Löydä ongelma niin löydät myös ratkaisun

Paljon olisi taas juttua, mutta jospa vaan aloitan siitä tottiksesta. Elikkä, mä en edennyt Ässän kanssa paljon ollenkaan, enkä tajunnut ongelmaamme. Siitähän se tottisketutuskin varmaan johtui. No, pari päivää sitten tajusin puutteen. Ässä tykkää jahdata, mutta taistelu ei ole suurimpia huveja. Se tuntuu olevan sitä innostuneempi, mitä enemmän/helpommin se voittaa. Voittamisessa vain oli yksi ongelma: jos päästin patukan päässä olevaa narua löysemmälle, ei se oikein riittänyt Ässälle voitoksi. Jos taas päästin patukasta kokonaan irti antaen sen Ässän vietäväksi, se vei sen johonkin eikä oikein suostunut tuomaan sitä takaisin. Elikkä lyhyesti: jos et päästä irti patukasta, se kyllääntyy hyvin äkkiä sen repimiseen, mutta irtipäästettyäsi se vie sen muualle, leikkii hetken ja kyllääntyy/tuo sen takaisin. Kummastakin oli tuloksena vietin ja sitä myöden innokkuuden lasku. Mikäpä siis neuvoksi?

Tämän kysymyksen esitin tiistaina treeneissä, jossa ohjaajamme Kirsi ystävällisesti neuvoi minua. Hän ehdotti kahden patukan käyttöä, ja demonstroi vielä omalla koirallaan. Sen jälkeen hän kysyi jaksaisinko vielä näyttää minun ja Ässän leikkiä (ja minähän olin revetä liitoksistani, kun joku osaava ihminen tarjoutui katsomaan ja neuvomaan minua!), joten toin Ässän näytille. Siinä sitten leikittiin ensin perinteisesti, jolloin Ässä alkoi aika nopeasti hyytymään ja nokka alkoi vetämään herkkuhajuihin päin. Sitten testattiin tätä kaksoispatukka-leikkiä, ja homma sujui välittömästi paremmin! Ideana siis oli se, että Ässä metsästää ensin patukka ykkösen, jonka se voittaa lähes heti. Sitten sen lähtiessä kunniakierrokselle minä vetäisenkin hihastani patukka kakkosen, joka lähtee taas karkuun. Sitten sen metsästäessä patukka kakkosen, kiskaisenkin maahan jääneen patukka ykkösen, ja jahti jatkuu. Leikki sujui tosiaan paljon paremmin, vaikka Ässä ihmettelikin toisen patukan käyttöä.

Eilen sitten testattiin kaksoispatukkaa keskenämme, ja homma sujui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Ässä hokasi, että nyt sieltä tulee aina se toinen patukka, joten se ei edes yrittänyt lähteä haahuilemaan metsästämänsä patukan kanssa. Leikki oli paljon jatkuvampaa ja intensiivisempää kuin ennen, joten omakin fiilis oli aivan katossa.

Kirsi ehdotti myös, että kokeilisin Ässän kanssa kaksoispatukkajuttua kahdella pallolla, kun Ässä ei tuohon lelun riepotukseen niinkään lämpiä. Homma tuntuu mielessäni vaikeammalta kahden tennispallon kanssa, mutta aion kyllä silti koittaa. Ties kuinka hyvin se toimii. Eihän se koira kokeilusta ainakaan rikki mene ;)

Viime postauksessa lörpöttelin myös tuosta ruoan käytöstä treenatessa. Olen nyt käyttänyt ruokaa Ässällä tuolla kettistreenauksessa ja ryhmätreeneissä(=kaikilla koirat ja kierretään toisiamme yms.). Se on vain niin paljon helpompi, kun sitä voi äkkiä vain sujauttaa koiran nassuun pitkän leikin sijaan. Lisäksi Ässän leikki ei ole vielä niin varmaa, että se todella antautuisi siihen muiden koirien keskellä. Ruokaan se sen sijaan antautuu, ja se on muutenkin toiminut nyt yllättävänkin hyvin palkkauksena. Niimpä olenkin nyt tehnyt sen kanssa tottista myös ruoalla, ja se on pelittänyt mielestäni todella hyvin. Tänäänkin otettiin tottista tuossa parkkipaikalla, ja sen keskittymiskyky ei herpaantunut muualle juuri ollenkaan, vaan se teki hommia innokkaasti ja tuntui jopa nauttivan tekemisestämme! Siitä tuli kyllä aivan sairaan hyvä mieli, joten aion sitä käyttää jatkossakin, jos se vielä vaan kelpaa myöhemminkin. Namien vaihtelevuus on tosin aika nollassa tämän dieetin takia, joten katsotaan milloin poika kyllästyy paistettuun kalkkunaan. Musta nyt sitten näköjään tulee joku palkkauksen sekakäyttäjä.

Sain mutten eilen kamerankin kanssamme ulkoilemaan, joskin pimeys yllätti meidät ihan liian nopeasti. Tässä nyt kuitenkin pari talvista kuvaa tänne ulkoasua piristämään :)

Lumiturpa