Käykö sadetakki sukelluspuvusta?

Tänään taas suunnattiin chihu-kavereiden kanssa uuteen maastoon tutkimusretkelle, vaikka taivaalla uhkaavia sadepilviä olikin. No, Ässälle sademantteli niskaan ja eikun menoksi! Olimme katselleet valmiiksi kivoja polkuja kartasta, josta saisi kivan ympyrälenkin tehtyä. Yksi sopivan näköinen polku löytyi, mikä johdattikin meidät suoalueen reunalle leveän ojan äärelle. Ässä tietysti seikkailunsa huumassa vallan riemastui märistä mättäistä ja ojista, joita sitten ilolla ylitteli rämpien, uiden ja hyppien meidän aprikoidessa ojan äärellä. Spanieli on sitä onnellisempi, mitä tiheämmässä ja haasteellisemmassa ympäristössä liikutaan, poislukien Ässän kohdalla sadesää. Se ei ole jostain syystä yhtään niin mukavaa kuin ojissa kylpeminen..

Lopulta meillekkin löytyi se sopiva ylityskohta, jossa mulattiin vain molemmat lenkkarit. Siitä oli hyvä jatkaa huolettomana matkaa, kun ei enää tarvinnut murehtia kenkien kastumista. Myöhemmin lenkkikaveri upposi ojaan reittään myöten, itse onnistuin kastelemaan vain takapuoleni. Chihut nosteltiin ojien ylitse, vaikka kevyinä ne menivät näppärästi mättäilläkin kastumatta pahemmin. Muutamia ojia ylitettiin (tai yritettiin ylittää), mutta löydettiinpä kaksi kivaa pientä avosuota ja kallioita niiden seassa! Koirilla oli ainakin hauskaa uudessa paikassa ja Ässä sinkoili kuin taskuraketti ja metsästäkin ehdittiin ulos juuri ennen täyttä pimeää. Voisi kuvitella reissun olleen meille ihmisille surkea, mutta mielestäni pieni eräjormailu hyvässä seurassa tekee välillä oikein hyvää, märistä vaatteista viis! Tosin uusintareissun ajoittaisin ehkä pakkassäälle.

Ja vastaus otsikon kysymykseen: Näköjään sadeloimi käy yllättävän hyvin sukelluskamppeista, ainakin Ässän selkä ja kyljet pysyivät kuivana monista mulahduksista huolimatta.

vas. Komppania kasassa, Ässä aika totisena. Takana avosuo, jossa pari karpaloakin.

oik. Yritettiin kasata ylityspuitakin, mutta Ässä katsoi parhaaksi kuoria ne ensin.

Kuvat otti Liida-Ida