Teijoreissua

Eli sunnuntaina tehtiin reissu tonne Teijolle, mikä on tässä aika lähellä. Siellä on jotain luonnonsuojelualuetta ja muuta, niin mentiin sinne mettään järvenviereen kävelemään. Mukana oli iskä, Ässä, Timo ja Tessu. Iskä tätä reissua ehdotti, ja mää tietty innolla lähin ku koirat sai mukaan. Reissu oli kiva, paljon ei voitu kävellä, kun Ässä on kuitenki aika pieni. Loppujen lopuksi se tais olla noista kahesta Tessu ketä ekana väsähti. Käveltiin joku puol kilsaa semmoselle rannalle, ja siellä istuskeltiin vähän aikaa. Ässää uskals kokoajan siellä mettässä pitää vapaana, ku se siinä hyvin pysyi. Ja kyllähä se kivempi oliki, niin mulle ku koirallekki. Ihmisiä välillä tuli vastaan, mutta ne näki hyvin kaukaa, että sai Ässän kiinni. Sekun tuppaa kovin ihmisrakas olemaan. :) Tessu oli käveltäessä kokoajan kiinni, rannassa kyllä pidettiin sitäkin vapaana. Hyvin siinä pysyivät, ja oli hauskaa huomata, että Ässä totteli kutsua paljon paremmin ku Tessu. Rannassakin, ku Tessu lähti jonnekki kauemmas harhailemaan Ässän kanssa, niin Ässä tuli kutsusta lähes samantien! Tessu tuli vasta sitten, kun itseä huvitti. Kauhean kauas se ei kuitenkaan uskaltanu lähteä. Vaikka molemmat oli väsähtäneitä reissun jälkeen, niin ei Ässä ainakaan liikaa liikuntaa saanut. Reissun jälkeen yritti vielä Tessua jatkuvasti leikkiin haastaa, mutta Tessu-pappaa ei jaksanut kiinnostaa.

Eka ranta, joka oli ihan tienvieressä.

Kyllä kelpas kävellä :)

Iskä ja koirat toisella rannalla. Täällä lojuttiin jonkun aikaa koirat vapaana.

Ässä juoksi kepin perässä järveen.

Kolmas ranta. Oli ihan sen toisen vieressä, joku metikkö siinä oli välissä.

Että simmonen reissu :) Ollaan tänään menossa uudestaan, tosin eri porukalla. Timo ei pääse mukaan, mutta korvaamassa ovat Liisa ja Laura. Koirat ainakin näyttivät viimereissusta nauttivan, joten pääsevät tälläkin kerralla mukaan.

Yleensä Ässä jää vähäksi aikaa vinkumaan, kun sen jättää yksin. Tänään piilotin sille nameja sinne huoneeseen, ja ennenku lähin paiskasin sille pari vielä sinne lattialle pyörimään. Ja kas kummaa, ei kuulunu vinkasuakaan! ....Kunnes mokasin koko homman ja rupesin lörpöttelemään iskän kanssa juuri sen huoneen ikkunan alla, jossa Ässä hengas. Ininäthän sieltä tuli, kun se kuuli.. Onneksi ei kuitenkaan yleensä inise kauan, eikä nytkään minuuttia kauempaa.