Ässän lonkka- ja selkäkuvat

Ässällähän otettiin lonkkakuvat vuoden alussa. Halusin ne myös virallisena, sillä epäilin niiden huonontuneen ja halusin sen tiedon koiranettiin, kun ylimääräisiä kustannuksia siitä ei juuri tullut. Myös selkäkuvat otettiin virallisena ja niistä lausunto onkin tullut jo ajat sitten. Lonkkakuvat jäivät matkan varrelle ja sain niistä viralliset tulokset vasta nyt.

Tuloksien mukaan Ässällä on siis edelleen B/B lonkat (eli siis lähes normaali lonkkanivel) ja selkä on Ok.

Hetken olin vähän äimistynyt. Toinen lonkka kuitenkin on löysähkö, sehän lähti kuvaustilanteessakin pois paikoiltaan. Nivelrikkoakin on. Kuvannut lääkärikin kyllä sanoi, että eivät ne nyt kovin pahan näköiset ole, vaikka esim. reisiluun pää on hieman kulunut. Tietysti lausuntoa myös lieventää ikä, Ässähän on kuitenkin kohta jo seitsemänvuotias. B/B lonkat kuitenkin mielletään yleensä terveiksi ja Ässällä näitä oireita on piisannut.. Tietysti pitää muistaa, että Ässä on kävellyt suurimman osan elämäänsä löysillä polvilla.

Ensimmäisessä kuvassa on Ässän ns. virallinen lonkkakuva, joka lähetettiin kennelliittoonkin. Muistelen lääkärin sanoneen reisiluun pään asettuvan ihan hyvin lonkkamaljaan, mutta lonkkamaljat ovat hieman "avonaiset" reunoilta, jonka takia se kai alun perinkin on tulkittu B:ksi. Nivelrikkomuutoksia näkyi, mutta ei ihan hirveästi. Lisäsin nuolen kohtaan, josta muistelen lääkärin selittäneen, että reisiluu on kulunut. Kauhean kirkkaita muistikuvia ei enää käynnistä ole, ja kuvatkin älysin pyytää itselleni vasta näin paljon jälkikäteen..

Tässä on kuva Ässän lonkista kuormitettuna ja kuvasta näkee, kun kuvassa oikean puolimmainen reisiluun pää lähtee lonkasta liikkeelle. Taisi aika helpolla lähteä.

Selkäkuvia oli useampia, mutta niistä laitan nyt vain tämän yhden, koska näissä ei ihmeempiä ollut. Jostain kohdasta lääkäri löysi jonkun pienen samentuman, mutta sanoi sen todennäköisimmin olevan täysin vaaraton eikä siitä tullut kennelliitonkaan puolesta mitään mainintaa.

Ei siis löytynyt lonkkakuvistakaan mitään suurta ja mystistä ongelmien aiheuttajaa, vaikka lonkista tämän hetkiset kivut ilmeisesti ovat lähtöisin. Sinänsä ehkä vähän harmittaa Ässän kuvaukseen vieminen, koska se oli näinkin "turhaa" eli mitään ihmeellistä ei löytynyt. Toisaalta hyvä tietää tilanne, vaikka eihän se mitenkään muuta Ässän olotilaa ja hoitokin pysyy samana. Tällä hetkellä fiilis on kyllä sellainen, että lääkärissä on rampattu tarpeeksi.

Ja ettei tämän hetkinen tilanne (ja tämä postaus) vaikuttaisi jotenkin masentavalta, voin vielä loppuun hehkuttaa Ässän tilannetta. Se on päässyt nyt pariin otteeseen metsälenkille mukaan ja tyyppi on ollut ihan riemuissaan. Sinkoilee vain ympäriinsä hyppien tieltä sivuun lumihankeen hirvenjälkien perässä (mikä nyt ei ehkä ole sitä parasta liikuntaa rammalle), mutta se ei ole tullut näistä reissuista kuitenkaan kipeäksi! Sen sijaan se on ollut metsäretkien jälkeen muillakin lenkeillä innokkaampi ja kotonakin leikkisämpi. Eli selvästi nyt menee taas hyvin, toivottavasti jatkuu samanlaisena. Tälläisellä meiningillä tällä kertaa kohti kevättä.

Kevättä odotellessa..

Shoppailua

Ässän vanhan loimen jäätyä lyhyeksi aloin haikailemaan Femmalle uutta, omaa loimea. Niinpä koko talvi on mennyt silmäillessä loimivalikoimia, minkä sitä raaskisi ostaa..

Monella tuntuu nykyisin olevan Pomppa-loimia ja niitä ovat kaikki kovasti kehuneet. Kun lopulta sattui hyvä tarjous eteen raaskin minäkin investoida loimeen. Vaan siitäpä alkoi puljaaminen: mikä on sopiva koko ja ottaakko PerusPomppa vai ToppaPomppa?

Femmalla on Hurtan sadeloimi kokoa 40, joten ajattelin saman olevan passeli koko Pompassakin. Peruspomppaa sovitettaessa koko 41 istuikin sopivasti. Lopulta kuitenkin selvisi ToppaPompan olevan niin paljon reilumpi, että siitä koko 41 oli aivan liian iso, mutta koko 37 sen sijaan oli juuri sopiva.

Aluksi olin aikeissa tilata PerusPompan, koska tuntui hyvin mukautuvalta, mutta silti lämpimältä. No, PerusPompista oli koot loppu, joten "pakko" oli ostaa ToppaPomppa. Tyytyväinen olen ollut tähänkin, tosin ei ehkä istu/laskeudu niin kivasti kuin PerusPomppa ylimääräisen toppauksen takia. Mutta tämä on ainakin sen verran paksu, että pitäisi lämmittää kylmemmässäkin!

Viimepostauksessa onkin kuvia ensimmäisestä käyttökokeilusta. Hyvin pysyi Femman menossa mukana, eikä ylimääräisestä toppauksesta näyttänyt ainakaan haittaa olevan. Tässä pari pihalla näpättyä kuvaa, joista vähän näkee istuvuutta edestä ja sivusta.

Kuvista voi bongata myös Femman uuden hienon pannan, jonka tilasin täältä. Meillä on ollut aiemmin käytössä Rukan panta, mutta olen himoinnut Femmalle puolikurkkaria. Ne ovat niin näppäriä metsälenkillä ja Ässälläkin on ja mitä näitä syitä nyt löytyykään. Kauhean tyytyväinen olen ollut pantaan, se on jämäkkä, leveä ja heijastimetkin löytyy. Jälkeenpäin jäi tosin kaihertamaan, etten ottanutkaan toisen (Femmalle paremmin sopivamman?) väristä, mutta ehkäpä sitten tilaan joskus toisenkin pannan..

Shoppailujen lisäksi arki rullaa. Ässä on tuntunut hyvävointiselta, joten sen kotona makaamiseen kyllästyneenä olen alkanut raahata sitä mukaan menoihin. Ja hyvin se on jaksanutkin, ilmeisesti siis autossa kökkiminen ja pienet lenkit ovat ok. Rampojen lenkin jälkeen se on päässyt mäyräkoirien  kanssa pikkulenkille ja tänään oli mukana treeneissäkin lämppälenkillä sekä vuoron lopuksi tekemässä viisiminuuttisen toko-hömpöttelyn. Huomenna on luvassa pikkukäynti metsässä chihujen kanssa, ei yhtään hullumpi viikko potilaalle! Olen nyt yrittänyt myös tavoittaa Ässän lääkäriä, jotta voitaisiin yhdessä miettiä tulevaisuuden kuvioita.

Hyvällä säällä huvittaa lenkkeillä

Femma taas elää omaa iloista ja vilkasta arkeaan. Treenaamiset ovat vähän kärsineet muun elämän viedessä aikaa, mutta eiköhän taas kesällä aktivoiduta harrasteiden suhteen enemmänkin. Aina tässä sivussa kuitenkin jotain yritetään ehtiä räpeltämään. Luustokuvauksetkin taitanevat tulla ajankohtaiseksi keväällä tai kesän nurkilla. Onneksi Femma on kekseliäs tyttö, joten tekemisestä ei ole ikinä puutetta:

 

Aina voi pieni lintukoira noutaa sukkia tai tiirata ikkunasta lintuja.

Jokaiselle jotain häppeninkiä

On taas tuntunut siltä, ettei arjen lisäksi ehdi oikein missään käydä tai muuta tehdä, mutta onhan tässä ollut taas kaikenlaista. Lenkkejä kavereiden kanssa, Tappien retki ja kaikenlisäksi Ässälle tänään oma rampojen lenkki!

Viimeviikonloppuna siis vietettiin Femman kanssa aurinkoista talvipäivää Tappien retkellä Kangasalla. Mukana oli sekalainen seurakunta eli yhteensä kymmenen pikkukoiraa. Käveltiin porukalla laavulle, jossa paistettiin makkarat ja nautittiin auringonpaisteesta. Femmalla oli huisia posottaa pitkin maita ja mantuja, ja saipa se välillä huijattua itselleen juoksukaverin ainakin Tilda-harjakoirasta ja Klaara-seropista. Laavun täyttyessä myös muista makkaransyöjistä joutui pikkulikka hihnan päähän odottelemaan. Oikeastaan yllätyin, kuinka hienosti se jaksoikin vain seisoskella ja hengata, kun vapaana vauhti on yleensä melkoista. Tällaista odottelua olisi hyvä "treenata" useamminkin.

Femman juoksukaverit, Tilda-harjis ja Klaara-seropi. Kuva Jenny Piittinen.

"Leiki mun kaa jooko?". Kuva Jenny Piittinen.

"Jee!" Kuva Jenny Piittinen.

 

"Mitä sä sinkoot!?" ihmettelee Hilla. Kuva Jenny Piittinen.

 Ei oo kaikki muumit laaksossa tällä jänöllä. Kuva Jenny Piittinen.

 Sit sitä makkaraa! Kuva Tanja Malmberg.

Nele ja kieli eli Femma. Kuva Tanja Malmberg.

 

Nätisti odotettiin makkaraa. Kuvat Tanja Malmberg.

Sit kotiin! Kuva Jenny Piittinen.

Koska Ässäraukka on aivan mökkihöperöitynyt jäädessään paitsi kaikista kivoista lenkeistä ja tapahtumista, päätin järkätä Tappien kautta rammoille ja vanhoille koirille tarkoitetun lenkin. Tällöin kuljettaisiin vain puoli tuntia, jotta vähemmänkin hyvässä kunnossa olevat koirat jaksaisivat mukana. Ässä ei ole suostunut lenkkeilemään juuri ollenkaan jäisten kelien aikaan, mutta tälle päivälle sattui sopivasti +2 astetta ja vesisadetta. Vähänkö tyyppi oli liekeissä päästessään reissuun ja vieläpä ilman Femmaa! Kun paikan päällä odottivat vielä tutut kivat kaverit (joista kaikki eivät niitä rampoja tai vanhoja olleet), oli Ässä koko lenkin suorastaan myhäilevän rento ja tyytyväinen. Paikalla oli meidän lisäksi Hilla ja Naava -chihut sekä mäykkytrio Uuno, Mila ja Niilo. 

Koko poppoo. Kuva Liisa-Ida.

Illasta kotona makaakin aika tyytyväisen oloista sakkia, kun Femmakin kävi aamulla kunnon metsälumirämmintä-lenkin minun hakiessani yhtä kätköä. Taitaa loppuiltakin kulua aika rauhaisissa merkeissä.

Näillä mennään

Ässän verikokeiden tulokset tulivat vihdoin tällä viikolla. Niistä selvisi, että kilpirauhasarvot ovat normaalit, reumatekijä negatiivinen, tuma-vasta-aineet normaalit ja Borrelia-vasta-ainetaso matala. Ei siis sieltäkään löytynyt mitään selittävää tekijää Ässän jatkuviin kipuiluihin.

 

Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että jatketaan vain kuten ennenkin: kipulääkettä nassuun ja hieronnalla, jumpalla ja venyttelyllä yritetään pitää koira kunnossa. Eli tällä hetkellä ajatellaan kipujen johtuvan vain lonkkien nivelrikosta ja näistä inhoista liukkaista keleistä. 

Ässän vointi on ollut vaihtelevaa, mutta ainakin se on nyt iloinen ja kivuttoman oloinen. Lenkkihalut vaihtelevat vähän päivän mukaan, mutta nyt on mennyt ihan hyvin. Toivottavasti olo helpottuu kesää kohden mentäessä, sillä onhan tämä aika turhauttavaa sekä koiralle että itselle.

Paheksuttavan ihana lumiralli

Näin meillä, ensin pilataan toisen koiran turkki ja sitten juoksutetaan rampaa lumihangessa.

Ässällä on ollut nyt monta hyvää päivää ja se on iloisesti tehnyt puolen tunnin lenkin joka päivä (kipulääkettä syö toki edelleen täydellä annoksella). Lenkillä olen antanut sen aina valita suunnan, jolloin Ässä on hakeutunut läheiseen puistoon köpöttelemään. Metsistä ollaan pysytty poissa, koska lumihangessa rämpiminen ei tee puolikuntoiselle kipulonkalle hyvää, vaan kipeyttää paikkoja. Mieluusti Ässä onkin tehnyt hihnalenkkejä omaan tahtiinsa kääntyen aina kotiin saatuaan tarpeekseen. Näin lenkit ovat sujuneet ihan mukavasti ja Ässä on tuntunut olevan tyytyväinen.

Ylempään kuvaan palatakseni Ässään iskee lenkin jälkeen joskus pieni virtapiikki. Silloin sen on päästävä takapihalle vähän juoksuttamaan Femmaa ja näyttämään, että vielä vanhastakin löytyy potkua! Eihän sellainen lumessa ryntäily lonkalle hyvää tee, mutta pääkopalle kylläkin. Onneksi sinkoilut ovat aika satunnaisia ja Ässän suunnalta suht maltillisia. Yleensä Ässä tyytyy pariin räkytyskierrokseen ja palaa sitten tyytyväisenä sisälle: saipas kakara taas kyytiä!

Femma on näistä ralleista ihan liekeissä ja se jääkin pihalle yleensä odottamaan, josko Ässä lähtisi uusintakierrokselle. Joskus pikkulikkaa onnistaa ja Ässä käy ajamassa sitä takaa vielä pari kiekkaa ympäri pihaa.

Ässä kävi myös fyssarilla torstaina ollen yllättävän hyvässä kunnossa. Selässä ei isompia jumeja ollut, mutta lannekalvot, oikea hauis, lonkan koukistajat ja yllättäen etureidet (eivät ole hetkeen oireilleet) olivat kipeät. Oikea puoli oli jälleen pahempi, mutta sen puolimmainen lonkkakin on huonompi. Saatiin nyt napakka käsky tehostaa venyttelyjä (nyt ei olla ihan joka päivä tehty) ja ottaa mukaan myös etureisien venyttelyt.

Ässän kanssa on ollut niin ihanaa viimeaikoina, kun se on selvästi iloisempi ja reippaampi. Lenkit se on mennyt iloisena haluten mennä eteenpäin ja kotonakin se tunkee kainaloon onnessaan. Kipeänähän se vetäytyy vain omaan kuoreensa jonnekkin nurkkaan. Myös Femma on saanut osansa Ässän suosiollisuudesta, sillä ekaa kertaa ikinä(!) Ässä makoili vapaaehtoisesti Femman vierellä pitkän aikaa.

Nyt liukkaampien kelien iskiessä Ässä ei ole ollut yhtä innokas lenkkeilijä. Reippaasti se etenee edelleen, mutta nyt ei halua tehdä niin pitkiä lenkkejä. Tämä on ihan hyvä juttu, sillä mielellään tuolla luistinradalla en sitä lenkittäisikään, sillä liukastelu pistää sen herkästi jumiin. Toivotaan pääkallokelien kohta helpottavan!

Sakset vastaan lumipallot

Lumipallokelejä on pidellyt ja jokainen tietynlaisen turkin omaava koiranomistaja tietää, mitä se tarkoittaa. Ihania lumipalloja pitkin turkkia kiristämässä ja parhaillaan estämässä koko koiran liikkumista. Femma on tähän asti selvinnyt kivuttomasti lumikeleistä, mutta nyt turkin taas kasvettua ja otollisten kelien ilmaannuttua alkoi silläkin tehdä tiukkaa. Siinä vaiheessa, kun koirarukka vaan epämääräisesti pompahtelee eteenpäin lumipaakkujensa kanssa (ja Femma ei todellakaan ole pahimmasta päästä, se sentään pystyy vielä kelvollisesti liikkumaan) ja turkin kivasti rastoituttua päätin tarttua saksiin. Tarkoituksena hieman ohennella ja siistiä. Mutta toisin kävi!

Aluksi siistin näppärästi tassuja siirtyen sitten upouusien ohennussaksieni kanssa hapsuja harventamaan. Heti kättelyssä tosin selvisi, että nämä sakset ovat varsin tehokkaat, kun hapsuihin jäi valtava lovi. No ei kun paikkailemaan. Viimeisin lenkki oli takuttanut takajalat (haalarista huolimatta) sellaisille rastoille, että annoin palaa. Ja kohta mulla olikin kananjalkainen koira harvoilla haivenilla. Hups.

 Pieni "siistitty" spanieli. Korvat ja vatsakarvat saivat sentään olla rauhassa, niihin ei jostain syystä paakkuja niin ole kertynytkään.

Vertailun vuoksi ylempänä turkki ennen trimmiä ja alempana kasvattajan tekemä nätti trimmi pari kuukautta sitten.

Eihän sillä sitä turkkia alunperinkään kovin paljon ollut enkä muuten olisi näin kovalla innolla turkkia säästelemässä, mutta tässä pitäisi joskus päästä näyttelyihinkin. Kehtaako tälläistä nakupetteriä viedä näytille? Nih. Taisi cockerin rotuvaatimuksiin kuulua ne karvatkin. Tähän väliin kehtaan kuitenkin väittää, että minusta se on kovin nätti näinkin. Taidan olla surkea turkkikoiran omistaja, onneksi Femma ei varsinainen näyttelytähti ja turkkikoira taitaisi olla muutenkaan. Meidän vahvuudet on (toivoakseni) jossain ihan muualla.

Ja joskus se kai juokseekin ja pudottaa turkkinsa kuitenkin. Vielä on ollut sillä saralla hiljaista.

Odotetaan

Viimeisen lääkärikäynnin jälkeen Ässä oli hyvin iloinen, suorastaan oma itsensä, saatuaan kipulääkityksen kohdilleen. Kuitenkin hetki tämän jälkeen sen vointi meni todella huonoksi, jopa pahemmaksi kuin koskaan aiemmin (kipulääkityksestä huolimatta). Silloin ajattelin hetken, että tässä se nyt oli tämä homma. Kunnes taas hetken päästä olotila kohosi hyväksi ja Ässä tekee jopa puolen tunnin lenkkiä. Perjantaina sitten mentiin lääkäriin.

Näin hyvät fiilikset oli kipulääkkeen jälkeen

  

Ässän rakko ultrattiin ja se näytti hyvältä. Ei löytynyt kiviä, ei kasvaimia, ei mitään ihmeellistä. Lääkäri otti kuitenkin varmuudeksi Ässältä neulalla virtsanäytteen, koska edellisen näytteen perusteella sillä voisi olla virtsatietulehdus kuitenkin. 

Seuraavaksi Ässältä piti ottaa verinäyte, jolloin se tarvitsi ensimmäistä kertaa elämässään kuonokopan. Hyvin verinäyte sitten saatiin, ennen Ässältä ei olekaan verta tarvinnut ottaa. Tästä tutkitaan tumavasta-aineet, borrelioosi ja kilpirauhasarvot. Ässällä oli myös korvatulehdus, johon sai perus canofiten.

Virtsanäytteen tuloksien pitäisi tulla tällä viikolla ja verikokeisiin menee niinkin kauan kuin kaksi viikkoa. Vähän hakuammuntaa taitaa tämä tutkimusten teko olla, mutta jotain hoidettavaa tarvitsisi nyt löytyä. Kysellessäni seuraavia hoitovaihtoehtoja, mainitsi lääkäri ainakin selän magneettikuvauksen ja sen myötä mahdollisesti selkäleikkauksen, jotka kustantaisivat yhteensä kolme tonnia. Eli vaihtoehdot alkavat olla aika vähissä.

 Lääkärikäynnin jälkeen Ässä pääsi moikkaamaan Nikiä ja Jinnaa, hyvin meni.