Meidän saukko eli Femma on ollut varsin pätevä. Salo-visiitin jälkeen se on ilmeisesti keksinyt, että pissojen tekeminen ulos on huisisti kivempaa kuin sisälle. Vaikka en tiedä voiko vielä parin päivän jälkeen juhlia, mutta juhlin kuitenkin. Salossa pääsi niin näppärästi takapihalle milloin tahtoo, täällä kerrostalossa palvelusväki on liian hidasta ja pikkupenneli ehtii kyykkiä milloin missäkin. Salovisiitit siis kannattavat, siellä oppii sisäsiistiksi. Sen jälkeen on ollut yksi kokonaan pissaton(!!!) päivä ja kahtena jälkimmäisenä päivänä on tullut vain yhdet pissat sisälle per päivä. Aikamoista.
Femuli-Hemuli kävi tänään myös ensimmäisissä itsejärkätyissä Toko-treeneissään esittelemässä jälleen pätevyyttään. Meidän lisäksi oli vain yksi koirakko, mutta päästiinpä vähän harjoittelemaan kontaktia häiriössä. Penneli oli niin huisin hauska, namit ja lelujen repiminen oli kamalan kivaa ja toista koiraa sai käydä aika lähelläkin kiertelemässä sen häiritsemättä. Femmalla on myös hauska tapa tulla välillä tyrkyttämään lelua mun naamaan: "siis kato, mullon lelu, hei jee, lelu, oon pätevä, nääksää!" Istuminenkin onnistui, tosin olen onnistunut näköjään liittämään siihen myös hauskan käpälöillä läpsyttelyn. Eipä mene tokottelu liian totiseksi. Treenin jälkeen Femma pääsi rallaamaan päälle vuosikkaan kääpiösnautserin kanssa, joten kaikin puolin taisi olla aika mahtistreenit Femmankin mielestä. Nyt voinkin loppuillan keskittyä kouluhommiin riiviön vedellessä hirsiä.
Viikonloppu vierähti Salossa vapun jälkimainingeissa. Ässän vointi on ollut mitä loistavin, melkein liiankin hyvä. Se vain painaa menemään koivellaan ja hyppäsi tänään sänkyynkin. Paraneminen tuntuu tapahtuvan nopeammassa tahdissa kuin viimekerralla, kai liikkuminen on mukavampaa molempien polvien pysyessä paikallaan? Vähän siis pitää toppuutella menoa, mutta ennemmin näin päin kuin katsella kipeää koiraa. Torstaina on polvikontrolli, siellä kuullaan onnistuiko leikkaus yhtä hyvin mitä Ässän koheltaminen antaa ymmärtää.
Ohessa kaksi videota Ässästä, takapihalla oleilua (näkee vähän polven käyttöä) ja keväästä nautiskelua. Kuviakin on taas tullut räpsittyä, joten ne puhukoot puolestaan.
Käytiin retkellä Vaisakon luonnonvaraisessa tammimetsässä. Isoja lehtipuita, muitakin kuin tammia, sekä erilaisia kukkia. Femma pääsi mukaan retkeilemään.
Varoitus, tästä tulee varsin sekalainen päivitys. Ensin tärkein, eli onnentoivotus meidän pienelle kuusi vuotiaalle Ässälle! Vappuna syntyneelle ja sen myötä ilmeisesti luonteensakkin saaneelle hullunkuriselle väkkärälle. Vielä ei ikä paina ja pentumaista toheluuttakin on havaittavissa, mutta kyllä herra omasta mielestään on jo varsin Arvokas ja Tärkeä Hieno Mallikansalainen. Ainakin hönteille pikkupennuille.
Maailman paras kuusivuotias
Femma pennelikin on juhlistanut vappua oikein urakalla. Eilen tehtiin retki Helvetinjärven kansallispuistoon chihutyttöjen Hillan ja Naavan kanssa. Naava on toipunut hienosti polvileikkauksestaan ja juoksutti Femmaa pariin otteeseen. Femma oli ihan onnensa kukkuloilla ja yritti pyydellä Naavaa juoksukaveriksi, vaikka eihän se vielä vikkeläliikkeistä Naavaa kiinni saanutkaan. Maasto oli haastavaa ylä- ja alamäkeä, kivikkoa ja suota, joten illalla oli ainakin yksi väsynyt spanieli kotona. Kolme kiinnittynyttä punkkiakin nypittiin Femmasta reissun aikana, ne tosin olivat tulleet jo aiemmalta Hervannan metsäreissultamme. Tuolla punkkeja ei näkynyt.
Mihin se meni?
Sieltä tulee!
Sainpas!
Leiki mun kaa pliis?
Jee!
Hilla antoi hönttien painaa ja keskittyi retkeilyyn
Tänään vappurieha jatkui Femmalla edelleen, kun painuttii Tampereen keskustaan seuraamaan teekkareiden härvelikulkuetta ja muuta häppeninkiä. Siinä olikin pienellä ihmeteltävää, suuria ihmismassoja, kuulutuksia, metelöiviä joukkoja, musiikkia ja outoa käytöstä. Möreämmän miesäänen pitämät kuulutukset lähietäisyydeltä olivat aluksi kovin jänniä, mutta muita asioita ei kauheasti hätkähdetty. Bussissa oli kiva nukkua, jotta kotona pystyi taas vähän riehumaan.
Oma teekkarihattu hukkui jo muistaakseni viimevappuna, mutta sain lainata Villen yli-isoa lakkia. Takana härvelikulkueet tekevät lähtöä.
Oli myös toinen kulkue, jossa porukka tanssahteli ja soitti kovaa iloista musaa. Femma istui ja katseli. Eräs nainen ihaili sitä ja luuli englanninsetteriksi.
Keskustarundin jälkeen jatkettiin vapun viettoon Saloon, jonne Ässäkin pääsi mukaan. Sillä on ollut tänään ihan erilainen ääni kellossa. Aamulla kannoin sen pihalle ja se yritti jotain nostettaessa rähistä, mutta unohti mokoman kun ei sattunutkaan. Loppupäivän olen saanut sitä nostella ja kannella rauhassa vain pienellä ärinämuistutuksella. Ässä myös klenkkaa menemään erittäin hyvin ja on käyttänyt leikattua jalkaa jo tukena kävellessä. Se on myös maannut leikatun jalan päällä, eli kaikenkaikkiaan käyttää sitä jo paremmin kuin viimeleikkauksen jälkeen. Tuntuu kummalliselta, sillä tämänhän piti olla viimepolvea kivuliaampi? Varjopuolena Ässän haava on vuotanut hieman, liekö ärtynyt liiasta menosta. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan välttymistä tulehduksilta, mutta olen kyllä aika iloinen Ässän tämänhetkisestä voinnista.
Video Ässän kävelystä,kovassa vauhdissa mennään kolmella jalalla, mutta hitaammassa maltetaan avittaa leikatulla jalalla. Päällä löysäksi säädetyt autovaljaat.
2 vrk leikkauksesta, vähän on haava vuotanut, muttei näytä muuten pahalta. Turvotuskaan ei ole enää yhtä paha.
Ässä oli eilen kotiin saapuessaan sekaisin lääkkeistä, joten pidettiin se erillään Femmasta. Niinpä nukuin yön Ässän kanssa keittiön lattialla ja se sujuikin varsin leppoisasti vain muutamalla yöherätyksellä. Herättiin seitsemältä, jolloin kannoin Ässän ulos pissille. Tyyppi oli vieläkin ihan koomassa lääkkeistä ja kaatui pissatessaan turvalleen, joten jouduin kannattelemaan sitä takapuolesta.
Ässän kooman myöhemmin haihtuessa ilme kirkastui. Kuitenkin yrittäessäni viedä Ässää pihalle ennen Femman kanssa retkelle lähtemistä se ei tykännyt ideasta ollenkaan. Viimekerrallakin Ässä pisti rähinäksi yrittäessäni nostaa sitä leikkauksen jälkeisenä päivänä, mutta nyt rähinä oli astetta kovempaa. Kun siitä huolimatta yritin Ässää nostaa, se nappasi hampailla käteen kiinni: "et muuten nosta, uskotko!". Ei onneksi kuin nahasta nipistämällä, jolloin ei jäänyt edes jälkeä. Oma ensimmäinen reaktio oli vain hämmästys: Ässä on monenlaisessa ikävässä ja kivuliaassakin tilanteessa ollut, mutta ikinä se ei ole käyttänyt hampaitaan. Nyt jalka on varmaan vielä ikävämmän tuntuinen ja leikkauksessa annetut opiaatitkin saattavat vielä vaikuttaa. En tietenkään väkisin alkanut Ässää nostelemaan, joten pissallakäynti piti siirtää myöhempään.
Iltapäivällä meininki oli edelleen samanlaista, nostamista oli turha kuvitellakkaan. Saatiin Ässä onneksi suostuteltua kovalle pedilleen (nouseminen oli sille hyvin työlästä), jonka avulla se saatiin kannettua pihalle, jossa se pienellä avituksella pääsi itse pystyyn ja pissille. Sisälle tulon jälkeen linkutti jopa keittiöön imuroimaan muruset ja hakeutui sitten makuuhuoneeseen nukkumaan. Femma osaa onneksi antaa Ässän olla alkuihmetyksen jälkeen ihan rauhassa, joten onpa ainakin yksi asia vähemmän ajateltavana. Toivottavasti huomenna vointi olisi jo parempi.
Tänään oli se toisaalta odotettu ja toisaalta etukäteen jännitetty päivä, kun Ässä joutui toiseen polvileikkaukseensa. Tällä kertaa leikkaus oli myöhempään eli klo 12, joten koiran hakukin venyi siihen seitsemän pintaan. Ässä oli vielä hyvin uninen, mutta hereillä, joten saatiin se mukaan.
Leikannut ortopedi oli paikalla meidän Ässää noutaessamme ja tuli jutulle. Leikkauksesta oli löytynyt yllätyksiä, sillä tämä parempana pidetty polvi paljastuikin hankalaksi tapaukseksi. Lyhyesti minun ymmärtämälläni tavalla kerrottuna polven lihas on vääntänyt polvea jatkuvasti luksaatioon, jolloin polven telaura on madaltunut ja viereen kulunut toinen uusi telaura (!!). Siitä ei ole tietoa, miksi polvi on alkanut toimia näin (mahdollisesti traumaperäinen, agilityn jälkeenhän meillä ongelmat alkoivat..), mutta se on todennäköisesti vaivannut Ässää paljon luultua enemmän. Luusto ei periaatteessa siis ole mitenkään huono, vaan jalan lihaksisto on vain alkanut toimia väärin ja rikkonut polven. Kuulostaa hurjalta.
Toipilas
Ohessa vielä kotiutusohjeet:
"Ässän vasen polvilumpion luksaatio korjattiin leikkauksella.
Polvilumpio luksoitui reisiluun pään ulkoreunalle. Polvilumpion telaura oli hyvin matala ja reiden ulkosivun puoleinen lihaksisto kiristi polvilumpion toistuvasti telauran ulkopuolelle. Polvilumpion lihasmekanismin linja oli kuitenkin lähes normaali, eikä sääriluun etuharjanteen siirto ollut perusteltua/mahdollista. Polven kierteinen liikkuvuus molempiin suuntiin oli laaja ja vaikka siirto olisi estänyt lusaation ulkoreunalle, seurauksena olisi ollut sisäpuolinen luksaatio.
Polvilumpion telauraa syvennettiin V-plastialla ja polvilumpion pohjalla oleva rustopinta palautettiin syvennetyn telauran pohjalle. Nivelkapselia kiristettiin polvinivelen sisäreunan puolelta ja polvilumpion revenneet sisäpuoliset sivusiteet korjattiin ompelemalla. Liikaa kierteistä liikkuvuutta korjattiin kiristämällä polven asennon takia venynyttä sisäpuolista nivelsidepakettia polyesteriompelein.
Leikkauksen jälkeen arvioituna mekanismi toimi hyvin ja tuki polvilumpion napakasti telauraan.
Korjaus ei vaikuta polven toiminnalliseen kestävyyteen, joten toipumisaikana saa kävellä normaalisti kivun sallimissa rajoissa. Alkupäivinä polvi on hyvin kipeä, eikä Ässä varaa juurikaan painoa jalalle. Ensimmäisen viikon aikana ulkoillaan lähinnä tarpeiden tekemist varten ja esim. portaissa Ässä kannattaa kantaa. Liikunnan lisäys tehdään tikkien poiston jälkeen asteittain 1-2 kk aikana niin, ettei polvi kipeydy liikuntaa lisätessä. Lenkkeilyvauhti kannattaa säätää sopivan hitaaksi, koska muuten polvikipuiset koirat pyrkivät hyppimään kolmella jalalla, mikä ei edistä toipumista.
Polvilumpion sivusiteiden paraneminen kestää kuitenkin pitkään, joten liukastelua ja haavereita täytyy varoa noin kolmen kuukauden ajan. Lievä liikevirhe tai liikunnan jälkeistä kipeytymistä saattaa ilmetä siihen saakka, kunnes kaikki loput ompeleet ovat sulaneet ja sidekudokset organisoituneet uudelleen, eli noin puoli vuotta.
Ässä sai toimenpiteen yhteydessä nestettä suonensisäisesti ja nahanalaisesti (patti niskassa) sekä kipulääkettä ja antibioottia pistoksina. Lääkityksiä jatketaan kotona oheisen ohjeen mukaan, kipulääkettä (Meloxoral) valmiina kotona huomen aamusta alkaen kerran päivässä painokilojen mukainen määrä. Antibioottilääkitystä jatketaan myös kotona suun kautta alla olevan ohjeen mukaisesti.
Leikkaushaavassa on ihotikit, jotka poistetaan 10-12 päivän kuluttua. Samalla jalan paraneminen kontrolloidaan eli aika varataan leikanneelle eläinlääkärille. Tikkien poistoon saakka haavan nuoleminen ehdottomasti estettävä (kauluri). Jos haava likaantuu, suihkutetaan kädenlämpöisellä vedellä puhtaaksi ja kuivataan puhtaalla pyyhkeellä kevyesti painellen. Mikäli haiva on kuiva ja siisti, ei sitä turhaan kannata kastella.
Tikkienpoistoon saakka ulkoillaan vain lyhyitä remmilenkkejä, lähinnä tarpeiden tekemistä varten 5 min kerrallaa. Liikunnan lisäämistä suunnitellaan tikkienpoistokontrollin perusteella. "
Haava, jonkin verran vuoti vielä automatkalla kotiin.
Tämä leikkaus oli edellistä vaikeampi ja kuntoutus tulee olemaan haastavampaa. Myöskään onnistumisprosentti ei ole yhtä hyvä, edellisessä se oli 75 %, joten tämän polven onnistumisprosentteja en alkanut kysellä.. Sovimme kontrollin ja tikkien poiston 8.5, jolloin myös pitäisi nähdä, onko leikkaus onnistunut toivotulla tavalla. Joitain vaihtoehtoja vielä leikkauksen jälkeenkin on, mutta niissä alkaa olla omat riskinsä. Pidetään peukkuja, ettei niihin tarvitsisi sen enempää paneutua.
Likka on taas kasvanut ja karvat siinä mukana. Tassukarvoja trimmattiin eilen, mutta muuten en ole turkkiin koskenut. Jännästi Femmalla tällä hetkellä näyttää jäävän tassujen päällikarva ja siitä vähän ylöspäin jalan etupuoli lyhytkarvaiseksi, Ässällä taas jalat kauttaaltaan kasvavat pitkää karvaa (tietysti kastroiminen on silläkin lisännyt karvan kasvua). Myöskään naaman karva ei näytä kasvavan (jes!). Saa nähdä minkälaiseksi karva lopulta kasvaa. Tällä hetkellä strategiset mitat ovat 5,5 kiloa ja noin 32 cm.
Harjoiteltiin tassukarvojen trimmausta pötköllään, hyvin meni!
Femman kanssa kaikenlaista harjoitellessa olen pistänyt yhden asian merkille. Se on jotenkin keskittyneempi, rauhallisempi ja sen myötä helpompi opettaa kuin Ässä. Ässä aika vilkkaana ja reagoivana koirana ehtii tehdä ja nähdä monta asiaa hetkessä eikä malttaisi olla paikoillaan. Odotin tassutrimmauksessa kyljellään olonkin muodostuvan pieneksi showksi, mutta hienosti penneli malttoi kuvan ottamisen aikanakin pötköttää namin toivossa. En enää täysin muista Ässän pentuaikoja, mutta kyllä ne meidän trimmisessiot taisi olla vähän sellaista hulabaloota. Nyt on tietysti itsekkin erilainen ja varmempi.
Vielä pari nassukuvaa meidän Hemulista. Se on saanut myös lempinimen Saukko, koska sänkyyn tai sohvalle päästyään syöksyy ihmisten naamojen kimppuun kuin saukko vedessä. Kovaa, matalalta ja päin pläsiä.
Perjantaina saatiin Femman kanssa seuraa metsäreissulle, kun jo ennestään tuttu Tähti pihakoiranpentu ja myös uusi tuttavuus Tähden kämppis Helmi suomenpystykorva-karjalankarhukoira-mix tulivat leikittämään Femmaa. Taino Tähti leikitti ja Helmi hoiti omia aikuisten koirien bisneksiä, mutta tulipa Femman nyt nähtyä taas yksi erilainen kiltti aikuinen koira lisää.
Lenkkipoluille lähtiessämme vastaan tuli eräs koiraa ulkoiluttanut mies, joka kertoi polun vieressä majailevan ison paksun kyyn(!!) Niinpä vaihdoimme aurinkoiset polut sammaleisen metsän varjoihin, sillä käärmekohtaaminen ei ole kuuluneet sosiaalistamissuunnitelmiin. Ei siinä taitaisi paljon tehtävissä ollakkaan, kun kyy pääsisi tuikkaamaan pikkupentuja..
Oli taas kiva kuvailla eloisaa Tähteä ja vähän rauhallisempaa Helmiä, molemmat ovat niin nättejä koiria. Femman kuvauksessa on itsellä vielä paljon opeteltavaa, ei ole helppoa kuvata eloisaa mustapäistä lurppakorvaa, joka juoksee metsän varjoissa. Muutenkaan ei kamera ihan helpolla pysynyt riekkuvien kakaroiden perässä. Vielä on paljon opeteltavaa tuon uuden putken kanssa kuvailuun.. Lisää kuvia taas albumissa.
Tyypeillä oli aika hauskat keppileikit metsässä. Homma taisi alkaa Helmin kepistä, mitä Tähti ensin riehaantui tavoittelemaan. Helmi luovutti kepin Tähdelle, jonka jälkeen Femma tuli kärttämään aarretta. Lopulta pienen vetelyn jälkeen keppi vaihtoi taas omistajaa tällä kertaa Femmalle. Mitä isot edellä..
