Vihdoin Virallisissa koiratanssikisoissa

Lauantaina oli se päivä, kun me Ässän kanssa vihdoin korkattiin ekat viralliset koiratanssikisat. Oikeastaan nämä olivat peräti ekat viralliset kisat mistään lajista! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ehkä ensivuonna nähdään ensiesiintymisiä muidenkin lajien kokeissa ja kisoissa..

Mutta itse tanssikisoihin. Kisat pidettiin tutussa paikassa, eli Tamskin Tallilla Lempäälässä. Osallistuimme Ässän kanssa freestylen alokasluokkaan, jossa oli osallistujia yhteensä 9 (kisat olivat ihan täynnä). Mentiin paikalle jo ennen kisojen alkua talkoilemaan ja kokoamaan rataa. Kisat alkoivat muistaakseni kymmeneltä ja ensimmäisenä oli HTM (seuraaminen musiikin tahtiin), joten meidän luokan arvioitu alkamisaika oli kahden maissa. Odotteluaikaa siis oli, mutta aika kului nopeasti muita kannustaessa ja hienoja suorituksia seuratessa.

Kumma kyllä en ollut etukäteen ihan hirveästi jännittänyt, joten tällä kertaa en tehnyt rentoutus/mielikuvaharjoituksiakaan. Ehkä olisi pitänyt, sillä lauantaina iski sellainen adrenaliini ja keskittymiskyvyttömyys, että palelin ja vaeltelin levottamana ympäriinsä ja taisin höpötelläkkin mitä sattuu. Ei kuitenkaan tullut sellaista paniikkia ja kauhua omaa suoritusta kohtaan, vaan ennemminkin toivoin sen tulevan pian, jotta olisi ohikin nopeasti.

Ässän kanssa käytiin kahteen kertaan hallissa luetuttamassa mikrosiru ja hieman lämmittelemässä ennen kisojen alkua. Ässä oli aika täpäkällä tuulella eikä tuntunut jännittävän. Helposti tosin alkoi kommentoimaan muita koiria, jossei tehty jotain. Olin siis ihan hyvillä fiiliksillä.

Koska HTM-luokka menikin odotettua nopeammin läpi, päätettiin freestyle-luokka aikaistaa, eli aloitettiin heti kun porukka oli paikalla ja valmiina. Me oltiin Ässän kanssa suoritusvuorossa viidensinä, joten ajattelin ottaa sen hyvissä ajoin vielä vähän lämmittelemään. Halusin tehdä Ässän kanssa vielä parit aseenkierrot, koska siinä liikkeessä on ollut nyt ongelmia. Reppua kaivellessa asetta ei sitten löytynytkään mistään, ja luokka oli kohta alkamassa! Onneksi asutaan suhteellisen lähellä, joten lähdin kaahaamaan kotiin etsiäkseni aseen. Sieltä se lopulta löytyikin, väärän repun pohjalta. Ehdin ajoissa takaisin, mutta missasin kehääntutustumisen enkä viitsinyt enää ottaa Ässää lämmittelemään, koska alokas-luokka alkoi. Vaihdoin siis vaatteet ja odottelin meidän vuoroamme. Tässä vaiheessa olotila oli kiireellisestä ajosta johtuen kuin olisin ollut valmistautumassa johonkin pikajuoksuun tai kaksintaisteluun, ei siis ehkä otollisin tanssia ajatellen.

Edellisen koiran mennessä kehään hain Ässän autosta ajatukset hajallaan, tarkoituksena lämpätä sitä vielä ennen vuoroamme. Ässä oli kuitenkin aika kuutamolla, ei hermostuneen oloisesti, vaan ei ollut vaan kartalla mitä pitäisi tehdä. Yritin epätoivoisesti koota omia ajatuksia ja lämmitellä Ässää. Lopulta meidät kuulutettiin, joten harpottiin areenalle. 

Ässä koiratanssikisoissa 14.9.2013

Liisa-idalle kiitos taas videon kuvauksesta ja editoinnista. Kuten alusta näkyy, ollaan molemmat vähän kuutamolla. Alussa Ässä jäi vain makaamaan eikä kiertänyt minua, aseenkierto ei onnistunut, pujottelu tökkäsi ja jalkojen ylihypyt jäivät kokonaan pois Ässän vaan pujotellessa onnellisena. Näin ollen mulla meni pasmat sekaisin, ja vaikka Ässä palasi tilanteen tasalle niin itse kiiruhdin loppuohjelman ollen joissain kohdissa musiikkia edellä. Heti suorituksen jälkeen vähän harmitti moinen pööpöily, kun en saanut itseäni paremmin skarppaamaan, lämmittelemään koiraa ja pitämään hermoja kasassa ohjelmassa. 

Ensimmäisenä näkee vain virheensä, mutta olen oikeasti onnellinen selviytymisestämme ensimmäisissä virallisissa kisoissa! Moni kohta meni kuitenkin hyvin ja jostain syystä olen erityisen onnellinen hienosta kehäänmenosta ja poistumisesta. Ja Ässää ei heiluvasta hännästä päätellen potuttanut ollenkaan, vaikka ohjaaja olikin vähän kuutamolla. 

Pisteitä saimme kolmelta tuomarilta keskiarvona 159,33 ja sijoituttiin neljänsiksi. KuMa jäi nyt uupumaan, mutta onpahan jotain tavoiteltavaa ensikisoissakin. Tuomarit olivat ilmeisesti suhteellisen tiukkoja, joten myös siihen nähden saatiin hyvät pisteet. Maksimipistemäärä on 200 pistettä. Pisteet koostuvat teknisistä (liikkeiden määrä, laatu) ja taiteellisista (yhteistyö ja kumppanuus, koreografia), joista kummastakin voi saada max 100p, kunniamainintaan vaaditaan 80 p. per osio.

Tällaisia arvosteluja saatiin:

"Hyviä liikkeitä ja ohjaajalta kaunista ohjaamista. Alku hieman kangerteli, mutta loppua kohti ohjelma parani. Koiralla ihana kontakti ohjaajaan. Ehkä vielä kaipaisi jonkun vauhdikkaammankin osion koreografiaan" Tekniset pisteet 78, Taiteelliset 79, kokonaispisteet 157.

"Kehää pitäisi käyttää laajemmin hyväksi" Tekniset pisteet 80 ja taiteelliset pisteet 78, kokonaispisteet 158

"Alussa muutama näkyvä kielto, mutta sitten homma lähti "pelittämään". Hyvä kontakti ja ihana iloinen koira." Tekniset pisteet 80, taiteelliset 83, kokonaispisteet 163.

Tamskille valittiin myös uusi koiratanssi valmennusryhmä, jonne me Ässän kanssa päästiin! Nyt onkin hyvä aika ruveta rakentelemaan uutta ohjelmaa, sillä seuraavat kisat ovat vasta keväällä.

Pentusuunnitelmat siirtyy

Niin siinä vain kävi, että vaikka neljä tulevaa pentuetta oli tähtäimessä jäin ilman pentua. Yhdestä ainoasta syntyneestä pentueesta kaikki olivat jo valmiiksi varattuja, kaksi narttua jäi tyhjäksi ja yhden juoksut menivät ohi. Hyvää tuuria vai mitä? Hieman se tietysi harmittaa, kun nyt vihdoin haluaisi pennun ja sitä ei vielä sitten saakkaan. Rahat oli säästetty ja aikaa opiskelujen takia olisi pennun kanssa touhuta enemmän kuin tarpeeksi. Mutta minkäs teet.

 Ainakin tämä syksy joudutaan olemaan vielä ilman pentua

Onneksi kevääksi on taas tulossa vallan mielenkiintoisia pentueita, joten innolla suuntaan katseet tulevaan! Alustavasti olen katsellut ainakin neljän nartun pentusuunnitelmia sillä silmällä, toivottavasti jostain tärppää ja meille sopiva pentu löytyisi.Ehtiipähän keskittyä vielä talven täysillä Ässän kanssa harrasteluun, ties mitä tässä vielä keksiikään.

Naskalihammasta odotellessa

Just what we needed

 Eräänä kuumana päivänä lenkillä mäkihyppyrinteellä (kuvat Liisan ottamia).

Ollaan kisojen takia treenattu aivan liikaa koko pitkää ohjelmaa ja unohtaen ne yksittäiset liikkeet. Tämä tuntui näkyvän Ässälläkin jo nopeana väsähtämisenä treeneissä sekä yksittäisten liikkeiden varmuuden katoamisessa, kun niitä tehtiin vain osana ohjelmaa. Niimpä päätinkin treenata nyt niitä oikeita kisoja varten lähinnä pelkkiä liikkeitä varmemmaksi, jolloin tiistain koiratanssitreenit tulivatkin oikein tarpeeseen!

Teemana oli palkata satunnaisesti joistain määrästä liikkeitä maksimimäärän ollessa 7. Eli esim. 3-1-5 sarja, jossa ensin palkka tulee kolmesta ekasta liikkeesta, sitten yhdestä seuraavasta, ja sitten teet 5 seuraavaa joista palkka. Tähän ohjaaja tuli vielä muistuttamaan sivulle tulosta ja muista tavis-liikkeistä, että nekin lasketaaan liikkeiksi. Usein niitä vain pyytää itsestäänselvyytenä, ja palkka tulee jostain ihan muusta. Lisäksi näissä treeneissä pidettiin huolta siitä, että koiran ollessa treenikentällä ei tullut yhtään "kuollutta hetkeä" eli koira haistelisi tai haahuilisi jossain. Kaikki siis mietittiin tarkkaan etukäteen, ja koira pistettiin treenin jälkeen välittömästi takaisin boksiin odottelemaan. Ja tämähän oli juuri sellaista treeniä, mitä me Ässän kanssa ollaan nyt kaivattu!

Ässästä oikein huomasi, miten sen into kasvoi näissä treeneissä! Eka treenikerta oli vähän sähläys-haahuilu-settiä kummankin osalta, mutta kun (molemmat) tajuttiin se jutun juju seuraavalla sessiolla, Ässän silmiin palasi se tuttu palo ja into: tehään hei jee! Ei ollut haahuilua, ei ollut innon puutetta, oli vaan täpinöissään oleva koira ja asiat valmiiksi ajatellut ohjaaja. Teeman mukaisesti intouduin yllätysmomenttina käyttämään palloa palkkana treeneissä piiiitkästä aikaa, ja se toimikin yllättävän hyvin. Aivan mahtavat treenit!

Kurvailua tällä kertaa kepin perässä

Keskusteltiin myös Ässän "Laamailusta" viime kisoissa. No ohjaajan mielestä se ei ollut laama (eihän se ollutkaan oikeasti), mutta ekaan hallissakäyntiin verrattuna se oli jotenkin haahuileva ja poissaoleva. Tultiin siihen tulokseen, ettei tällaisia asioita voi oikein taas tietää kuin kokeilemalla kisoissa, millaiset alkurutiinit toimivat omalle koiralle. Ohjaajamme mielestä Ässän "laamailu" ei toisaalta ollut välttämättä ollenkaan paha asia, sillä jännittävässä tilanteessa yli-innokkuuden puolelle menevällä tättähäärä-moodilla (maaliskuun kisoissa) Ässä tekee välillä asioita kaksi yhden sijaan ja ennakoi juttuja. Laamailija-Ässää on helpompi ohajata, jos keskittyminen vaan pelaa. Ainakin osaksi laamailu johtuu varmasti jännittämisestä, joten eiköhän se helpota joskus jossain vaiheessa, jos jonkinlainen kisarutiini saadaan luotua.

 "Itse olet Laama"

Vielä on pakko venyttää päivitystä hieman hehkuttamalla meidän torstaisista toko-treeneistä. Minulla sattui olemaan pallo mukana tiistain koiratanssista, ja sillä tuli palkkailtua joissain kohtaa Ässän tekemisiä. Sitten sainkin heiton, että miksen kokeilisi sitä Ässän seuraamisen innostamiseen? Patukkaa ollaan joskus käytetty tässä hommassa, mutta se ei tunnu oikein toimivan. Ässä kyllä repii patukkaa, mutta tuntuu jotenkin paineistuvan siitä, jolloin homma ei ole enää kivaa. Palloa ei tarvitse kuin iloisesti jahdata. Pallo-palkkaa olen viimeksi kokeillut käyttää joskus talvella, mutta eihän se silloin toiminut. Nyt tajusin, että todennäköisin syy tälle lienee ne Ässän talvella pahana olleet selkäkivut, eihän silloin tee mieli riekkua. Tällä kokeilukerralla tulokset vaikuttivatkin varsin hyviltä, sillä en muista milloin Ässä olisi viimeksi seurannut noin innokkaasti noin montaa sessiota putkeen. Lisäksi into palloa kohtaan tuntui kasvavan treenien edetessä. Olemmeko lähestymässä toko-uramme käännekohtaa?

Koiratanssin möllikisoissa jännittämässä

Ja niin koitti viimein aika noiden "pelättyjen" kisojen, eli TamSK:in järjestämä koiratanssien möllikisa, tuomarina Johanna Saariluoma. (Viimeksi oltiin keväällä). Tämän viikon valmistautuminen hoidettiin tiistain harkkojen jälkeen vain ruoan annon yhteydessä ja muutamalla toistolla, ja Ässä tykkäsi. Itse treenailin ohjelmaa läpi yksikseni, sillä tiistaina oli tullut vielä muutama pieni muutos ohjelmaan. Tämä tuntui olevan erittäin hyvä päätös, sillä Ässällä tuntui intoa riittävän perjantaina ja muutenkin se tuli aina ohjelmaa yksin tehdessäni hyörimään yrittäen osallistua esim. tassulla lätkimällä. Höpsö.

Tämän lisäksi virittelin hermojani oikeanlaiseen moodiin mielikuva- ja rentoutusharjoituksilla, joita tein jo viimeviikolla. Ja kyllähän ne toimikin - kunnon jännitys iski vasta perjantai-iltana, jonka sain vielä jotenkin kurii. Aamuyöstä aloin tosin heräilemään jännityksen iskiessä, onneksi olin menossa jo yhdeksäksi talkoilemaan, joten kotona ei tarvinnut pyöriä ja ihmetellä kovin kauaa. Autoon istuessani tein vielä viimeisen kerran rentoutumisharjoituksen ennen auton starttaamista.

Aamu sujui mukavasti talkoillessa ja itse kisat alkoivat 10.30 HTM ohjelmilla. 11.15 oli Freestylen kilpailevien vuoro ja vasta 12.10 alkoivat Freestylen mölli- ja starttiluokka. Me oltiin Ässän kanssa vielä starttiluokassa, sillä kumpikaan ei ole virallisesti kisannut koiratanssin parissa aiemmin. Osallistujia tähän luokkaan oli yhteensä 5, mutta muuten kisat olivat aika pienet.

Jännitys alkoi iskeä siinä HTM:n loppusuoralla, kun suunnittelin Ässän hakemista. Rauhoittelin itseni ja hain Ässän halliin lämppäämään. Ässä oli todella vauhdikkaalla tuulella, lensin kerran jopa persiilleni pujottelussa yrittäessäni pysyä perässä. Tästä olin onnellinen, sillä tiistainahan Ässä vähän laamaili treeneissä. Keskittyminen taisi olla ihan ok, mitä nyt hieman ihmetteli. Vein Ässän aika pian autoon takaisin ja suunnittelin rauhoittumistreenejä.

Seuraavaksi hain Ässän noin tunnin päästä autosta, kun oli kehääntutustumisen vuoro. Nyt Ässä oli jostain syystä paaaljon rauhallisempi, vähän poissaoleva ja ehkä rauhoitteleva? En saanut sitä oikein keskittymään ja esim. pujottelussa se lähti aika herkästi kesken kaiken haahuilemaan muualle. Palkkailin sitä reippaasti oma-aloitteisesta kontaktista ja mentiin hetkeksi makoilemaan, rauhoittumaan ja katselemaan hallin menoa namien voimalla. Sitten autoon.

Viimeisen kerran hain Ässän juuri ennen meidän vuoroa. Hetki makoiltiin lämppä kehän vieressä ja palkkailin Ässää rauhallisuudesta ja minuun katsomisesta. Sitten mentiin lämppäkehään ja yritin kaikin tavoin viritellä Ässää innostuneempaan moodiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Se pysyi kevyesti läähättävä, rauhallisena ja hieman poissaolevana. Keskittyminen kuitenkin parani, eikä se lähtenyt haahuilemaan juurikaan. Sitten pitikin jo mennä kehään ja muistan vain ajatelleeni, että nyt se haahuilee ja pitää käskyttää selkeästi.

Tältä se meno sitten näytti.

Anne ja Ässä koiratanssin möllikisoissa 31.8.2013

Ohjelman jälkeen moni tuli kehumaan miten hyvin meillä meni. Itse olin vähän puulla päähän lyötynä, mitäs siellä nyt tapahtuikaan? Kuulemma olin käskyttänyt selkeästi enkä näyttänyt jännittyneeltä (jes!) ja Ässäkin näytti iloiselta eikä laamalta. Eihän se mikään laama ollutkaan, mutta mielestäni se olisi voinut olla vähän skarpimpi ja täpäkämpi, mitä normaalisti onkin.

Omat ajatukset videosta olivat seuraavat:

- Unohdin ottaa siltä valjaat pois! Ääk! (Jäi muuten myös omat kengät vaihtamatta pehmeisiin tossuihin)
- Kehään meno meni nätisti
- Alku meni hyvin (älysin tällä kertaa odottaa, että katsoo minuun, ja vasta sitten pyytää musiikkia!)
- Aseen kierto meni ketuiksi, eihän se katsonut minuun päinkään tuolloin. Tämä harmittaa, koska tykkäään siitä liikkeestä ja se olisi saanut onnistua!
- Hypyt näytti paremmalta kuin viimeksi!
- Ympärikierto meni hyvin siihen asti, kunnes nousin. Tää on ollut treeneissäkin nahkeaa, pitää siihen kehitellä jotain.
- Tuo Ässän hännän heilutus on niin höpsöä :D Ainakin on kivaa!
- Käsien välistä pujottelut meni hyvin, ei edes yrittänyt nuolla naamaani
- Sen jälkeen tosin olisi pitänyt mennä jalan ali taakse, mutta kokeilikin päin hyppyä. Siitä vähän ehkä rumasti tönäisin sitten alas..
- Ässä ei ennakoinut seuraavaa pyörähdystä, mitä on tehnyt treeneissä. Jes!
- Kohta, missä Ässä nousee kädelleni, käännähdän, nousen Ässän tehdessä voltin ja sitten se tulee jalkojen väliin, meni hyvin! Sitä on nyt treenattu, se on ollut lähinnä ohjaajalle ongelmallinen..
- Jalkojen pujottelussa hidastui ihan totaalisesti, vaikka ekalla lämppäkerralla veti niitä niin, etten perässä pysynyt! Tuon liikkeen kanssa se on treeneissäkin välillä himmaillut. Olenkohan huitaissut sitä jossain välissä jalalla vai mistä kiikastaa..
- Tämän takia jäätiin sitten liian taakse, joten yritin hivuttautua edemmäs Ässä jalkojen välissä ennen loppukuvioita
- Loppukuviot menivät putkeen, jes jes! Ässä usein ennakoi tuon lopun jalalle hyppäyksen (kuten viimekerralla mölleissä), mutta nyt meni näppärästi kuten pitikin.
- Tuo lopun into, kun hyppää sitten siihen jalalle :D

Hyvin siis selvittiin kaikesta jännityksestä huolimatta. Itse en tällä kertaa tuntenut itseäni niin jännittyneeksi kuin viimeksi, tai ainakin aivot tuntuivat toimivan paljon paremmin. Silti oman suorituksen jälkeen en hetkeen tajunnut oikein mitään mistään ja seuraavaksi olleen treenikaverin esitys meni multa ihan ohi, vaikka yritin sitä katsella. Saamani kommentit ohjelmasta yritin kovasti painaa mieleeni, joten niistä ainakin osan muistin.

Tällä suorituksella päästiin omaksi yllätyksekseni ykköspallille, ohhoh! Muiden samassa luokassa olleiden ohjelmista en nähnyt kuin pätkiä tai sitten en jännitykseltä niihin pystynyt keskittymään, joten mitään hajua sijoituksesta ei ollut etukäteen. Kuvasta kiitos Liisa-Idalle.

Me keskellä. Vasemmalla toiseksi tullut, joilla oli kivan oloinen barokkityylinen ohjelma, oikealla kolmanneksi tullut ryhmäläisemme, joilla oli svengaava 50-luvun hitti musiikkina (esitys meni minulta ohi).

Saatiin me arvostelukin:

"Hyvää yhteistyötä! Tasainen suoritus jo osaavalta parilta. Koira hieman hitaalla loppupuolen pujottelussa. Kehän etulaitaa voisi käyttää enemmän. Aivan kisavalmis kokonaisuus!"

Pisteitä annettiin myös:

Esittäminen ja tarkkuus: 9,5 p.

Vaikeusaste ja sisältö, tekninen osaaminen: 8,8 p.

Musiikki ja tulkinta: 8,7 p.

Eli yhteensä 27/30 p

Kisoista jäi se fiilis, että nyt pitää treenata niitä yksittäisiä liikkeitä. Pitää myös miettiä noita rutiineita ennen kisakehää, sillä viimeksi Ässä oli hyvässä vireessä, mutta tänään hieman hitaalla.  Vaan hyvä tietää, että onnistuu se ohjelma hitaammallakin, pitää vain silloin ottaa eri asioita huomioon. Hitaudessa on ainakin se hyvä puoli, että se ei kerkeä tehdä omia juttuja väliin.

Näillä eväillä sitten kahden viikon päästä virallisiin kisoihin.

Rajansa on jokaisella

Koiratanssileirin jälkeen meno on jatkunut aktiivisena, melkein jopa liiankin. Ensin oli maanantaina yhteislenkkiä, sitten tiistaina tanssitreeniä, torstaina tokotreeniä, lauantaina hakutreeniä, sunnuntaina taas kolmen tunnin tanssitreenit + oma treenaus vielä kotona ja tänään tanssitreenit. Tämän viikon lauantaina olevia koiratanssin möllikisoja varten on siis valmistauduttu kovasti, jopa liikaa. Se näkyi tämän päivän treeneissä, jossa Ässä teki kyllä nätisti ja iloisesti, mutta vähän laiskasti ja väsyi nopeasti. Nyt on pakko pistää treenit pannaan ennen kisoja, ei sitä pieni spanielikaan kaikkea jaksa.  (Kuvat otti Liisa.)

Voi sitä hurvitella muutenkin kuin treenaamalla, esim pulikoimalla mutavedessä..

Itse olen treenannut vielä Ässää enemmän, sillä tottakai ohjelmaa pitää kuivaharjoitella läpi lähes joka ilta tai muuten käydä päässään läpi treenejä tai palkkausta. Tietysti tämä on tärkeää, sillä kehään mennessä jännitys kummasti karkottaa kaikki ajatukset, eikä sinne mahdu mitään ylimääräistä. Silloin on hyvä, että ohjelma tulee jostain selkärangasta. Kuitenkin tänään kotiin ajaessani, kun kävin (hyvien) treenien aiheuttamia ajatuksia läpi päässäni, iski väsymys. Ei jaksa! Näköjään ohjaajallakin tulee se raja joskus vastaan, oli harrastus kuinka ihanaa tahansa.

Niinpä täksi illaksi pistän pillit pussiin. Huomenna jaksaa taas uudella innolla ajatella ja pohtia kisarutiineita ja suik-liikkeen käännöksiä, kun huristelee töihin bussilla. Unohtamattakaan mielikuvaharjoituksia, joissa me loistetaan niissä lauantain kisoissa ;)

Koiratanssileirillä

Viimeviikonloppuna oli odotettu ja jännitetty Tahtitassujen koiratanssileiri, jonne olin ilmoittautunut Ässän kanssa. Leiri järjestettiin Kuralan kartanossa Ypäjällä ja paikalle sai saapua jo perjantaina. Silloin oli epävirallisena ohjelmana koreografia-treeniä (esitetään videolta tai livenä, muut antaa kommentteja ja parannusehdotuksia), ja lauantaina alkoi sitten virallinen ohjelma. Meillä on tuo Bond-tanssi siinä vaiheeessa, etten aio ruveta siihen mitään suuria muutoksia enää tekemään, kun mölli- ja viralliset kisat ovat kohta jo ovella, enkä ole uuteen ohjelmaankaan ehtinyt miettiä kuin musiikin. Niinpä seikkailtiin paikalle vasta lauantaina.

Lauantaina ohjelma alkoi jo 8:45, mutta meidän ensimmäinen juttu eli Leena Piiran luento alkoi vasta klo 13. Niinpä olin laiska ja nukuin rankan viikon aiheuttamaa stressiä ja univajetta pois ja ajoitin saapumisen vähän ennen kahtatoista. Tai yritin ajoittaa, ilman gps:ssää oli helppo eksyä Ypäjän pikkuteille pyörimään ja ihmettelemään, onneksi soitto-gps (eli puhelu Villelle) selvitti lopulta oikean reitin perille. Niinpä saavuin paikalle juuri sopivasti lounastauolle.

Lounastaon jälkeen alkoi suoraan osteopaatti Leena Piiran luento, hyvä kun kerkesin kamat heittää mökkiin ja pissattaa Ässän. Luento itsessään oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka olisin toivonut enemmän tietoa, millaisia liikkeitä kannattaa varoa tietyllä tavalla vammaisen koiran kanssa (lonkkavika, selkäviat jne.). Aika paljon käytiin läpi perusasioita koiran fysiikasta kuten kulmauksia ja eri ruumiinosien mittoja elävän esimerkin kanssa. Se mikä itseäni kiinnosti kovasti, oli miten koirasta voi nähdä, jos sillä on ongelmia jossain päin kroppaa. Paljon käytiin läpi ainakin jalkojen asentoja ja liikkumista ja mitä niistä voi päätellä. Itselle jäi erityisesti mieleen, mitä kaikkea voi päätellä koiran istumaan ja maahanmenosta. Koiranhan kuuluisi mennä esimerkiksi istumaan niin, että kintereet osoittavat suoraan taaksepäin, varpaat eteenpäin ja jalat ovat samassa kohtaan. Etujalkojen myös pitäisi olla edestäkatsottuna takajalkojen välissä, ei siis leveämmälti (Ässähän polvivammaisena istuu takajalat harallaan ja makaakin hyvin usein lonkallaan). Piira myös korosti kunnon lämmittelyä ja jäähdyttelyä tässä(kin) lajissa, ja kehui koiratanssia siitä, että liikkeitä yleensä tehdään monipuolisesti eikä toispuoleisesti. Jokainen liike pitäisi kuitenkin opettaa hallitusti niin, että ensin tekniikka ja sitten vasta vauhti. Näin ei tule tehtyä liikkeitä koiraa rikkovalla tavalla. Rankkoja liikkeitä ei muutenkaan kannata aloittaa liian nuorella iällä. Luennolla olisi pitänyt olla ihan lehtiö mukana, nyt jäi paljon asioita muistin ulkopuolelle. Onneksi on kuitenkin viitseliäitä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet kirjata luennon aiheet tarkasti nettiin.

Tässä kuvassa nyt ainakin maataan miten sattuun

Sitten alkoikin meidän ensimmäinen koulutuksemme, joka oli teemalla musiikkiin liikkuminen! Heti aluksi mokasin siinä, etten ottanut (en kerennyt) Ässälle häkkiä halliin tai ajanut edes autoa viereen. Kuvittelin, että teemme kokoajan koiran kanssa tai niin, että voin pitää sitä hihnassa kädessä (miksi? en todella tiedä.). Homman idea oli kuitenkin se, että opettelemme ensin eräänlaisen ohjelman alun ja oikeanlaisen liikkumisen, ja sitten kokeilemme sitä koiran kanssa. Niinpä ainoa vaihtoehto oli Ässän laittaminen narussa seinään. Aluksi se oli ihan ok nätisti ja hiljenikin käskystä. Lopulta kuitenkin alkoi hermo pettää tekemistä odottavalta spanielilta, voi huhhuh sitä konserttia. En todellakaan tykkää siitä, kun oma koira kiljuu ja häiritsee muita. Suuri osa omasta tunnistani menikin siihen, kun lopulta ramppasin kieltämässä Ässää (fiksua? ei.), kun en muutenkaan sitä hiljaiseksi saanut. Vaikka en kyllä saanut noinkaan. Niinpä oma keskittymiseni ei todellakaan ollut parasta ja osa (hyvästä!) tunnista meni ohi korvien. Opin kuitenkin koreografian ja tein sen jopa muutaman kerran Ässän kanssa. Ässä tosin oli ihan pihalla, kun itsekkin vain sähläsin ehkä ohjannut sitä, kävelytin lähinnä vain mukanani. Lisäksi en uskaltanut päästää sitä hihnasta, kun pelkäsin sen säntäävän vieressä olevien koirien kimppuun. Lopuksi vielä tehtiin hauska täti-Moonikka hömpöttely, missä haettiin kai lähinnä heittäytymistä ja fiilistä. Mulla tosin oli ajatukset vain huutavassa tai hihnan päässä killuvassa koirassa. (seuraava kuvat on ottanut Liisa-Ida Sorsa).

 

No tässä homma ei näytä niin kaoottiselta kuin tuntui

 

Ensimmäisen koulutuksen jälkeen pelkäsinkin, miten loppuleirin koulutukset sujuvat. Koulutushalli oli pienehkö ja jaettu vielä kahtia, joten siellä sai olla kuin sillit suolapurkissa (tai siltä Ässän kanssa seilatessa ajoittain tuntui). Ässä kuitenkin lähtee salamanlailla toisen koiran päälle, jos tulee sellainen tilanne (Ässä tuijottaa koiraa liian kauan ja pokka pettää, toinen koira tulee liian lähelle/liikkuu liian nopeaa/on liian innostunut). Eihän Ässä hirmuisen räyhän lisäksi mitään tee, mutta siinäkin on jo ihan tarpeeksi. Puhumattakaan, jos toinen koira päättää sanoa takaisin hampaillaan. Ensimmäisellä koulutuskerralle se kuitenkin reagoi ihmeen vähän muihin koiriin, liekö jännitys söi toimintakykyä, vieraassa paikassa ei niin uskalla rageta tai sitten se siedättynyt tietämääni paremmin muihin koiriin. Yhdelle lapinkoiralle se kyllä seinässäollessaan rääkyi, kun kehtasi tulla liian lähelle. Muita tilaisuuksia en sillä enää antanut.

"Siis MITÄ se tuolla heiluu yksinään!" 

Majoituimme Kuralan kartanon mökeissä, joissa meitä taisi olla parhaillaan 13 koiraa. Ässän kanssa yövyimme parvella Liisa-Idan ja Hilla ja Naava chihujen kanssa, joten yökaverit olivat sentään tuttuja. Sain tosin kuulla, että ilman minua kämpässä ollessaan Ässä oli mölissyt ja ulissut häkissään, joten se vietti yksinoloaikansa autossa. Parvelle johtavat rappuset olivatkin niin jyrkät ja liukkaat, ettei spanieli niitä itse halunnut kävellä. Pienen koiran saa onneksi näppärästi kainaloonkin.. Parvella Ässä sai hillua vapaana jomman kumman meistä ollessa paikalla, mutta yön se sai viettää isossa kevythäkissään. Yö menikin ihan hyvin ja Ässäkin tuntui nukkuvan ihan hyvin.

Oli meillä tosin lauantaina iltaohjelmaakin! En muista milloin olisin viimeksi nähnyt niin hauskaa esitystä kuin silloin. Ideana oli "Mut sulla on niin helppoa, kun sulla on tollanen koira", ja ohjaajille arvottiin sattumanvaraisesti koira, jonka kanssa piti improta satunnaisen musiikin tahtiin esitys. Illalla nähtiinkin hienoja oivalluksia, kekseliäitä suorituksia ja mukaan heittäytymistä, kun kukaan ei oikein tiennyt miten kenenkin koiran kanssa mitäkin liikkeitä tehdään tai osaako se edes tiettyä liikettä.

 Oli siellä grillailuakin

Sunnuntaina heräsin ajoissa jo seitsemän maissa. Tällä kertaa me oltiin Ässän kanssa ekassa koulutuksessa jo yhdeksältä, joten hyvin oli aikaa käyttää koira ulkona, pilkkoa nameja, syödä itse, raahata se hemputin häkkikin sinne halliin ja parkkeerata vielä auto viereen. Silti koulutukset vähän jänskätti, joten seuraava workshoppi tulikin ihan tarpeeseen.

Ensimmäinen koulutuksemme oli nimittäin esiintymisjännitys-koulutus, joka tulee meille enemmän kuin tarpeeseen. Viimeksihän ennen koiratanssin möllikisoja en tainnut melkein viikkoon nukkua kunnolla, koska jännitin kisoja. Opettajallamme Outilla (joka muuten on TAMSK:issakin kanssamme samassa ryhmässä välillä kouluttaen) oli itsellään laaja kokemus asiasta hypnoosia myöten. Esiintymisjännitystä lähdimme suitsimaan itsesuggestiota apuna käyttäen, jossa ideana oli ensin rentouttaa keho osa kerrallaan (varpaat yksitellen, sitten säärilihakset, pohjelihakset, reisilihakset jne.), jonka jälkeen luotiin mieleen miellyttävä, rauhoittava, paratiisimainen paikka (minulla esimerkiksi. mökkimme laituri tyynellä säällä). Sitten kuvittelimme koiramme saapuvan paikkaan iloisesti, olemme hetken vain kahden rauhassa istuen vierekkäin. Tämän jälkeen aletaan luomaan mielikuvaa onnistumisesta missä nyt haluaakin, esimerkiksi kisoissa. Kuvittelemme fiiliksen suorituksen jälkeen, kun kaikki on mennyt putkeen, ihmiset hurraavat, olemme onnistuneet. Tällä saavutetaan rauhallinen, keskittynyt mielentila. Tälläisen rauhottumisen voi tehdä juuri ennen kisaa esimerkiksi 5 minuutin ajan. Myös rutiinit ovat tärkeitä, kiireen välttäminen tärkeää eli ajoissa kisapaikalla ja kaikki tavarat hollilla sekä suunnitelma miten toimii koiran kanssa ennen jne.

Rentoutusta, itse pötkötän lattialla. Hyvin rentoutui.

Hienointa oli rentoutumisen jälkeen huomata sen teho itseen ja koiraan! Ennen tuntia olin hakenut Ässän halliin häkkiin, jossa se yritti vähän väliä piipitellä, kunnes vein sen autoon takaisin odottamaan. Session jälkeen hain Ässän autosta halliin, jonne tulimme rauhallisesti, koiraa ohjaten ja hallitusti. Kas kummaa, Ässäkin oli ihan eri meiningillä messissä ja oli lopulta oikein nätisti häkissään! Myös häkin ulkopuolella hengasi nätisti seuraten koulutuksia. Niin vaan se oma mielentila välittyy hyvin siihen koiraan.

Vähän jännä paikka, mutta mikäs tässä.

Seuraavaksi meillä olikin Ässän kanssa vuorossa Doboilua! Tanssileirille oli tullut joku dobo-ihminen vetämään tälläisiä tutustumistunteja, joten päästiin Ässän kanssa koklailemaan pallolla jumppaamista. Ennen tuntia kysyin ohjaajalta mitä liikkeitä polvi/selkä-ongelmaisen tulisi välttää, mutta hän ei osannut vastata tähän. Tehtiin sitten Ässän fiiliksen mukaan.

Oma käsitykseni dobosta oli vain, että siinä on joku pallo jonka päällä koira jumppaa. Ei se kuitenkaan ihan niin ole, doboilussa myös ohjaaja treenaa omaa lihaksistoaan. Doboilussa yhdistetään pallon kanssa jumppaamiseen myös temppuja, jotka sitten vahvistavat omia ja/tai koiran lihaksia. Aluksi aloitimme ylemmässä kuvassakin näkyvillä lättänöillä tyynyillä, joilla mm. tasapainoteltiin itse koiran kiertäessä ympyrää ja pyydettiin koiraa laittamaan etutassut tyynylle takapään kiertäessä tyynyä ympäri. Sitten siirryttiin itse palloon, jota tuettiin jaloilla koiran tasapainoillessa päällä. Koiran ollessa pallolla sitä pyydettiin istumaan, maahan ja seisomaan. Ässä tuli pallolle ihan mielellään ja istuminen ja makaaminen sujui mainiosti, mutta seisominen oli aika hataraa. Eräs ryhmämme koira oli niin taitava, että pystyi pitkiä aikoja pysymään pallon päällä orava-asennossa. 

Pallolla pystyi myös itse jumppaamaan, jonka aikana sitten pyydettiin koiraa tekemään temppuja kuten kiipeämään ohjaajan selän päälle painoksi (jos tehtiin vaikka punnerruksia jalkojen ollessa pallolla), pujottelemaan käsien läpi tai kiertämään vain ohjaajaa ympäri. Pallon päällä tasapainoilu on koiralle rankkaa, joten pidettiin hyvin taukoja enkä vaatinut Ässältä mitään, mitä se ei näyttänyt haluavan. Hyvin Ässä jaksoi tunnilla eikä hannannut juuri missään, vaan tunki mielellään ilman pyyntöäkin pallolle. Pääsimme treenaamaan hyvälle nurkkapaikalle, joten meillä oli oma rauha tehdä, kun Ässä ei ollut hihnassa. Vieressämme treenasi vain ennestään tuttu mäyräkoira. Tunti sujui siis hyvin rauhallisissa merkeissä, eikä Ässä osoittanut mitenkään provosoituvansa muista koirista. Hyvä Ässä!

 Ässä harjoitteli maahanmenoa minun tasapainoillessani pallolla

Lounastauon jälkeen oli taas meidän treenivuoromme, tällä kertaa aiheena oli liikeoivalluset eli kekseliäitä liikkeitä koiralle. Kouluttajallamme oli aivan tosi hienoja ideoita, mitä kaikkea voitaisiin tehdä, monet temput sopivat useammalle koiralle. Tässä joitain temppuja, mitä itse muistan (ja mitä voisi ruveta treenailemaan uutta ohjelmaa silmällä pitäen..)

• Kurkkaus. Eli koira kurkkaa vaikkapa kainalosta, käsivarren alta (etutassut käsivarrella, pää kurkkaa käsivarren alta) tai jalkojen alta. Itse ajattelin opettaa tuota kainalosta kurkkaamista, kun Ässä ei tunnu tykkäävän tehdä takajaloilla tasapainottelua ilmeisesti polvien takia.
• Koira seuraa edessä niin, että pää on menosuuntaan. Eli ihmisen kävellessä eteenpäin koira kävelee edellä ja naama menosuuntaan. Tästä vielä hieno variaatio, että ihminen pyörii paikoillaan ympäri koiran ollessa edessä ja pyörii mukana. Aletaan treenaamaan tuota edessä seuraamista, mutta sitä ennen tarvii opettaa (ja ostaa) kosketuskeppi.
• Kaikki koirat osaavat normaalin jalkojen välistä pujottelun. Tästäkin voi tehdä mielenkiintoisen jatkamalla pujottelua esimerkiksi käsien läpi tai käevelykepin välistä. Esimerkiksi ihminen kyykkyyn, kädet sivuille, ja koira pujottelee kaikista väleistä.
• Ohjaaja maassa makaamassa, ja koira antaa tassut jalkapohjiin jalkoja nostettaessa.
• Ihminen on "A-esteenä", jonka koira kiipeää. Eli ihmisellä kädet ja jalat maassa ja takamus ilmassa. 

Muitakin meille sopivia taisi olla, mutta ideoita tuli sellaisella liukuhihnatahdilla, ettei niitä pysty nyt muistamaan. Tässä vaiheessa olisi taas lehtiö ja kynä ollut poikaa! Alun ideoinnin jälkeen valkattiin itselle sopivin ja aloitettiin opetus. Me aloitettiin Ässän kanssa kosketuskepin kanssa (edessä seuraamista varten) ja kylläpä kutale taas innostui, kuin sai hieroa herneitä oikein kunnolla yhteen! Välillä se pitikin laittaa häkkiin rauhoittumaan, kun meno meni turhan kiihkeäksi ja Ässä alkoi joko haukkumaan tai hakkaamaan kosketuskepin päätä suu auki hampaillaan. Lisäksi ohjaaja opetti meitä, miten siirtyä tämän jälkeen seuraaviin vaiheisiin, eli miten saada koira positioon. Idea oli siirtää koira kepillä oikeaan paikkaan ja palkata sen jälkeen niin, että koira ei koske keppiin. Ettei tempusta tule vain "koske keppiin" vaan "mene eteeni". Vaan sitä ennen pitäisi saada Ässä rauhallisesti pitämään nokkaansa kepissä, mikä voikin olla haastavaa. Nyt meno ainakin oli nopeatempoista nokan hakkaamista.

Siinä olikin kaikki meidän koulutuksemme, joita oli siis yhteensä neljä. Koulutuksia oli kumpanakin päivänä aamusta iltapäivään asti, joten aikaa tuli vietettyä hallissa muiden koulutuksia seuraten. Paljon oppi jo pelkkänä kuunteluoppilaana ja oli hienoa nähdä muiden osaavampien tekemistä. Ajatuksia saatiin mm. seuraavista koulutuksista: koiran totuttaminen ohjaajan liikkumiseen, vaikeat temput, yleisön edessä treeni. Kaiken kaikkiaan siis mahtava leiri! Paljon tuli myös tutustuttua koiratanssi-kansaaan, mikä oli tietysti myös mukavaa.

Niin, ja siitä Ässän räyhäämisestä vielä. Kumma kyllä se oli leirillä oikein mallikelpoisesti ja melkein aina vaan välttely-fiiliksellä muita koiria kohtaan. En tiedä veikö stressaava ympäristö pahimman piikin vai osaako se oikeasti käyttäytyä? Varmaan molempia. Joka tapauksessa, olin loppujenlopuksi vallan tyytyväinen pieneen spanieliin. Onneksi nyt ei ollutkaan lauantaisen jälkeen treenejä, jossa olisi pitänyt liikkua laajasti vapaana muiden koirien suihkiessa sivuilla tai odotellessa seinänvierusteilla. Muuten olisi voinut olla tähänkin päivitykseen aika erityylistä kirjoitettavaa.. (vaikka olisihan se voinut mennä hyvinkin)

Kotimatka alkoikin sitten sunnuntaina viiden maissa, jolloin onneksi saimme erään Tampereelle menijän ajamaan edellä. Kyllä se olikin sellaista pikkuteillä poukkoilua, ettei eksyminen tuntunut enää ihmeeltä. Kotona oli sitten kiva viettää sunnuntai-iltaa sohvalla porukalla leffaa katsellen.

Kalakoira vauhdissa

Niin vaan minullakin se viikon kesäloma tuli ja meni. Tämä viikko on oltu jo takaisin töissä, mutta ainahan sitä voi muistella kulunutta kesälomaviikkoa, joka sujui leppoisasti Salossa vanhempien luona ja uusinta-visiitillä Mikkelin mökillä. Kuten kuvasta näkyy myös kalassa käytiin, Ässä oli tietysti mukana. Tällä kertaa se oli oikein mallikelpoinen venematkustaja, mitä nyt vesikasveja piti välillä pyydystää järvestä. Tositilanteen vihdoin sattuessa meillä meni siimat solmuun kahden virvelin kanssa. Kun Ässä sitten näki kalan hypähtävän pinnan tuntumassa, kuului vain iso molskis kun spanieli oli jo järvessä "noutamassa" saalista. Onneksi tuli sentään karjumalla pois, olisi ollut ikävä erotella sätkivää haukea ja koukkua spanielin huulista. Vaan ehkäpä toinen vain tuumasi, että kun te tunarit ette kerta sitä saa järvestä niin minä käyn sen sieltä noutamassa. Varsin pätevä eläin siis.

 

Sellainen saalis

Toki mökillä myös saunottiin ja uitiin ahkeraan, sekä poimittiin marjoja ja käytiin kanotoimassa. Ässä tuntui ennen mökkivisiittiä hieman haluttomalta lenkkeilijältä, mutta mökillä meno oli taas vallatonta rallattelua. Täytyy kuitenkin varata sille lähiaikoina hierojan aika sekä syksyllä osteopaatti-aika.

Koskaan ei oo järvessä käyty

 Otakko kyytiin?

 Näitä kelpasi popsia suoraan puskasta haukifileen kaveriksi, tuumasi Ässä. (Hauki oli pakastettua, ei sentäs tuoretta)

Tämä viikonloppu menikin koiratanssi-leirillä, siitä varmaankin kuvien kera lisää tuonnempana. Monenlaisiin ihmisiin tuli tutustuttua ja kaikenlaisia uusia ajatuksia saatua. Nyt vähän väsyttää.