Koiratanssileirillä

Viimeviikonloppuna oli odotettu ja jännitetty Tahtitassujen koiratanssileiri, jonne olin ilmoittautunut Ässän kanssa. Leiri järjestettiin Kuralan kartanossa Ypäjällä ja paikalle sai saapua jo perjantaina. Silloin oli epävirallisena ohjelmana koreografia-treeniä (esitetään videolta tai livenä, muut antaa kommentteja ja parannusehdotuksia), ja lauantaina alkoi sitten virallinen ohjelma. Meillä on tuo Bond-tanssi siinä vaiheeessa, etten aio ruveta siihen mitään suuria muutoksia enää tekemään, kun mölli- ja viralliset kisat ovat kohta jo ovella, enkä ole uuteen ohjelmaankaan ehtinyt miettiä kuin musiikin. Niinpä seikkailtiin paikalle vasta lauantaina.

Lauantaina ohjelma alkoi jo 8:45, mutta meidän ensimmäinen juttu eli Leena Piiran luento alkoi vasta klo 13. Niinpä olin laiska ja nukuin rankan viikon aiheuttamaa stressiä ja univajetta pois ja ajoitin saapumisen vähän ennen kahtatoista. Tai yritin ajoittaa, ilman gps:ssää oli helppo eksyä Ypäjän pikkuteille pyörimään ja ihmettelemään, onneksi soitto-gps (eli puhelu Villelle) selvitti lopulta oikean reitin perille. Niinpä saavuin paikalle juuri sopivasti lounastauolle.

Lounastaon jälkeen alkoi suoraan osteopaatti Leena Piiran luento, hyvä kun kerkesin kamat heittää mökkiin ja pissattaa Ässän. Luento itsessään oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka olisin toivonut enemmän tietoa, millaisia liikkeitä kannattaa varoa tietyllä tavalla vammaisen koiran kanssa (lonkkavika, selkäviat jne.). Aika paljon käytiin läpi perusasioita koiran fysiikasta kuten kulmauksia ja eri ruumiinosien mittoja elävän esimerkin kanssa. Se mikä itseäni kiinnosti kovasti, oli miten koirasta voi nähdä, jos sillä on ongelmia jossain päin kroppaa. Paljon käytiin läpi ainakin jalkojen asentoja ja liikkumista ja mitä niistä voi päätellä. Itselle jäi erityisesti mieleen, mitä kaikkea voi päätellä koiran istumaan ja maahanmenosta. Koiranhan kuuluisi mennä esimerkiksi istumaan niin, että kintereet osoittavat suoraan taaksepäin, varpaat eteenpäin ja jalat ovat samassa kohtaan. Etujalkojen myös pitäisi olla edestäkatsottuna takajalkojen välissä, ei siis leveämmälti (Ässähän polvivammaisena istuu takajalat harallaan ja makaakin hyvin usein lonkallaan). Piira myös korosti kunnon lämmittelyä ja jäähdyttelyä tässä(kin) lajissa, ja kehui koiratanssia siitä, että liikkeitä yleensä tehdään monipuolisesti eikä toispuoleisesti. Jokainen liike pitäisi kuitenkin opettaa hallitusti niin, että ensin tekniikka ja sitten vasta vauhti. Näin ei tule tehtyä liikkeitä koiraa rikkovalla tavalla. Rankkoja liikkeitä ei muutenkaan kannata aloittaa liian nuorella iällä. Luennolla olisi pitänyt olla ihan lehtiö mukana, nyt jäi paljon asioita muistin ulkopuolelle. Onneksi on kuitenkin viitseliäitä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet kirjata luennon aiheet tarkasti nettiin.

Tässä kuvassa nyt ainakin maataan miten sattuun

Sitten alkoikin meidän ensimmäinen koulutuksemme, joka oli teemalla musiikkiin liikkuminen! Heti aluksi mokasin siinä, etten ottanut (en kerennyt) Ässälle häkkiä halliin tai ajanut edes autoa viereen. Kuvittelin, että teemme kokoajan koiran kanssa tai niin, että voin pitää sitä hihnassa kädessä (miksi? en todella tiedä.). Homman idea oli kuitenkin se, että opettelemme ensin eräänlaisen ohjelman alun ja oikeanlaisen liikkumisen, ja sitten kokeilemme sitä koiran kanssa. Niinpä ainoa vaihtoehto oli Ässän laittaminen narussa seinään. Aluksi se oli ihan ok nätisti ja hiljenikin käskystä. Lopulta kuitenkin alkoi hermo pettää tekemistä odottavalta spanielilta, voi huhhuh sitä konserttia. En todellakaan tykkää siitä, kun oma koira kiljuu ja häiritsee muita. Suuri osa omasta tunnistani menikin siihen, kun lopulta ramppasin kieltämässä Ässää (fiksua? ei.), kun en muutenkaan sitä hiljaiseksi saanut. Vaikka en kyllä saanut noinkaan. Niinpä oma keskittymiseni ei todellakaan ollut parasta ja osa (hyvästä!) tunnista meni ohi korvien. Opin kuitenkin koreografian ja tein sen jopa muutaman kerran Ässän kanssa. Ässä tosin oli ihan pihalla, kun itsekkin vain sähläsin ehkä ohjannut sitä, kävelytin lähinnä vain mukanani. Lisäksi en uskaltanut päästää sitä hihnasta, kun pelkäsin sen säntäävän vieressä olevien koirien kimppuun. Lopuksi vielä tehtiin hauska täti-Moonikka hömpöttely, missä haettiin kai lähinnä heittäytymistä ja fiilistä. Mulla tosin oli ajatukset vain huutavassa tai hihnan päässä killuvassa koirassa. (seuraava kuvat on ottanut Liisa-Ida Sorsa).

 

No tässä homma ei näytä niin kaoottiselta kuin tuntui

 

Ensimmäisen koulutuksen jälkeen pelkäsinkin, miten loppuleirin koulutukset sujuvat. Koulutushalli oli pienehkö ja jaettu vielä kahtia, joten siellä sai olla kuin sillit suolapurkissa (tai siltä Ässän kanssa seilatessa ajoittain tuntui). Ässä kuitenkin lähtee salamanlailla toisen koiran päälle, jos tulee sellainen tilanne (Ässä tuijottaa koiraa liian kauan ja pokka pettää, toinen koira tulee liian lähelle/liikkuu liian nopeaa/on liian innostunut). Eihän Ässä hirmuisen räyhän lisäksi mitään tee, mutta siinäkin on jo ihan tarpeeksi. Puhumattakaan, jos toinen koira päättää sanoa takaisin hampaillaan. Ensimmäisellä koulutuskerralle se kuitenkin reagoi ihmeen vähän muihin koiriin, liekö jännitys söi toimintakykyä, vieraassa paikassa ei niin uskalla rageta tai sitten se siedättynyt tietämääni paremmin muihin koiriin. Yhdelle lapinkoiralle se kyllä seinässäollessaan rääkyi, kun kehtasi tulla liian lähelle. Muita tilaisuuksia en sillä enää antanut.

"Siis MITÄ se tuolla heiluu yksinään!" 

Majoituimme Kuralan kartanon mökeissä, joissa meitä taisi olla parhaillaan 13 koiraa. Ässän kanssa yövyimme parvella Liisa-Idan ja Hilla ja Naava chihujen kanssa, joten yökaverit olivat sentään tuttuja. Sain tosin kuulla, että ilman minua kämpässä ollessaan Ässä oli mölissyt ja ulissut häkissään, joten se vietti yksinoloaikansa autossa. Parvelle johtavat rappuset olivatkin niin jyrkät ja liukkaat, ettei spanieli niitä itse halunnut kävellä. Pienen koiran saa onneksi näppärästi kainaloonkin.. Parvella Ässä sai hillua vapaana jomman kumman meistä ollessa paikalla, mutta yön se sai viettää isossa kevythäkissään. Yö menikin ihan hyvin ja Ässäkin tuntui nukkuvan ihan hyvin.

Oli meillä tosin lauantaina iltaohjelmaakin! En muista milloin olisin viimeksi nähnyt niin hauskaa esitystä kuin silloin. Ideana oli "Mut sulla on niin helppoa, kun sulla on tollanen koira", ja ohjaajille arvottiin sattumanvaraisesti koira, jonka kanssa piti improta satunnaisen musiikin tahtiin esitys. Illalla nähtiinkin hienoja oivalluksia, kekseliäitä suorituksia ja mukaan heittäytymistä, kun kukaan ei oikein tiennyt miten kenenkin koiran kanssa mitäkin liikkeitä tehdään tai osaako se edes tiettyä liikettä.

 Oli siellä grillailuakin

Sunnuntaina heräsin ajoissa jo seitsemän maissa. Tällä kertaa me oltiin Ässän kanssa ekassa koulutuksessa jo yhdeksältä, joten hyvin oli aikaa käyttää koira ulkona, pilkkoa nameja, syödä itse, raahata se hemputin häkkikin sinne halliin ja parkkeerata vielä auto viereen. Silti koulutukset vähän jänskätti, joten seuraava workshoppi tulikin ihan tarpeeseen.

Ensimmäinen koulutuksemme oli nimittäin esiintymisjännitys-koulutus, joka tulee meille enemmän kuin tarpeeseen. Viimeksihän ennen koiratanssin möllikisoja en tainnut melkein viikkoon nukkua kunnolla, koska jännitin kisoja. Opettajallamme Outilla (joka muuten on TAMSK:issakin kanssamme samassa ryhmässä välillä kouluttaen) oli itsellään laaja kokemus asiasta hypnoosia myöten. Esiintymisjännitystä lähdimme suitsimaan itsesuggestiota apuna käyttäen, jossa ideana oli ensin rentouttaa keho osa kerrallaan (varpaat yksitellen, sitten säärilihakset, pohjelihakset, reisilihakset jne.), jonka jälkeen luotiin mieleen miellyttävä, rauhoittava, paratiisimainen paikka (minulla esimerkiksi. mökkimme laituri tyynellä säällä). Sitten kuvittelimme koiramme saapuvan paikkaan iloisesti, olemme hetken vain kahden rauhassa istuen vierekkäin. Tämän jälkeen aletaan luomaan mielikuvaa onnistumisesta missä nyt haluaakin, esimerkiksi kisoissa. Kuvittelemme fiiliksen suorituksen jälkeen, kun kaikki on mennyt putkeen, ihmiset hurraavat, olemme onnistuneet. Tällä saavutetaan rauhallinen, keskittynyt mielentila. Tälläisen rauhottumisen voi tehdä juuri ennen kisaa esimerkiksi 5 minuutin ajan. Myös rutiinit ovat tärkeitä, kiireen välttäminen tärkeää eli ajoissa kisapaikalla ja kaikki tavarat hollilla sekä suunnitelma miten toimii koiran kanssa ennen jne.

Rentoutusta, itse pötkötän lattialla. Hyvin rentoutui.

Hienointa oli rentoutumisen jälkeen huomata sen teho itseen ja koiraan! Ennen tuntia olin hakenut Ässän halliin häkkiin, jossa se yritti vähän väliä piipitellä, kunnes vein sen autoon takaisin odottamaan. Session jälkeen hain Ässän autosta halliin, jonne tulimme rauhallisesti, koiraa ohjaten ja hallitusti. Kas kummaa, Ässäkin oli ihan eri meiningillä messissä ja oli lopulta oikein nätisti häkissään! Myös häkin ulkopuolella hengasi nätisti seuraten koulutuksia. Niin vaan se oma mielentila välittyy hyvin siihen koiraan.

Vähän jännä paikka, mutta mikäs tässä.

Seuraavaksi meillä olikin Ässän kanssa vuorossa Doboilua! Tanssileirille oli tullut joku dobo-ihminen vetämään tälläisiä tutustumistunteja, joten päästiin Ässän kanssa koklailemaan pallolla jumppaamista. Ennen tuntia kysyin ohjaajalta mitä liikkeitä polvi/selkä-ongelmaisen tulisi välttää, mutta hän ei osannut vastata tähän. Tehtiin sitten Ässän fiiliksen mukaan.

Oma käsitykseni dobosta oli vain, että siinä on joku pallo jonka päällä koira jumppaa. Ei se kuitenkaan ihan niin ole, doboilussa myös ohjaaja treenaa omaa lihaksistoaan. Doboilussa yhdistetään pallon kanssa jumppaamiseen myös temppuja, jotka sitten vahvistavat omia ja/tai koiran lihaksia. Aluksi aloitimme ylemmässä kuvassakin näkyvillä lättänöillä tyynyillä, joilla mm. tasapainoteltiin itse koiran kiertäessä ympyrää ja pyydettiin koiraa laittamaan etutassut tyynylle takapään kiertäessä tyynyä ympäri. Sitten siirryttiin itse palloon, jota tuettiin jaloilla koiran tasapainoillessa päällä. Koiran ollessa pallolla sitä pyydettiin istumaan, maahan ja seisomaan. Ässä tuli pallolle ihan mielellään ja istuminen ja makaaminen sujui mainiosti, mutta seisominen oli aika hataraa. Eräs ryhmämme koira oli niin taitava, että pystyi pitkiä aikoja pysymään pallon päällä orava-asennossa. 

Pallolla pystyi myös itse jumppaamaan, jonka aikana sitten pyydettiin koiraa tekemään temppuja kuten kiipeämään ohjaajan selän päälle painoksi (jos tehtiin vaikka punnerruksia jalkojen ollessa pallolla), pujottelemaan käsien läpi tai kiertämään vain ohjaajaa ympäri. Pallon päällä tasapainoilu on koiralle rankkaa, joten pidettiin hyvin taukoja enkä vaatinut Ässältä mitään, mitä se ei näyttänyt haluavan. Hyvin Ässä jaksoi tunnilla eikä hannannut juuri missään, vaan tunki mielellään ilman pyyntöäkin pallolle. Pääsimme treenaamaan hyvälle nurkkapaikalle, joten meillä oli oma rauha tehdä, kun Ässä ei ollut hihnassa. Vieressämme treenasi vain ennestään tuttu mäyräkoira. Tunti sujui siis hyvin rauhallisissa merkeissä, eikä Ässä osoittanut mitenkään provosoituvansa muista koirista. Hyvä Ässä!

 Ässä harjoitteli maahanmenoa minun tasapainoillessani pallolla

Lounastauon jälkeen oli taas meidän treenivuoromme, tällä kertaa aiheena oli liikeoivalluset eli kekseliäitä liikkeitä koiralle. Kouluttajallamme oli aivan tosi hienoja ideoita, mitä kaikkea voitaisiin tehdä, monet temput sopivat useammalle koiralle. Tässä joitain temppuja, mitä itse muistan (ja mitä voisi ruveta treenailemaan uutta ohjelmaa silmällä pitäen..)

• Kurkkaus. Eli koira kurkkaa vaikkapa kainalosta, käsivarren alta (etutassut käsivarrella, pää kurkkaa käsivarren alta) tai jalkojen alta. Itse ajattelin opettaa tuota kainalosta kurkkaamista, kun Ässä ei tunnu tykkäävän tehdä takajaloilla tasapainottelua ilmeisesti polvien takia.
• Koira seuraa edessä niin, että pää on menosuuntaan. Eli ihmisen kävellessä eteenpäin koira kävelee edellä ja naama menosuuntaan. Tästä vielä hieno variaatio, että ihminen pyörii paikoillaan ympäri koiran ollessa edessä ja pyörii mukana. Aletaan treenaamaan tuota edessä seuraamista, mutta sitä ennen tarvii opettaa (ja ostaa) kosketuskeppi.
• Kaikki koirat osaavat normaalin jalkojen välistä pujottelun. Tästäkin voi tehdä mielenkiintoisen jatkamalla pujottelua esimerkiksi käsien läpi tai käevelykepin välistä. Esimerkiksi ihminen kyykkyyn, kädet sivuille, ja koira pujottelee kaikista väleistä.
• Ohjaaja maassa makaamassa, ja koira antaa tassut jalkapohjiin jalkoja nostettaessa.
• Ihminen on "A-esteenä", jonka koira kiipeää. Eli ihmisellä kädet ja jalat maassa ja takamus ilmassa. 

Muitakin meille sopivia taisi olla, mutta ideoita tuli sellaisella liukuhihnatahdilla, ettei niitä pysty nyt muistamaan. Tässä vaiheessa olisi taas lehtiö ja kynä ollut poikaa! Alun ideoinnin jälkeen valkattiin itselle sopivin ja aloitettiin opetus. Me aloitettiin Ässän kanssa kosketuskepin kanssa (edessä seuraamista varten) ja kylläpä kutale taas innostui, kuin sai hieroa herneitä oikein kunnolla yhteen! Välillä se pitikin laittaa häkkiin rauhoittumaan, kun meno meni turhan kiihkeäksi ja Ässä alkoi joko haukkumaan tai hakkaamaan kosketuskepin päätä suu auki hampaillaan. Lisäksi ohjaaja opetti meitä, miten siirtyä tämän jälkeen seuraaviin vaiheisiin, eli miten saada koira positioon. Idea oli siirtää koira kepillä oikeaan paikkaan ja palkata sen jälkeen niin, että koira ei koske keppiin. Ettei tempusta tule vain "koske keppiin" vaan "mene eteeni". Vaan sitä ennen pitäisi saada Ässä rauhallisesti pitämään nokkaansa kepissä, mikä voikin olla haastavaa. Nyt meno ainakin oli nopeatempoista nokan hakkaamista.

Siinä olikin kaikki meidän koulutuksemme, joita oli siis yhteensä neljä. Koulutuksia oli kumpanakin päivänä aamusta iltapäivään asti, joten aikaa tuli vietettyä hallissa muiden koulutuksia seuraten. Paljon oppi jo pelkkänä kuunteluoppilaana ja oli hienoa nähdä muiden osaavampien tekemistä. Ajatuksia saatiin mm. seuraavista koulutuksista: koiran totuttaminen ohjaajan liikkumiseen, vaikeat temput, yleisön edessä treeni. Kaiken kaikkiaan siis mahtava leiri! Paljon tuli myös tutustuttua koiratanssi-kansaaan, mikä oli tietysti myös mukavaa.

Niin, ja siitä Ässän räyhäämisestä vielä. Kumma kyllä se oli leirillä oikein mallikelpoisesti ja melkein aina vaan välttely-fiiliksellä muita koiria kohtaan. En tiedä veikö stressaava ympäristö pahimman piikin vai osaako se oikeasti käyttäytyä? Varmaan molempia. Joka tapauksessa, olin loppujenlopuksi vallan tyytyväinen pieneen spanieliin. Onneksi nyt ei ollutkaan lauantaisen jälkeen treenejä, jossa olisi pitänyt liikkua laajasti vapaana muiden koirien suihkiessa sivuilla tai odotellessa seinänvierusteilla. Muuten olisi voinut olla tähänkin päivitykseen aika erityylistä kirjoitettavaa.. (vaikka olisihan se voinut mennä hyvinkin)

Kotimatka alkoikin sitten sunnuntaina viiden maissa, jolloin onneksi saimme erään Tampereelle menijän ajamaan edellä. Kyllä se olikin sellaista pikkuteillä poukkoilua, ettei eksyminen tuntunut enää ihmeeltä. Kotona oli sitten kiva viettää sunnuntai-iltaa sohvalla porukalla leffaa katsellen.