torstai 14. huhtikuuta 2011

Seuraaminen ei olekkaan ihan hanurista?

Eilen oli taas tokotusta, ja olipa vallan mukavaa. Alan kokoajan enemmän ja enemmän innostua tuosta. Aiheina oli nouto, hyppy, ruutu, seuraaminen, liikkeestä seis ja paikalla istuminen. Kokonaisuutena reenit meni aika putkeen, ja hokasinpa taas uusia asioita. Tulee vaan helposti tehtyä vähän liikaa, kun reenit kuitenkin kestää tunnin. Mielummin tekisi sillai, että reenaa-> taukoa ja odottelun harjoittelua -> reenaa-> taukoa jne. Ettei vaan hinkkaa ja hinkkaa jotain koiran kyllästymiseen asti. Eilen vähän hinkuttelin taas seuraamista, mun suurin pahe. Mutta ihmekyllä Ässä jaksoi tehdä, ja tajusinpa seuraamisesta aivan ihmeellisen asian.. Sehän osaa seurata!

Muttajoo, jos vähän kertoilen muusta, ennenkuin jaan ihmeellisen älyväläykseni tuon seuraamisen parista. Noutoa harjoiteltiin ekaa kertaa puisella kapulalla, ja eihän se sitä suussaan halunnut kantaa. Sitten opeteltiin sen suuhun ottamista, ja toi se lopussa sitä askeleen verren mullepäin. Pitääkin kipaista kauppaan hakemaan tuollainen noutokapula, että saadaan reenejä jatkettua.. Hypyn harjoittelu meni huonosti, kun odotin tuon osaavan enemmän kuin osasi. Sitä pitää treenata kotona. Ruutu meni ihan jees ja paikalla istuminen oli mainio! Alussa vähän kyyläili muita koiria ja oli himpun levoton, mutta lopussa katse oli kuin nauliutunut muhun. Istui 2 min ja palkkasin joku 3 kertaa. Pysyin siinä 5m päässä tai lähempänä, mutta kävin kerran kauempanakin. Liikkeestä seis menee jo ihan hyvin, tosin siihen tarvittais joku viereen katteleen, että korjaako se vaan asentoa vai ottaako ylimääräisiä askeleita.

Mutta sitten se seuraaminen.. Meidän ikuinen ongelma, ainakin ollut. Eilen reeneissä tein sellaista, että en käskenyt seuraamaan, vaan aloin vaan kävellä ja kehuin katsekontaktista. Ja sehän tarjosi sitä, ja seuraaminen oli parempaa eikä katkennut! Saatoin pitkiäkin (taisiis meille pitkiä) matkoja kävellä Ässän kanssa, ja se napitti ja napitti. Välillä saattoi vilkaista jotain, jos jotain tapahtui. Mutta annas olla kun sanoin "seuraa".. Ässä selkeästi hieman hermostui, tuhahti, vilkaisi ensiksi maahan, sitten alkoi napittaa innottomammin, tiputtaa katsetta, katsoo mua, alkaa innottomasti katsella muualle.. Että sellaista. Kouluttaja totesi, että koira selkeästi osaa asian, mutta ei ehkä ihan tiedä mitä vaadin seuraa-käskyllä.

Itse tulin siihen tulokseen, että tämä on nyt sitten niiden monien turhautuneiden tuntien satoa, kun yritin Ässää kireänä ja ärsyyntyneenä saada oppimaan kunnon seuraamista, ja sitten tahkottiin ja tahkottiin ja tahkottiin vaan, ja minä vaan hermostuin, kun etenin liian nopeasti eikä se mielestäni osannut. Ja nyt Ässälle on sitten jäänyt sellainen inhotus sitä kohtaan. Vaihtoehtoina taitaa siis olla vain toisen käskyn opetus, tai seuraamisen siedätys. Tällä hetkellä kokeilen siedätystä niin, että kun Ässä käskemättä seuraa hyvin sanon iloisesti seuraa ja heti namia jossei laske naamaansa inhotuksesta. Katsotaan miten lähtee toimimaan..

Kauhea hinku tokoilla! Tänään piti olla vapaata eilisten reenien jälkeen, mutta tekis mieli nyt tota seuraamista ja noutoa ainakin reenata. Ja ruutua. Ja hyppyä. Ja okei kaikkea muutakin. On niin ihanan rentoa ja vaihtelevaa nyt, ja molemmilla on kivaa.

Ässä muuten kävi tänään heittämässä talviturkkinsa.. En olisi vielä uskonut. Jääthän eivät ole edes järveltä lähteneet, mutta sivupuro virtasi jo kivasti auki.. Jäin sitä katselemaan, kun pohjaan asti näkyi, ja potkiskelin lumipaakkuja. Hetken päästä sinne hujahtaa risu, ja Ässän silmiin syttyi kiilto.. Niinpä se rauhallisen varmasti lipui jokeen risuaan metsästämään, mokoma hupsu. Onneksi kotiin oli vain 10min matka.

ps. kyllä se kevät tännekkin tulee

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Mätsärit!

Tähänkin kohtaan sopisi otsikoksi eka kerta, sillä enpä ole mätsäreissä/näyttelyissä ennen koiran kanssa käynyt. Ihan hyvin sujui, vaikka muut olivatkin keskimäärin paljon paremmin harjoitelleet tuota esiintymistä kuin me :D Me kun mentiin perinteisellä liki-käskyllä tuolla (käytetään lenkillä sivussa kävelemisessä), ja seis-käskyllä, jota käytetään tokoilussakin. Ei oltu siis erikseen reenattu ollenkaan.. Joten siihen nähden olen erinomaisen tyytyväinen, ja hauskanpidon ja kokemuksen takia tuonne mentiinkin. :) Teki Ässälle hyvää päästä palloilemaan tuonne muiden keskele, ja aika hyvinhän se siellä käyttäytyikin. Tosin lopuksi se alkoi jo väsymään, ja sillon tuli muutamia kertoja mölistyä muille.

Muutama sananen itse näyttelyistä. Ne olivat siis Dalmatiankoira-yhdistyksen järjestämät, ja ne pidettiin Citymarketin parkkihallissa. Paikka oli pölyinen, mutta ainakaan ei ollut mutaa ja vettä. Menimme kehään 10:nentenä, ja saatiin sininen nauha. Sinisten kierroksella tiputtiin ekojen joukossa pois. Ässä juoksi vähän miten juoksi ekalla kerralla, mutta toisella kierroksella meni jo paremmin. Hienosti kyllä seisoi, vaikken kyllä seisottanut kuten cockereita kuuluisi, joten pylly heilui oikein iloisesti :D Pöydällä Ässä oletetusti tervehti perinteisen iloisenriehakkaasti tuomaria, tätähän ei ole tullut mieleen ikinä edes harjoitella. Pieniä koiria oli paljon enemmän kuin muita, n. 70 kpl. Sinisten voittaja oli hienosti esiintynyt punainen cockeri, punaisia en jäänyt enää katsomaan.

Tulipa niitä kuviakin räpsittyä, Ville toimi kuvaajana (ja ruoka-avustajana/tsemppaajana/kannustajana/repun kantajana ja seuralaisena). Villellä tuntuu olevan rauhoittava vaikutus Ässään, taitaa siis reppana joutua toistekkin koiratapahtumiin mukaan. Mätsäreihin nyt ei varmaan enää mennä, ja näyttelyihin ei edes päästäisi, mutta toko-kokeisiin olisikin mukava päästä..

Suurin osa kuvista on surkealaatuisia, lainakameralla räpsittyjä. Löysinpä vihdoin kyllä omankin kamerani laturin, joka oli Salossa. Niinpä tyydyimme näihin huonohkoihin räpsyihin, mutta ehkä jopa jo pääsiäisenä saisin laturini takaisin. Silloin Ässä tosin jää Saloon pariksi viikoksi hoitoon, joten kuvattavaa ei paljon ole..


Eka kierros kehässä


Eka seisotus kehässä

Sininen nauha


Sinisten seisotus


Iloset loppufiilikset hyvän suorituksen jälkeen


Ja Ässä huoltojoukkojen (Villen) kanssa

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Eka Toko!

Keskiviikkona oli sitten ekaa kertaa toko-ryhmän reenit! Paikalla oli mun lisäksi kaksi muuta koirakkoa, mutta vieressä reenaili muitakin ryhmiä, joten häiriötä riitti. Aiheina oli tosiaan ruutu, hyppy, askelsiirtymät, paikallaanmakuu ja seuraamisen käännökset. En nyt viitsi ruveta tähän käymään kaikkia erikseen ja perinpohjin läpi, vaikka se ehkä hyödyllistä olisikin, koska sitten en kuitenkaan jaksa ikinä lukea tätä päivitystä läpi (ei sillä että muutenkaan hirveästi lukisin, niin hyödyllistä kuin olisikin). Ajattelinkin mielummin käydä läpi mieleenjääneitä asioita ja yleisfiilistä kustakin liikkeestä.

Ruutua ei olla koskaan ennen tehty, ja nyt saatiinkin hyvät ohjeet siihen. Tehtiin sitä myös pari kertaa, ja aika samanlailla opetus menee, kuin eteenmenossakin. Hyppyäkään ei oltu ennen tehty, ja saatiin taas hyvät ohjeet. Sitäkin tehtiin muutamaan otteeseen, ja siitähän Ässä innostui! Teimme niin, että minä olin esteen toisella puolella (este matalin mahdollinen), ja kouluttaja toisella puolella. Sanoin hyppy ja kouluttaja houkutteli. Ensiksi Ässä luuli tätä jonkinlaiseksi ilmaisu-harjoitukseksi, ja alkoi maaten antaa hyvää haukkua kouluttajalle :D Tuli pieni ikävyyden pisto pelastuskoirailuja kohtaan.. Tämän jälkeen Ässä tajusi kuitenkin nopeasti jutun jujun ja taisipa se oppiakkin jotain. Askelsiirtymiä harjoiteltiin itsekseen. Sainpa tietää, mitä ne ovat, eli askelsiirtymä eteen, taakse tai sivulle. Kaipa sen nimestäkin olisi voinut jo päätellä.. Eteen ja taaksehan Ässä jo osaa, joten aloin opettaa oikeaa ja vasenta. Nopeasti ja yllättävänkin tarkasti oppi, kun namilla avusti hieman. Fiksu mies! Seuraamisen käännöksiä tehtiin myös itsekseen, ja ne meni todella hyvin myös, mutta niitä ollaankin treenailtu. Itseasiassa ne sujui paremmin kuin kotona.. Paikallamakuu oli 2min mittainen, ja jäin Ässän eteen 2m päähän. Makasi kahden koiran välissä, jota ei olla ikinä ennen tehty.. Palkkasin siis aika tiuhaan. Toinen koira myöskin haukkui kokoajan, mikä häiritsi Ässää (värähti lähes joka haukun kohdalla..) Sitten se nousikin keskenkaiken pystyyn, eikä suostunut menemään enää maate monestakaan käskystä?!? Sitten tajusi, että oli tainnut laskea alleen, vaihdoin pikkaisen paikkaa, ja uusiksi maahan. Siinä pysyi loppui asti. Jatkossa pitänee pissattaa Ässä ennen paikallamakuuta, tuota kun sattuu kotonakin, jossei lenkiltä ole suoraan tultu. Olisipa hienoa kun tuo tapahtuisi kokeissa..

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseemme! Taino Ässän suoritukseen ainakin. Pelkäsin sen ottavan hirveästi häiriötä muista, mutta hommathan sujuivat erittäin hyvin, jotkut jopa paremmin kuin kotona. Erittäin hyvin se myös jaksoi keskittyä, tunti kun on kuitenkin hyvin pitkä aika, ja kotona treenaamme intensiivisesti ehkä max 15 min? Tietenkään emme koko tuntia jatkuvasti tehneet mitään (vaikka ihan liikaa hinkkasinkin ehkä jotain, onneksi Ässä ei kyrpiintynyt), vaan välillä harjoittelimme vaan olemista. Otin Ässän viereen ilman käskyä istumaan, kun muut koirat tekivät vieressä jotain. Palkkasin sitä, kun ei keskittynyt niihin, ja katsoi mua tai oli muuten rennosti. Ässähän alkoi tarjota sitä katsetta hirveästi, tuollaista kuin saisi seuraamiseenkin.. Tuntui, että Ässä oli helpottunut, kun sille antoi kohteen johon keskittyä, eikä sen tarvinnut katsella muita koiria ja olla epävarma haukkuakko vai mitä. Siksi se taisi muutenkin olla niin hirveän keskittynyt ja innoissaan. Toiveissa olisikin, että saataisiin tuo seuraaminen sille mallille, että se jaksaisi katsetta tiputtamatta tai matkalaukuksi muuttumatta tulla mukana. Saatiin siihenkin ihan hyviä vinkkejä, eli ehkä vielä joskus.

Reenien jälkeen kävin vielä juoksuttamassa Ässää koirapuistossa, johon tuli Ässälle leikkikaveriksi englanninmastiffi! Huikea kokoero ei haitannut, kun nämä porhalsivat (tai Ässä ainakin porhalsi) eestaas. Kivaa oli kummallakin ja loppuiltana Ässä sitten näyttikin tältä:


Itseäkin väsytti päivän jälkeen, mutta oli kiva, kun oli taas jotain koira-aktiviteettia. Nyt vaan reenausta lisää, ja ehkäpä joskus päästään jopa aloluokkaan kokeilemaan, miten homma oikeasti sujuu! Sunnuntaina onkin muuten luvassa lisää koiramaista aktiviteettia, kun ilmoitin Ässän Dalmatiankoira-yhdistyksen järjestämään match show'hun. Tämä on ensimmäinen mätsäri/näyttely, johon Ässän kanssa menin, joten jännittää. Kuvia ja tarinointia tulee sitten toivottavasti tapahtuman jälkeen!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Suloinen kurakeli

Nyt se sitten iski. Tänään on ollut ihanan kuraisa päivä, ja koko päivän on vihmonut tihkusadetta. Käytiin silti pitkällä hihnalenkillä, vaikka ei Ässä kurasta pahemmin nauttinut. Kotipihaan päästyämme oli sinne ilmestynyt valtava jättiläislammikko. Se Ässää kuitenkin kiinnosti, ja tuloksena oli lammikossa ihmettelevä Ässä. Siellä se rauhallisesti kahlaili ja nuuski ja katseli. Ihme kutale. Kotiintullessa olikin taas pesun paikka, vaikka ei tuo kaikki lika tunnu vedellä irtoavan, ja sitten osa siitä on turkin kuivuttua sängyssä/lattialla/sohvalla. Kurakelin jälkeen taitaa kyllä kunnon pesu tehdä Ässälle poikaa..

Ässä ja ihana lammikko


Ja tälläinen oli sää vielä viikko sitten.

Ässän ruokavalio näyttää nykyisin koostuvan pääsääntöisesti kepeistä ja pähkinöistä, kun paria viimepäivää katselee.. Linnun/oravien ystävät käyvät ripottelemassa pitkin lenkkipolkujen varsia pähkinöitä ja siemeniä, ja niitäkös Ässä rakastaa. On lähes mahdotonta pitää sitä täysin irti niistä, vaikka hihnassa ja kaulapannassa kulkeekin. Eräänäkin päiväni kumarruin sitomaan kengännauhoja, ja noustessani oli Ässä touhuamassa kiven takana. Noh, siellä oli vaan linnunsiemeniä, joten ajattelin Ässän hajujen perässä olleen. Seuraavana päivänä Ässän kakka sitten koostuikin lähes kokonaan pähkinöistä.. Oli siinä mulla taas ihmettelemistä. Lisäksi se on nyt tuon uuden urinary-ruoan aikan syömään keppejä! Ensin niitä oli vaan kakassa, parina viimepäivän se on puklaillut niitä yöllä mm. mun sänkyyn.. Ehkäpä ruoka sulaa liian hyvin (kakan koosta päätellen), että Ässän ikinälkäinen maha tarvitsee täydennystä? Sillä kun on joskus aiemminkin tuota puklailua ollut, kun rupesi syömään kaiken maailman keppejä ja ruohoja. Ruoan lisäys auttoi silloin, ehkäpä nytkin.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Nyt se kärpänen puraisi..

Hirveä hinku tehdä Ässän kanssa tokoa! Ihan eri meininki heti kun sain tavoitteita/jonkinlaisen ohjelman. Meidän ryhmällähän on ohjelma, että mitä tehdään kunakin kertana. Ensviikon keskiviikkona on luoksetulo, askelsiirtymä, paikallamakuu, seuraamisen käännökset ja ruutu. Ruutua en ole Ässälle ikinä opettanut, pitää kysellä vähän vinkkejä siihen.

Tänään treenailin into piukeana tuota luoksetuloa, paikallaanmakua ja seuraamisen käännöksiä. Askelsiirtymisistä en ole varma mitä tarkoittaa, kävelystä juoksuun siirtymistä? Noh, enivei, tokoilu meni ihan kivasti. Leikitin Ässää aluksi ja oli kivaa. Aluksi se oli hieman lattea, mutta alkoi pian tehdä louskutusääntä (aina kun innostuu, alkaa leukojen louskuttelu, namia!). Luoksetulonhan olen opettanut eteentulona tottiksen periaatteiden mukaisesti. Tulee nätisti luokse ja eteen (sitä ollaan nyt reenattu, kun alkoi yhtäkkiä änkeä sivulle??), mutta ei kyllä hirveän lähelle. Itse en ole varma, mikä etäisyys olisi hyvä, pitää kysäistä. Seuraamista olen tehnyt (taas) ihan liikaa, ja sekös saa Ässän innon touhuun laskemaan. Tänään tein kiemura-seuraamista, ja pyörin ihan ympyrääkin paikallaan. Se olikin enemmän Ässän mieleen, ja se seurasi innoissaan alun latteuden kadottua. Sen jälkeen tein paikallaamakua, ja se menikin aivan yllättävän hyvin. Palkkasin aluksi aika tiuhaan, ja Ässä nakotti rauhallisena paikallaan. Olin ylpeä pojasta, ja lopetimme harjoitukset leikkiin. Leikki ei tosin kauheasti innostanut, kun Ässä yritti vaan hamuta namitaskua. Ei ole namin voittanutta meidän ahmatti-Ässän mielestä..

Kylläpäs treeni tuntui paremmalta, kun kunnolla on suunnitelmissa, mitä tekee. Ei myöskään tullut tehtyä liikaa, ja Ässäkin olisi mieluusti tienannut vielä vähän lisää nameja. Tuntuu kyllä, että meidän tekemisistä on tarkkuus ja (oman käyttäytymiseni) säännönmukaisuus kaukana. Ehkä se siitä, kun saadaan vähän rutiinia. Mietityttää myös tuo Ässän innon kestävyys (ja ehkä myös oman, koira kuin omistaja jne.), ja siihen pitääkin kiinnittää huomiota vaihtelevilla treeneillä. Liian helposti on tullut jumitettua vanhaan ja tuttuun ilman uuden oppimista.. Täytyy kyllä sanoa, että into tuntuu olevan hitusen parempi nyt, kun ei ole muita "kivempia" harrastuksia. Tai sitten ikä on tuonut keskittymiskykyä, tiedä häntä.

torstai 31. maaliskuuta 2011

Oppikoulun ovet aukenee

Pääsimme Ässän kanssa Herhaun treeniryhmään! Keskiviikkoiltaisin siis treenailemme tokon alo-ryhmässä, ja jännittää jo ihan pirusti. Odotan kyllä innolla, sillä on kiva päästä tokoilemaan jonkun valvovan/opastavan silmän alla.

Myös terveys on tällä hetkellä hyvässä mallissa, Ässän pissanäytteestä ei virtsakiteitä enää löytynyt. Ruoan aion vaihtaa Orijen-merkkiseen nappulaan, jota olen ennenkin syötellyt (syö vieläkin eläinlääkärin nappuloita). Sen jälkeen rupean tarkastelemaan tuota raakaruokaan siirtymistä, kunhan tiedän kesäni työtilanteen paremmin. Katsellaan nyt miten jatkossa sujuu, Ässällä on kuitenkin taipumus kiteisiin, joten voi olla että urinary-ruokakuuri tulee vuosittain tarpeeseen. Toivottaan kuitenkin, että vältyttäisiin enemmiltä sairauksilta. Korvatulehduksen uusimista tosin vähän pelkään, kun tuo on nyt pari kertaa ravistellut päätään..

-----

Jatkanpa vielä tähän perään vähän muita kuulumisia. Olen nyt käynyt Ässän kanssa paristi juoksulenkillä, kun olen kaivannut ainaiseen köpöttelyyn vaihtelua. Ässä on saanut juosta aina irti, ja se on hirveästi tykännyt juoksentelulenkeistä! Vauhti kun on kovempi, niin tulee Ässälläkin spurttailtua enemmän. Pääasiassa olen tehnyt sellaista lenkkiä, että 2/3 matkasta juoksennellaa, ja sitten loppukolmannes köpötellään. Juoksen lähinnä sen verran, kuin hyvin jaksan, joten lenkin kokonaisajaksi kertyy sellainen 45 min suunnilleen. Onhan se lyhyempi, kuin normaalisti, mutta matkaa kyllä kertyy enemmän. Ja minä ja Ässä tykätään, kun saadaan vähän vaihtelua :D Yhtään en kyllä vanno, ettenkö tuohon juoksenteluun kyllästyisi taas kuukauden päästä..

Mukavaa on kyllä ollut hölkkäillä iltasella (aamuisin en millään jaksa juosta paria metriäkään), kun muita ei ole pahemmin maisemissa. Saa rauhassa mennä, katsella auringon laskua ja kuunnella iltalintujen laulua. Tuli ihan kesä mieleen, kun kuulin jonkun kesälläkin iltaisin visertelevän linnun pitävän orkesteria metsässä. Lisäksi näin tänään muutaman joutsenen lentomatkallaan, Ässäkin pysähtyi niiden mökää ihmettelemään.

On tuo kyllä ihana koira kun jaksaa innostua kaikesta. Ilman sitä ei paljon huvittaisi juoksennellakkaan, mutta Ässä kun repii housunsa siitä innosta, kun spurttaillaan vierivieren (Ässä kovassa johdossa tietenkin) pitkin maita ja mantuja, nin kyllä itseenkin tarttuu se juoksun riemu.

Ja ai niin, kameran akkulaturi on edelleen hukassa (en kyllä hirveästi ole jaksanut etsiäkkään), joten kuvat ovat aika vähissä. Ehkäpä se jo kohta putkahtaa jostain.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Terveys-päivityksiä

Kipulääkkeitä tosiaan syöteltiin pari päivää, ja Ässän pissailut loppuivat kuin seinään. Lisäksi se käyttäytyi paljon rauhallisemmin. Lopetin sen jälkeen kokeilumielessä kipulääkkeen, ja oli mielestäni levottomampi ja vahinkojakin sattui taas päivittäin (ei kuitenkaan ihan 3 kertaa päivässä). Tänään hain sitten kipulääkkeitä vielä varoiksi viikonloppua varten, mutta tänään Ässä ei ole kipulääkettä saanut ja on ollut rauhallinen sisällä ja pissatkin ovat tulleet ulos. Joten ehkäpä se siitä, eikä kipulääkettä enää tarvita! Eläinlääkärikin totesi, että ruoan pitäisi jo alkaa vaikuttamaan, ja jos nuo kaikki kipulääkkeet joudutaan käyttämään, niin sitten olisi suotavaa tulla lisätutkimuksiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että viikonloppu menee lääkkeettömästi, nyt ainakin näyttää hyvältä. (Ruokaahan on maanantaina syöty 3vk, joten kohtapuoliin pitää se pissanäytekkin viedä tutkittavaksi).

Aurinko on paistanut taas iloisesti, ja kuviakin olisi tullut napsittua enemmän, jos löytäisin kameran akkulaturin. Laitoin sen nimittäin viimeksi hartaan etsiskelyn jälkeen "varmaan paikkaan", enkä ole sen koommin nähnyt.. Muutamaan kuvaan akku kuitenkin riitti, joten tässä vähän ulkoilukuvia Ässästä pikkuturkissa.