kiinnostua ihmisistä, ja seuraavaksi se juoksikin siihen. Sitten se mielestäni vasta alkoi haistella ja ihmetellä ja ohimennen vielä tavoitteli hyvinkin innoissaan nameja yhdeltä ihmiseltä kunnes lopulta meni putken suulle (joka oli jo avattu puoliksi helpotuksen takia) ja sai sieltä ukolta palkan.

Ketutti suunnattomasti, varsinkin kun kaikilla muilla meni noin puolet vähemmän aikaa ja pari tajusi todella piankin mennä luukun suulle. Ja Ässää on kuitenkin treenattu aktiivisesti puolivuotta, vaikka tässä on nyt taukoa ollutkin. Mielessä kaikuivat myös ruotsalaisten jutut, miten tällä mitattiin koiran kelpoisuutta pelastuskoirahommiin. Ei ollut fiilis siis ihan mahtavin tuon treenin jälkeen, ja kaiken lisäksi en älynny alkaa kyselemään siitä ja purkamaan sitä ohjaajan kanssa, vaan jäin mietiskelemään ja märehtimään yksinäni sitä. Mielessäni pyöri mm. seuraavia kysymyksiä: Eikö se tajunnut, että täällä etsitään yleensä ihmisiä? (ollaan kerran joku 2kk sitten treenattu siellä) Vaikuttiko "men vaa" käskyni niin, että se luuli ettei tekeillä ollut mitään kummempaa? Jos se luuli, niin eikö sen silti olisi pitänyt haistaa putkessa ollut ukko? Jos se haistoi sen, niin miksi se ei kiinnostunut, oliko muiden koirien hajut kiinnostavia? Vai eikö se pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, kun kaikki vain rupattelivat siinä tavanomaisesti? Onko sillä mennyt ihmisten etsimisestä into, jos sitä ei vain kiinnostakkaan? Onko se minun vikani? Entä jos siitä ei vain ole pelastuskoiraksi sittenkään?

Vähän nyt pelottaa seuraavat treenit, jos sillä onkin tuo into yhtäkkiä kadonnut. Itselläni on koulun takia välillä aikamoista stressiä, ja olenkin alkanut pelätä jotenkin vuodattavani sen koiraan ja pilaavani sen. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa sen positiivisen asenteen, ja uskon toistaiseksi sen olleen joku pöljyyskohtaus Ässältä, kun ollaan kuitenkin niin vähän treenattu viimeaikoina tuota etsintää. Yritän nyt olla ajattelematta testin merkitystä, ja lohduttaudun sillä, ettei ensimmäisestä koirasta kuitenkaan tule koskaan maailmanmestaria, kun ohjaaja kämmää aina jossain. ;)

Tottistelu on nyt jäänyt hiaman taka-alalle, kun en ole jotenkin saanut aikaiseksi. Nyt on kuitenkin taas treeni-into taas nousemassa, mutta toistaiseksi minulla on yksi ongelma: Ässän kaksi lelua ovat eriarvoiset. Leikkiminen sujuisi loistavasti, mutta Ässä tuppaa omimaan toisen patukan. Tähän tulee kuitenkin toivottavasti muutos viikonloppuna, jolloin saan samispatukan. Nyt olen kuitenkin tehnyt ruoalla tottista, mutta siihen ei Ässällä kyllä keskittymiskyky kauan riitä. Tänään tulikin tehtyä pikkuisen liian pitkää reeniä, mutta opinpa nyt koiran kestokyvyn rajan. Se on tosin suoraan verrannollinen Ässän nälkään, joka ei ollut tänään mikään suurensuuri. Hienosti se kuitenkin teki pyydettyjä asioita, ja oli yllättävän hyvin oppinut liikkeestä seisomaan pysähdyksen (itsekkin pysähdyn vielä), kun sitä jankattiin viimeksi. Enpä meinannut poikaa saada istumaan sitten millään :D (tosin sateella lienee myös osuutta asiaan) Kiva kuitenkin huomata, että jotain se on oppinut.

12.12 olen menossa taas jyrsijöiden kanssa näyttelyihin. Kyse on Tampereella järjestettävistä pikkujoulunäyttelyistä, joissa järjestetään kaikille jyrsijöille pet-luokat. Mukaan lähtevät Onni-marsu Nallukka-hamsu ja Sipsi ja Tiuku hiiret. Innolla jo odottelen tätä näyttelyä :) Olisin halunnut ottaa Masin mukaan, mutta se menee näillä näkymin kastroitavaksi,( Siitä lisää myöhemmin..) niin en viitsi sitä rahdata. Olen myös harkinnut 5.12 menoa hamsterien Grand Gaalaan Turkuun, jossa Nallukka pääsisi vihdoin sinne ulkomuotoluokkaan, mutta saa nähdä jaksanko lähteä sinne.

Pitääpi juosta jyrskyjen kanssa näyttelyissä, kun koiran kanssa ei pääse. Niissä on myös se hyvä puoli, ettei huonosta käytöksestä syytetä koskaan omistajaa ;)

Ei kommentteja: