lauantai 27. elokuuta 2011

Syöttöporsas ja uusi ystävä

Aamulla herätessäni ihmettelin, kun Ässä juoksi ensimmäisenä suoraan juomakupille, ja lähes tyhjensi sen. Sen jälkeen rupesin kiinnittämään huomiota sen turpeaan olemukseen. Mietiskelin jo mielessäni suolitukoksia ja ties mitä, mutta Ässä vaikuttikin omituisen tyytyväiseltä. Makoili vain tyytyväisenä. Ruokaa ei myöskään kärttänyt ollenkaan, vaikka yleensä se on aina ja varsinkin ruoka-aikoihin keittiössä kytiksellä.

Sitten tajusin juuri tuomani ruokasäkin, jonka olin jättänyt kenties huonoon paikkaan huonosti suljettuna.. Ja kyllä, sinnehän oli kaivettu sellainen turvan mentävä aukko, josta Ässä sitten oli kätevästi ammentanut itseensä nappulaa. Noh, nostin ruoat hyllylle turvaan, ja hetken päästä kuulinkin, kun Ässä rapisteli samassa huoneessa lisää ruokaa etsien.. Mokama syöttiläs! Kostoksi laitoimme Ässän tälläiseen:

Syöttöporsas terraariossa

Noh, tässä vaiheessa voisin tietysti paljastaa, että tietenkään en laittanut Ässää kostoksi terraarioon, tämä kuva on itseasiassa sitä ennen napattu. Laitoin Ässän sisälle vertailun vuoksi, jotta oikea koko välittyisi kuvasta. Saanko siis esitellä uusimman hankintani, joka suinkaan ei ole Ässälle, vaan tulevalle uudelle-vanhalle asukkaalle. Joku ehkä arvaakin kestä on kyse, mutta palataan asiaan sitten, kun kyseinen asukas muuttaa tänne. Terralla on muuten aika huikeat mitat, 140 cm x 75 cm x 60 cm (pituus, leveys, korkeus). Painoa löytyy joku 120 kg, mutta onneksi ystävä on puuseppä, joten alustan teettäminen ei tule kalliiksi..

Lisäksi voisin loppuun esitellä Ässän uuden ystävän. Vanha ystävä, alias Muumi, lensi roskakoriin liiallisen suolistuksen jälkeen. Onneksi löysin Ässälle kirpparilta uuden kaverin, Rulliksen.




perjantai 26. elokuuta 2011

Lomailua

Mullekkin koitti vihdoin viikon kesäloma, joten suunnattiin hetkeksi Saloon lomailemaan. Lomalla muun muuassa lenkkeiltiin useasti erilaisissa maastoissa ja seurassa, käytiin kaverilla poimimassa omenoita ja vain lekoteltiin. Ja voin sanoa, että kylläpä teki hyvää! Treenit tosin jäi tältä viikolta väliin, mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii..


Varasin muuten Ässälle ajan silmä- ja polvitarkastuksiin. Saapa nähdä, mitä sieltä tulee.. Vielä lonkkakuvaus pitäisi varata, niin sitten on kaikin puolin tsekattu koira. Luonnetestaukseenkin piti mennä tänä kesänä, mutta se vähän jäi..



maanantai 15. elokuuta 2011

Raksakoira

Hullua kiirettä on taas pukannut, kun töissä on ollut ylitöitä ja samalla olen käynyt laskuvarjohyppykurssia.. Kurssi kun söi mukavasti yhden viikonlopun, lauantain ja pari arki-iltaa. Mahtava kurssi kyllä, mutta ylitöihin yhdistettynä vapaa-aika oli aika minimissä. Ville onneksi ulkoilutti Ässää, muuten oltaisiin oltu pulassa. Kerran otin Ässän töihinkin mukaan, kun olisi joutunut olemaan 15h yksin..

Olosuhteiden pakosta raksalle mukaan joutunut Ässä viihtyi onneksi hyvin. Hommat olivat sellaisia, että pystyin parkkeeramaan auton viereen, jolloin takakontin oven sai ylös. Näin Ässä pystyi helteessä olemaan mukana, ja sai seurata meidän työskentelyä. Kerran ylitöissä käytiin Ässän kanssa välissä agilityssä ja tultiin sitten takaisin :D Onneksi työporukka oli niin joustavaa ja välimatkat lyhyitä, että tuo onnistui.

Päästiinkin Ässän kanssa myös uuteen agi-treeniryhmään, Tamskille! Kerran ollaan käyty, ja aivan mahtavaa oli. Harjoiteltiin ensin rataa, jossa joku 7 estettä, sitten jotain tiettyä estettä 3 esteen radalla. Tuli harjoiteltua esteitä ja ohjaamista. Viimeksi meitä oli kaksi mun ja Ässän lisäksi, joten saatiin ainakin tehdä paljon. Katsotaan miten jatkossa.

Tokokin alkoi kesätauon jälkeen, ja siellä olikin kiva hommailla. Oltiin ainoat paikalla, joten saatiin yksityistunti! Muut taitavat vielä olla ihan kesälaitumilla. Tokoa en ole tauon aikana tehnyt, joten jotain asioita pitää vähän muistutella.

Nyt onkin sitten syksy täynnä treenejä. Maanantaisin on piskien agi-alkeiskurssi, tiistaisin tamskin agi-treeniryhmä ja keskiviikkoisin toko. Onpahan ainakin puuhaa! Alkeiskurssi tosin jää 8 kerran jälkeen pois, joten ei kolmea treeni-iltaa peräkkäin loputtomiin kestä.

Tämä olikin tälläinen nopea pikapäivitys, pitää meinaan kiiruhtaa agitreeneihin. Loppuun voisin vielä lätkäistä pari kuvaa trimmatusta Ässästä, ja iloita, että kohta mullakin alkaa kesäloma! Huikea 1 vk ennen koulun alkua :)



maanantai 25. heinäkuuta 2011

Ässä mustikassa

Taas viikonloppu vierähti, ja maanantai koitti. Tämä viikonloppu vietettiin taas Salossa, nyt mustikan poiminnan merkeissä. Sunnuntaina mentiin porukalla mustikkaan, ja Ässä tietysti pääsi mukaan. Kuvia en saanut, sillä ankarasta yrityksestä huolimatta unohdin kameran kotiin. Noh, sainpa senkin ajan käyttää mustikan keruuseen, kyllä talvella sitten kelpaa.

Ässä tykkää marjastuksesta ja sienestyksestä hirveästi, varsinkin jos porukalla mennään. Tällöin se saa juoksennella metsässä eestaas ihmiseltä toiselle, ja sulloa suuhunsa milloin mitäkin herkkua. Ässä aina tarkasteleekin, mikä on tämänkertaisen poiminnan kohde, ja alkaa sitten iloisesti mättäämään naamaansa herkkuja. Tämän asti kaikki on kelvannut suppilovahveroista puolukoihin. Sienestäessä tämä on sekä onni, että haitta, sillä iloisesti ahmiva koira auttaa paikantamaan sienet, mutta yleensä myös oman poiminnan saalis jää silloin vajaavaiseksi. Tästä taisin kirjoitella myös viimevuonna, jolloin tähän ensimmäistä kertaa törmäsin.. Onneksi muut, kuin poimittavat sienet, ovat jääneet rauhaan.

Salossa aloimme Villen kanssa myös ajan kuluksi opettamaan Ässälle typeriä temppuja. Itse en ole aiemmin piitannut turhista tempuista, mutta nyt innostuin minäkin opettamaan. Ville opetti Ässää antamaan tassua, ja minä pitämään herkkua nenän päällä. Turhaa, mutta mukavaa aktivointia.

Pääsimme Ässän kanssa muuten agilityn alkeiskurssille (taas). Sinne tulee muitakin jo jotain osaavia, joten puoli ryhmää tekee alkeita ja puoli harjoittelee vähän vaikeampaa. Kurssilla on siis kaksi eri opettajaa. 1.8. käymme pyörähtämässä vielä karsinnassa muuten vain, ja 8.8 alkaa itse kurssi. Harmittaa tosin viedä ryhmäpaikka sellaisilta, jotka haluaisivat päästä aloittamaan, mutta kun itse ei ole jatkokurssille tai ryhmään päässyt, niin mennään sitten. Eihän sitä harjoittelematta mitenkään pääse eteenpäin tässä(kään) lajissa.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Mökkeilyä Salossa

Viimeinen agility-kerta on nyt ohi. Kurssi oli hyvä, ja haikeana lähdinkin sieltä. Toivottavasti pääsen pian jatkamaan harrastusta johonkin seuraan, parista paikasta olen nyt kysellyt. Tietysti voisin mennä jatkokurssille tuonne, missä kävin alkeiskurssin, mutta hinta alkaa olemaan liian suolainen.. Mieluummin sitten odottelen ryhmäpaikkaa.

Agility on sujunut hyvin, kaikki esteet osataan keppejä ja keinua lukuun ottamatta. Keppejä tuo alkoi ihan hyvin hoksaamaan jo viimeisellä kerralla. Radanpätkät sujuvat ihan hyvin myös, joskin siihen vaikuttaa vielä paljon muiden koirien läsnäolo. Tokavika-kerralla tehtiin rataa, niin että muita koiria ei ollut kuin yksi aika kaukana. Ässä keskittyi täydellisesti muhun ja eteneminen oli todella helppoa. Vikalla kerralla tehtiin pientä rataa muiden koirien puuhaillessa omiaan vieressä, jolloin Ässä saattoi helposti mennä esteestä ohi, jossen ollut tarkkana. Sen keskittymiskyky kärsi selvästi muista koirista, ja siitä tuli vähän "poissaoleva", eivätkä käskyt menneet niin hyvin perille. Kun osasi ajoittaa käskyt oikein, niin kyllä se sitten eteni vauhdikkaasti ja suoritti esteet hyvin. Mutta eiköhän tähänkin auta harjoitus. Tosin en tiedä, kuinka paljon treeniryhmissä treenataan niin, että muut koirat tekevät jotain samaan aikaan.

Viime viikonloppu vietettiin Salossa, jossa mökkeiltiin kaverini ja hänen koiransa Roope-collien kanssa. Päivään mahtui paljon uimista ja pallon perässä juoksentelua, ja kävipä Ässä perunamaallakin rylläämässä. Päivä oli lämpimän aurinkoinen ja rentouttava ilman turhia kellonvilkuiluita. Näitä lisää!



Ässä kovin iloisena perunapellossa


Sunnuntaina Ässä sai lenkkiseurakseen Roope-collien lisäksi Yoda-samojedin. Yodalle Ässä on ennen rähissyt, ja yritti vähän nytkin. Sitten huomattiinkin, että toinen onkin ihan jees, ja lopulta ne vähän juoksentelivatkin (perus setti, toinen juoksee, Ässä menee haukkuen perässä). Keli oli vain aika kuuma, joten eivätpä koirat pahemmin turhia riehuneet alun hulinoita lukuunottamatta. Yodasta oli kasvanut oikein komeaturkkinen nuorukainen, niinkuin kuvista näkyy. ;) Lisää taas albumissa.




lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannusmökkeilyä

Meidän juhannus sujui lokoisissa merkeissä Mikkelissä isovanhempien mökillä. Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta kyllä silti tuli mukavasti saunottua ja uitua. Ässä oli tietysti reissussa mukana, ja se olikin onnellinen ihmisistä, jatkuvasta vapaudesta, puuhailusta ja omasta rannasta. Kuviakin tuli muutama, antaa niiden puhua puolestaan. (muutama kuvanen lisää albumissa)




Kanotoiminen oli Ässästä mukava harrastus. Käytiinkin lauantaina melomassa siellä sun täällä, ja Ässä kyttäsi ja pyydysteli liplattavia aaltoja. Vierailtiin myös saarella ja vastarannalla, jossa Ässä teki väli-pulahduksia. Ilman Ässää lähdöstä ei olisi tullut mitään, sillä se olisi todennäköisesti vain uinut perään.. :D



Uimista Ässä harrasti innokkaasti koko viikonlopun, ja tulipa se saunomaankin meidän kanssa. Ennen se ei ole malttanut saunassa olla, mutta nyt oli pakko välillä päästä. Liekö yksin vietetyt viikot saaneet sen entistä seurankipeämmäksi.

Myös tälläistä Ässä harrasti paljolti viikonloppuna. Paljon ihania ihmisiä ja ruokaa, kyllähän siinä meni pienen spanielin pää ihan sekaisin. Ässä otti velvollisuudekseen toimia keittiössä mummin pikku apurina, jossa se laupein silmin seurasi ruokien valmistusta ja ehkäpä silloin tällöin salaa koemaistoaki.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Sitruunainen panta

Aikaisemmin juttelinkin tuolla meidän ulkoiluongelmista, kun Ässä alkaa vapaana ollessaan räkyttämään ja juoksentelemaan muita koiria kohti. Noh, vuokrasin ensin haukkumiseen reagoivan sitruunapannan viikoksi, joka toimi välittömästi toivotulla tavalla. Lenkeillä ei tosin tullut sopivia tilanteita kuin kaksi. Tästä rohkaistuneena ostin kauko-ohjattavan pannan, jonka suihku toimii kaukosäätimen nappia painamalla. Tämä investointi oli kyllä mukavasti kalliimpi, mutta ajattelin sen sitten toimivan myös monissa muissa koulutustarkoituksissa aikanaan muillakin koirilla.

Kauko-ohjattava suihkepanta on toiminut hyvin, ja sitä voi lenkeillä käyttää muihinkin tarkoituksiin, jos Ässä ei tulekkaan luokse käskystä (eli se löytää ruokaa). Se kaukosäätimen käyttö vaan tuotti ensin hankaluuksia, sillä sitä ei ole nopeata kaivaa taskun pohjalta. Niinpä heti aluksi sidoin sen kaulaan, mutta sekin oli liian vaikeaa nopeissa tilanteissa, kun säädin pyöri ja kieppui, kun yritin löytää oikeaa nappia. Niinpä sidoin sen ranteeseeni, ja se tuntuukin olevan ihan fiksu ratkaisu. Säätimen käyttö vaatii kyllä myös skarppina olemista, sillä puhelimeen lärpättäminen voi häiritä keskittymiskykyä aikalailla. Tosin panta toimi siinäkin vaiheessa, kun Ässä oli saanut jo hetken räkyttää. Sieltä se sitten tuli nöyränä takaisin, ja katseli toisia koiria kulmiensa alta.

Panta on ollut meille siis erittäin hyödyllinen jo nyt, joskin se on johtanut kahteen asiaan. Vaikka koirankoulutuksessa käytetäänkin välillä apuvälineitä, saa tämä panta mut tuntemaan itseni jotenkin vähän huonommaksi ja laiskemmaksi kouluttajaksi. Se on helppo ja välitön, mutta tokihan kovalla työllä ja siedättämisellä olisi päästy samaan lopputulokseen? Lisäksi houkutus käyttää pantaa monessa muussakin paheiden karsimisessa on lisääntynyt huomattavasti, mutta en haluaisi ruveta käyttämään pantaa, ennenkuin muut keinot on käyty läpi. Liian suuri käyttö voisi saada Ässän siedättymään suihkaukselle, mutta eipä se onneksi vielä niin pellossa ole kasvanut, että sen tarvitsisi kauhean usein saadakkaan mitään suihkauksia.. :D Lähinnä olen harkinnut suihkausten käyttöönottoa mm. ruoan syömiseen lenkeillä, sillä siihen on ollut vaikea puuttua.

Huomiona vielä loppuun, että suihkauksen tarkoituksenahan ei ole rangaista koiraa, vaan saada sen huomio herpaantumaan kiellettyyn asiaan. Näin sen voi ohjata oikeaan tekemiseen ja palkata siitä.Tosi herkälle (tai kovalle) koiralle tämä ei välttämättä olisi hyvä, mutta Ässän se saa sopivasti herpaantumaan ja huomaamaan, että tuosta puuhasta tulee tyhmiä suihkauksia, mutta luoksetulosta namia ja hauskanpitoa.Tavoitteena olisikin se, ettei pantaa jossain vaiheessa tarvittaisi enää ollenkaan :)

Ihan loppuun vielä tämän päivän sairaskertomus: Ässä söi eilen illalla karkkipussin (hedelmäkarkkia), jonka Ville oli sohvalle unohtanut (hälläkin vielä oppimista koirataulouteen). Aamulla oli ihan pirteä oma itsensä, mutta kääräisin matot lattialta pois mahdollisien ripulien/oksennusten takia. Kun tulin töistä kotiin, en ensin huomannut mitään, mutta pihalle mennessä hälytyskellot alkoivat soida. Ensin Ässä napsi ruohoa ja oksensi, ja ei siinä vielä mitään. Sen jälkeen se kuitenkin oli ihan haluton, eikä halunnut kävelläkkään. Pönötti vain pää roikkuen. Limakalvot olivat normaalia vaaleammat, joten vein Ässän kotiin ja soitin eläinlääkärille. Saatiin aika puoli 7 illalla, joten jäätiin kotiin odottelemaan. Ässä joi paljon vettä ja tarjosin sille vähän ruokaakin, kun sitä halusi. Kuudelta sen tila oli jo selkeästi parempi, joten peruttiin eläinlääkäri, ja nyt illalla se on jo pirteä oma itsensä. Ilmeisesti se oksentamalla sai huonon olon aiheuttajan ulos :)