Uusia vinkkejä tottikseen, mutta hyvin edetään!

No nyt on tänään muutto edessä netittömään kämppään, joten seuraavaan päivitykseen voi olla aikaa. Nytpä siis päivittelen pikaisesti kuulumisia viimeisimmistä tottistreeneistä sun muusta.

Torstaina oli tottista, ja meillä oli vieras neuvomassa tottistelun saloja. Itse sain paljon hyviä vinkkejä koiran kanssa leikkimiseen. Leikin kuulemma ihan hyvin (jes!), mutta olin itse liian aktiivinen leikissä. Sain myös pari vinkkiä itse leikittämiseen ja neuvon lyhentää leikkejä, ettei niistä vain mene maku. Lisäksi minua neuvottiin kokeilemaan palkkana patukkaa, jossa naru. Saa nähdä, miten se pelittää Ässällä. Kehua tuli Ässän innosta ja kyvystä oppia, eli kyllä siitä pitäisi ihan hyvä tottiskoira saada, jossen nyt itse vain mokaa mitään :D

Muutto siis edessä! Ketuttaa netittömyys, sillä muutosta olisi varmaan paljon kirjoiteltavaa.. Mutta enköhän välillä pääse kirjastossa tai jossain koneella sen verran käymään, että saan pienen pätkän tännekkin ehkä kirjoiteltua. Toivottavasti ne nyt saa sen netin pian laitettua, tai vaihdetaan muuten toiseen paikkaan, joka pitää kiinni annetuista päivämääristä!

Leiki Leiki Leiki

Onpas taas jäänyt päivittelyt vähiin, kyllä se muuttaminen ehkä sittenkin vaatii veronsa! Tampereella on nyt rampattua useasti milloin mitäkin hommaa tekemässä ja tavaraa viemässä. Konekkin oli viikon kiinni, kun tietsikkapöytä lähti Tampereelle enkä keksinyt kunnon sijoituspaikkaa tälle. Nyt sitten datailen keittiönpöydän ääressä vielä viikon, ja mikäs sen parempaa, kun on jääkaappikin ihan vieressä ;)

On sitä tietty ahkerasti treenailtukkin, ja tottiksessa on jo edistystä tapahtunut! Ollaan pyritty siis päivittäin leikkimään rätillä, ja Ässä selkeästi leikkii nyt innokkaammin kuin ennen. Nyt ollaan ruvettu sitä leikitystä tekemään pikkuhiljaa muuallakin kuin kotipihalla. Mm. eilen vedettiin kahdet leikkisessiot lähellä olevalla metsäaukiolla. Nämä leikit eivät sujuneet niin hyvin, sillä hajutkin olisivat kiinnostaneet Ässää, jolloin se ei ollut leikissä mukana täysillä. Ekalla kerralle se jätti lelun kerran jonkun hajun takia, mutta jatkoi lopulta leikkiä. Toisella kerralla se oli enemmän mukana, eikä tiputtanut lelua ollenkaan. Silti leikkimisessä olisi voinut olla enemmän tunnetta mukana. Toisaalta taas leikkimme toisessa metsässä yksien hakutreenien jälkeen oli todella innokasta, joten on tässä edistystä tapahtunut. Veitakkalan tottiskentälläkin se leikkii jo intensiivisemmin, eikä lähde haahuilemaan.

Haku- ja rauniotreenitkin ovat sujuneet aika hyvin. Raunioilla Ässällä on nyt ollut ekat umpipiilot, jotka se suoritti hyvin! Eilisissä treeneissä se joutui tekemään aikalailla hommia löytääkseen toisen umpparin, sillä hajun paikallistaminen oli hankalaa. Kyllä se sen sitten lopulta paikansi, ja ilmaisikin ulkoa käsin hetken ihmettelyn jälkeen. Olin todella ylpeä pojasta, kun se jaksoi tehdä kovasti hommia lannistumatta :)

Haussa Ässällä oli sunnuntaina ekaa kertaa ukko verkon alla naama kuitenkin näkyvissä, mutta se ei sitä onneksi pahemmin ihmetyttänyt. Vähän se kävi nokalla tökkimässä, mutta ilmaisi sitten hienosti. Nykyisin sillä on ilmaisu muutenkin parantunut, ja se jaksaa haukkua pidempään kuin ennen. Ärsyttää kyllä vielä se järjetön vetäminen treenipaikalle kävellessä. Se kyllä osaa liki-käskyn, mutta treeneissä sillä on järjetön into etsimään, joten se vaan sinkoaa hulluna eteen. Eiköhän tämäkin tästä, sitten kun saadaan se tottis kasaan.. Siihen mulla nyt onkin eniten panostettavaa.

Ruokinnastakin voisin jotain pulista. Nyt meillä oli kokeilussa se kana, josta pelkäsin Ässän saavan oireita. Silmät eivät ole vuotaneet, kuten sen nappularuoan kanssa (kts. vaikka kuva), ja rapsuttelukaan ei ole lisääntynyt. Ainoa, mitä olen nyt huomannut, on tassunpohjakarvojen punertuminen! Tätä samaahan oli silloin nappuloidenkin kanssa, mutta sitten se hävisi toiseen merkkiin siirryttäessä. Tassut eivät kuitenkaan näytä kutisuttavan koiraa. Pitänee kokeilla kanan jättäminen taas pois, ja katsoa valkaistuvatku tassunpohjakarvat uudelleen. Sitten voisin kokeilla, alkavatko karvat punertua satunnaisesta kanasta, sillä nythän se on jo pari viikkoa syönyt luuateriana pelkkää kanaa.

Nyt ei ole tullut taas kuvailtua, kun sain muistikortin vasta pari päivää sitten takaisin. Tässä nyt ois kuitenkin jotain Timon vauhdikkaita kuvailuja parin viikon takaa!

Ohjaajankin pitäisi osata leikkiä

Nyt olen kunnolla innostunut taas tottiksesta, kun tajusin mitä meidän pitäisi tehdä. Rättilelusta ei ole vielä tullut tarpeeksi hyvä palkka, vaikka se meneekin ylitse muiden lelujen. Nytpä siitä siis tehdään sitä ylitsevoimaisen ihanaa lelua, jonka eteen tehdään mitä vain. Tottistreenimme Ässän kanssa ovatkin siis lähinnä leikkimistä lyhyissä pätkissä. Tätä yritän tehdä lähes päivittäin, ja miksei pariinkin otteeseen.

Torstain tottiksessa huomasin taas, kuinka suuri hyöty porukassa treenaamisessa on. Sain paljon kommenttia tavastani leikkiä, joten nyt osaan (toivottavasti) paremmin innostaa Ässää leikkiin mukaan. Jahtileikissähän ei ongelmaa ole, mutta vetämissä Ässältä katoaa nopeasti into. Olin mm. nyppinyt lelua enkä ollut antanut koiran voittaa tarpeeksi, mutta nyt yritän kiinnittää huomiota näihin(kin). Eilen Ässä ainakin oli huomattavasti innostuneempi leikistä, ja se ravisti lelua moneen otteeseen. Vieläkään se ei kauheasti vedellyt, mutta ainakin sillä näytti olevan nyt hauskempaa. Ehkäpä se tästä :)

Eilen tein Ässälle pikkuisen jäljenkin metsään, ja että se olikin siitä oikein innoissaan! Kun lätkäisin sille jäljestusvaljaat päälle, se alkoi samantien kulkea nokka maassa häntä heiluen. Jäljen se suoritti nopeasti ja osasi hakeutua hienosti takaisin jäljelle mennessään hieman hakoteille. Loppu oli hieman hankala, koska olin poistuessani kävellyt liian läheltä jälkeä ja Ässä suunnisti niille jäljille. Mutta onhan sekin hieno juttu, että se ylipäätään huomasi poistumisjälkeni. Minun silmääni se näytti käyttelevän nenäänsä tarkemmin kuin ennen taukoa, ja se ei hätiköinyt niin paljon kuin joskus. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Ässän suoritukseen :) Vielä en kävellyt jälkeä ihan normaalilla askelpituudella, mutta sitäkin voisi kokeilla piakkoin, kun eilinen jälki meni noin hyvin..

Ruokintakin on sujunut hyvin, ja uskalsin vihdoin ottaa myös kanan mukaan ruokalistalle. Toivoisin kovasti, että sen kanssa ei tulisi mitään ongelmia, koska sen saatavuus on paras muihin luihin verrattaessa. Ja onhan se helpompaakin, kun kaikki liha käy. Nyt siis tarkkailen tuota koiraa, että alkaako silmät vuotamaan tai korvat töhnimään. Ainakaan Ässälle ei ole pienestä määrästä tullut mitään oireita, joten siinä voi mennä hetki, että oireet ilmaantuvat. Pidetään sormet ristissä..

Käytiin muuten Ässän kanssa uusimassa rokotuksetkin, ja tämä herranen huusi kurkku suorana piikkiä annettaessa :D Viimeksi pikkukakarana se ei edes noteeranut piikkiä, vaan rohmusi annettua kissanruokaa turpaansa. Nytkin se veteli ruokaa, mutta alkoi silti huutamaan piikkiä annettaessa. Menikö lienee huonoon kohtaan? Piikin jälkeen se veteli kyllä loputkin nappulat eikä ollut enää millänsäkkään. Pöhkö.

Harmittaa, kun ei ole tullut lisäiltyä pahemmin kunnon kuvia Ässästä vähään aikaan. Kova hinku olisi kuvata, mutta muistikortti on ollut jo kauan Timolla (hän yrittää pelastaa sieltä kadonneita Mikkelikuvia). Pitänee sitten ostaa toinen, kun se tulisi muutenkin tarpeeseen..

Leireilyä

Viikonloppuna (la-su) meillä oli treeniporukan yhteinen "leiri". Lauantai meni aamukymmenestä iltaseitsemään hakua treenatessa, ja sen kyllä tunsi jaloissaankin. Sunnuntaina otettiin vielä pienet palauttavat treenit.

Lauantaina treenattiin ihan perinteisesti hakua, ja jokainen otti koiransa kaksi kertaa. Välillä käytiin syömässä eväitä, ja sitten jatkettiin. Tuulta ei ollut ollenkaan, joten oli pakko ottaa ukot taputuksin. Samalla saatiin treenattua pistoihin lisää syvyyttä. Tätä tehtiin kumpanakin treenikertana, ja kummallakin kerralla otettiin neljä ukkoa. Ässä joutui viettämään koko päivän häkissä treenejä lukuunottamatta, mutta luulin sen olevan illalla väsynyt tavallista raskaamman treenin jälkeen. Kuitenkin illalla mennessämme pienelle lenkille se sinkoili kuin päätön kana osoittamatta merkkiäkään väsymyksestä. Nukkumaan se pääsi sisälle, ja sielläkin se oli vähän levoton ja yritti hyppiä sänkyynkin pari kertaa yön aikana.

Sunnuntaina Ässä ei vaikuttanut aamulenkillä enää ylienergiseltä, joten eipä tainnut raukka saada nukutuksi yhtä hyvin kuin kotona. Autossakaan se ei räksytellyt enää turhia, vaan makoili rauhallisesti, muttei mielestäni kuitenkaan väsyneesti. Sunnuntaina otettiin vielä yhdet samanlaiset treenit kuin lauantaina, ja yhdet haukkutreenit neljällä ukolla. Kotiin päästiin jo iltapäivällä. Kotona Ässä oli oikein väsähtänyt, ja pienellä iltalenkillä käydessämme se lähinnä jolkotteli perässäni. Kerrankin pässilä oli oikein kunnolla väsähtänyt ;)

Tälläiset rankemmat treenaukset ovat välillä hyviä, sillä niissä oppii nopeasti uusia asioita toiston avulla ja oppii kestämään rankempaakin treeniä. Ihanaa oli myös huomata, että Ässän into hommaan ei hiipunut rankemmankaan treenin takia. Itse olin tosin jo lauantain jälkeen aika naatti, ja sunnuntain treenien jälkeen oli jalat kipeänä ja väsytti tajuttomasti. Ässäkin vain rötkötti koko sunnuntai-illan. Treenaus teki siis hyvää molemmille :)

Ässä oli tänään jo taas normaali itsensä, ja mustikassa ollessamme se sinkoili taas entiseen malliin maastossa. Emme kuitenkaan tehneet tänään mitään lenkkeilyä kummempaa, vaan pidimme ihan vapaapäivän kaikesta uuden opettelusta (tai siis Ässä piti, minä menin suunnistamaan ja opin käyttämään kompassia!).

Mustikassa. Ässäkin tunki turpansa kuvaan vaikka väkisin!

Välillä muuten tuntuu siltä, että tuon koiran aivot sijaitsevat nenässä, sillä sen korvat menevät lukkoon, kun se menee hajujensa pauloissa metsässä. Raivostuttava piirre, mutta eiköhän sekin ole taas harjoittelusta kiinni..

Tottista! Vaan entäpä tavoite?

Nyt olen vihdoinkin saanut aikaiseksi treenattua tottista Ässän kanssa! Kyse on nyt vasta parista kerrasta, mutta kuitenkin. Olen saanut valettua itseeni uutta intoa tottiksen kanssa, ja nyt haluaisin todella edetäkkin tässä koulutuksessa. Ässä ei vaikuttanut tottiksesta ensimmäisellä kerralla pahemmin innostuneelta, mutta innostus kasvoi kuitenkin loppua kohti. Onko intoni ollut niin huono ennen taukoa? Ensimmäisellä kerralla tein vain helppoja juttuja takapihallamme, ja katselin mitä koira tykkäsi. Ei sen into nyt ollut mitään verrattuna hakuun, mutta parempi se oli kuin ennen taukoa.

Tänään sitten treenasinkin enempi. Tällä kertaa palkkana oli vanhan narurätin sijaan yksi ihana pehmopallo, minkä kanssa Ässä on tykännyt riehua. Motivaatio olikin mielestäni ehka asteen parempi, kuin narurätin kanssa. Ässä on nyt alkanut innostua tuosta repimisestä, mikä onnistuu pallonkin kanssa hyvin. Silti se jahtaus on vieläkin kivempaa, kuin repiminen. Treenit menivät kuitenkin mielestäni ihan hyvin, vaikka Ässän into alkoikin lopahtaa todella nopeasti. Hyvin se silti suoritti annetut tehtävät, ja varsinkin paikallaan olot menivät todella hyvin. Niitähän me ollaankin tässä arjen rinnalla pikkuisen välillä ennen ruoan antoa tehtykkin. Seuraaminen aiheutti ehkä kuitenkin pienen tylsyyden puuskahduksen, vaikka en askeltakaan ottanut. Silti "seuraa"-sanan sanoessani Ässä kuitenkin keskittyi hetken täydellisesti - se hetki vain lopahti turhan nopeasti. No, aloitetaan siitä ja koetetaan parantaa. Seuraamista me ei olla kuitenkaan Ässän kanssa tehty aikoihin, joten silläkin on varmasti osuutta asiaan. Nytkun saisi siitä seuraamisesta niin ihanaa ja kivaa, että sitä tehtäisiin oikein mielellään.

Jaa, tavoitteita? Jonna ehdotti treeneissä tavoitteen asettamista, sillä se varmasti antaisi lisää intoa treenaukseen. Hän ehdotti BH-koetta ensi kesäksi. Eihän se hullummalta kuulosta, kun sen olen ajatellut suorittaa joka tapauksessa. Miksikäs ei? Saa nähdä miten tavoite pitää, kun eteen tulee muuttoa ja kaikkea muuta odottamatontakin. Riittääkö into silloin enää?

Marsujen erotus ja häkkiprojekti

Erotin nyt vihdoin Veetin tänään. Noiden kolmen yhteiselosta ei tule mitään, sillä Väinö ei enää yksinkertaisesti siedä Veetiä samassa häkissä. Myös Masi oli alkanut näykkiä Veetiä. Veeti karkasi aitauksesta väkisin karkuun seinän läpi tai yli ja kyyhötti yksin suihkuhuoneen nurkassa. Siltä on lohjennut korvasta palanen, ja tänään aukesi huuli, joten nyt se kököttää yksin häkissään. Siellä se aina välillä kolistelee kaltereita yksinäisenä, kun kavereiden luoksi olisi päästävä loukkaantumisen uhallakin. Onneksi häkki on kuitenkin Masin ja Väinön aitauksen kanssa samassa huoneessa, joten kuuloyhteys on ja Veeti pystyy haistamaan muut marsut. Seuraavalla viikolla lähdetään katsomaan Veetille omaa kakara-kaveria, jonka jälkeen mun marsu- ja eläinkiintiö onkin sitten täynnä.

Uuden marsun tulo mietityttää, sillä olenhan juuri muuttamassa ja rahakin tulee olemaan tiukemmassa kuin nyt. Silti ajattelin näin olevan parempi, sillä nyt saan rakennettua huoneeseeni kerroshäkin, joka vie puolet vähemmän tilaa kuin aitaus. Ja onhan se vielä nätimpikin. Veetiä en kuitenkaan raaski pitää yhdessä kerroksessa yksin, joten siksi kaveri. Poikia kun ei saa vierekkäinkään ilman, että kerroshäkistä tulisi tavattoman pitkä. Ja eihän yksikerroksisellä kerroshäkillä ole mitään virkaakaan. Aitaus taas veisi turhan paljon tilaa huoneestani, nyt kun Veeti on pakko pitää eristettynä. Kerroshäkin kerroksesta tulisi kuitenkin sen verran iso, että jos Veetille ja uutukaiselle tulee kränää, mahtuvat kummatkin hyvin omille puolilleen. Silloin niillä kuitenkin olisi jatkuva näkö- haju- ja kosketusetäisyys verkon läpi.

Voisinkin tänne kirjoitella kuvien kera kerroshäkin valmistuksesta ja vaiheista. Tällä hetkellä homma on ihan suunnitteluasteella. Pohjana ajattelin käyttää Ikean Gorm-hyllyköitä, joita myös moni muu marsuihminen on käyttänyt kerroshäkkinsä toteutukseen. Gorm-hyllykköä varten ostetaan vain eri mittaisia ja pituisia palasia oman maun mukaan, ja niistä kootaan omia tarpeita vastaava hyllyn. Siihen pitää tosin rakentaa itse jonkinlaiset seinät, ovet ja pohjat. Onneksi Timo on avustamassa minua tässä projektissa :)

Kille huolettaa minua hiukan. Kesäisin se paastoaa kuumuuden takia, mutta nyt paasto on kestänyt ehkä turhan kauan. Konna ei kuitenkaan oma-alotteisesti suostu piilostaan nousemaan, ja syöminenkään ei oikein innosta kuin silloin tällöin. Toivottavasti se nyt syksyn tullen taas virkistyy, jotta se saa hyvin syötyä ennen talvilepoa.

Kille muuten jääkin sitten Saloon minun muuttaessani. Äitini jostain syystä ikävöikin elukoitani, vaikka hän keksiikin niistä usein sanomisen aihetta. Kille on aina ollut hänelle tärkeä, sillä hänhän sitä hoiti minun ollessani pieni. Niimpä Kille jää ainakin toistaiseksi äitini luokse asumaan.

Kai sitä pitää sitten sanoa muutama sana Nallukastakin, joukkomme pienimmästä, kun nyt on tullut muistakin elukoista paasattua. Nallukka-hamsu oli yhdessä vaiheessa todella ujo, joten siirsin sen pelkkään häkkiin asumaan. Nyt se on jotenkin "paremmin esillä", joten siitä on väkisinkin tullut rohkeampi. Silloin tällöin vien sen illalla (yöllä) jaloittelemaan vessaan, jossa se voi turvallisesti vipeltää vähän isommalla alueella. Nallukka on oikein leppoisa kaveri, ja sen puuhia on hauska seurailla. Sen turkkikin on kasvanut oikeen kauniiksi ja pidentynytkin jonkin verran. Nallukka onkin jo puolivuotias, vaikka se tuntuu olleen minulla vain hetken. Niin hauska elukka kuin se onkin, niin en usko uutta enää hankkivani hänen jälkeensä. Onneksi Nallukalla on vielä paljon elämää edessään. :)

Treenitauko on vihdoin ohi!

Ohhoh, viimekirjoutus kerrasta onkin taas aikaa! Kiirus on ollut kova, kun on ollut menoa ja meininkiä, ja Tampereen kämppääkin on pitänyt käydä maalailemassa. Treenitaukokin on vihdoin ohi, joten vihdoin on siltäkin rintamalta jotain kirjoiteltavaa.

Ensimmäiseksi voisin kertoilla tekemästämme Mikkelireissusta. Kävimme siis taas mummolan mökillä, ja Ässä oli tottakai mukana. Ässä oli hyvin innoissaan, kun se sai mennä ja tulla miten tykkäsi. Aamuisin se aina teki itse lenkkiä ulkosalla, kun se jäljesti kissan yöllä kulkemia jälkiä. Päivät sujuivat yleensä uiden ja saunoen, jolloin Ässä riehui taas vapaana ulkona uiden ja paikkoja tutkiskellen. Saunaankin se tuli useasti, vaikkei kauaa koskaan viihtynytkään. Sain Ässän myös vihdoin ja viimein hyppäämään laiturilta pitkän suostuttelun jälkeen, mutta toista kertaa se ei varmaan enää hyppääkkään.. Pulahtaessaan Ässän toinen takajalka jäi tikkaiden väliin, ja se ulvahti. Eli se siitä. Uimaan se tuli siis joko kauempaa rannasta tai rantakivien päältä tullen. Mutta pääasia, että pääsi uimaan :)

Voihan pyllykkä, yli puolet mun ottamista Mikkelikuvista katos jonnekkin siirron aikana, kun laite temppuili jotain! Voihan kökkö! Ja tietysti siinä meni juuri ne parhaimmat.. Tässä nyt pari kuvaa, mutta eipä tule albumiin laitettua kuvia ollenkaan, kun tässä ei ole kuin joitain hyviä kuvia.

Mökkipallon pyydystystä iltahämärissä. Ässä on aivan rakastunut tuohon :)

Omatekoinen kulkupeli, jolla Ässäkin tykkäsi reissata.

Hakutreenejä meillä on ollut nyt kaksin kappalein. Ensimmäisellä kerralla otin vain kaksi ukkoa, mutta enemmänkin olisi voinut laittaa, sillä Ässällä oli aivan mahtavasti intoa tauon jäljiltä! Eilen sitten pistinkin sille neljä ukkoa, jotka se sai itse etsiä tullen kanssa ilman apuja. Ilmaisut sujuivat oikein kivasti kahdella ensimmäisellä ukolla, mutta kahdella viimeisellä se haukkui vain joitain yksittäisiä haukkuja. Töitä se kuitenkin teki aktiivisesti jokaisella ukolla, ja intoa riitti viimeiselläkin, vaikka sen poimiminen olikin vähän haastavampaa. Lisäksi kahdella ensimmäisellä ukolla haukku oli todella hyvää. Treenit olivat mielestäni Ässälle rankat, mutta hyvin se näytti niistä silti suoriutuvan. Olen oikein ylpeä pienestä Ässäläisestäni :)

Nyt ajattelin myös ruveta treenaamaan sitä tottista enemmän, sillä se on jäänyt ihan kokonaan vähäksi aikaa. Pitäisi vain asettaa tavoitteita, että treenaaminen olisi itselleni mielekkäämpää ja suunnitelmallisempaa. Ennen se on ollut vain satunnaisina kertoina tehtyjä satunnaisia juttuja, joten nyt tähän treenaamiseen tarvittaisiin joku järki. :D