Viikonloppuretki chihujen kanssa

Viikonloppu on mennyt kotona ollessa ja ulkoillessa. Lauantaina löydettiin Ässän kanssa uusi lenkkireitti jo hyvinkin tutuksitulleista metsämaastoista Hervannan ulkopuolelta ja sunnuntaina lähdettiin pidemmälle reissulle Sastamalaan Hornioon chihu-tyttöjen Naavan ja Hillan sekä omistajansa seuranamme. Oli kiva  päästä uusiin maastoihin ihmettelemään syksyisen luonnon kauneutta kauniissa auringonpaisteessa. Aamupäivä kuluikin nopeasti hyvässä seurassa ja kolme tuntia meni kulkiessa ihan hujauksessa. Reissun kruunasi vierailu kodin terraan, josta sain ostettua Ässälle edullisesti (ainakin eläinkauppahintoihin verrattuna) siankorvia ja muita nameja.

 Tytöt poseeraa rantakalliolla

 Naava nättinä auringonpaisteessa

Saatiin ne kerran kaikki samaan kuvaankin. Kuvan otti Liisa-Ida.

Illalla Ässää vähän jopa väsytti. Taitaa se lenkki olla heti huomattavasti rankempi, kun pitää touhottaa kavereiden kanssa menemään. Paikalla oli paljon myös hyviä hajuja, sillä metsässä risteiltiin innokkaasti. Epäilemättä riistaa alueelta löytyy, kun metsämiehiä tuli paljon vastaan lähtöpaikalle ajettaessa ja kuultiinpa reissulla (oletettavasti) hirvikoiran haukkukin ja aseen pamaus.

Lämpöistä oli, Ässä kävi vastaantulleella laiturilla katselemassa kaihoisasti järveen

 Ässä haluaisi hakea kaikki lehdet lammesta, mutta kielsin moiset touhut selän kylmettymisen pelossa. Vähän piti silti käydä kahlailemassa ja koettamassa veden lämpötilaa.. Kuvan otti Liisa-Ida

Saatiin meistä yhteiskuvakin. Kuvan otti Liisa-Ida.

Taistelu selkäjumeja vastaan on alkanut

Tänään käytiin Ässän kanssa koirahierojalla sillä tuloksella, että liian myöhään oltiin tänäkin vuonna liikkeellä. Ässähän alkoi jo syyskuussa oirehtia selkäänsä mm. hirveällä rähinällä nostaessa ja tällä viikolla se kieltäytyi jo autoon hyppäämisestäkin. Ajattelin jumien silti olevan lievempiä kuin viimevuonna, sillä se on ollut muita koiria kohtaan suopeampi kuin ikinä. Uuden treenikaverin partiksenkin hyväksyi hilluttuuan muutama tunti vierekkäin hihnassa ja haukuttuaan sille pariin otteeseen, jonka jälkeen treenien jäähdyttelylenkillä partis oli ihan okei eikä sille viitsinyt edes haukahtaa. Viimetalvenahan se rähisi oikein urakalla ja kaikille.

Mutta niinvain hieroja totesi heti kättelyssä koiraparan selän olevan aivan umpijuntturassa. Jumit olivat taas niin syvällä, ettei niitä kerralle saatu edes auki. Eli homma on ihan sama kuin viimevuonnakin. Onneksi osteopaattiaika on varattu 21.10 maanantaille, joten kauaa ei tarvitse odotella syväjumien avaamista. Koiraparka.

Ohjeeksi saatiin varata ensivuodeksi jo heti syyskuulle aika hoitoon, kun Ässä näin selvästi reagoi ilmojen viilentymiseen. Ostettiin myös lisäpaketti nivelvalmisteita, joita syötetään hetken aikaa tuplakuurina. Nivelrikko lienee Ässän tapauksessa tulevaisuudessa hyvinkin todennäköinen, sillä se kävelee jatkuvasti huonosti säästelläkseen polviaan. Vaan eipä se auta kuin hoitaa oireita ja elää eteenpäin parhaansa mukaan, vaikka paha mieli Ässän puolesta onkin.

Lämpöhoitoa kainalossa viltin alla

Ässä MH-luonnekuvauksessa

Sunnuntaina 6.10 Ässä kävi pistäytymässä cockereiden järjestämässä MH-luonnekuvauksessa Ylöjärvellä. Alunperin olin ajatellut jättää MH-kuvauksen Ässän kanssa väliin, kun luonnetesti on kuitenkin käyty jo katsomassa ja ikääkin on "jo" yli 5 vuotta. Kokeisiin tuli kuitenkin peruutuspaikkoja, joten tartuin tilaisuuteen. Samalla pääsi katselemaan muita kivoja cockereita, jotka kokeessa kävivät.

MH-luonnekuvaus erosi jonkin verran luonnetestistä. Ensinnäkin siinä päästetään koira irti, luonnetestisssä koira on aina hihnassa. Jotkut karkailevat koirat käyttivät 30 m pyykkinarua "varmistusnaruna", sillä lähellä oli kuitenkin vähäliikenteinen tie. MH-kuvauksessa kuvattiin koiran reaktioita eri tilanteeseen, ei niinkään miksi ja miten se reagoi. MH-kuvaus on myös kaikille koirille aika täsmälleen samanlainen. Luonnetestissähän jokaista koiraa testataan sen oman sietokyvyn mukaan vähän rajoja hakien, eli jokaisella koiralla testi on hieman erilainen. Siinä analysoidaan koiran erilaisia luonteenpiirteitä ja niiden vahvuuksia, kuten puolustushalua tai toiminkykyä eli rohkeutta. MH-kuvauksessa Ässä ei juurikaan kuormittunut tai järkyttynyt suuresti mistään, kun taas luonnetestissä tilanteita vietiin sen kestävyyden mukaan pidemmälle. Toisaalta taas herkällä koiralla homma voisi olla päinvastoin, MH-kuvaus on rankempi ja luonnetesti tehtäisiin koiran mukaan eli kevyemmin. MH-kuvauksessa ei tosin tapahdu ihmisen puolelta uhkaa, kuten luonnetestin puolustushalua ja terävyyttä mittaavissa osioissa.

Video kertonee kokeesta enemmän (Villelle suurkiitos mukana olosta ja kuvaamisesta!). Reaktio on arvosteltu 1-5 viitosen ollessa voimakkain reaktio ja ykkösen pienin.

Eli suora kuului näin:
(kannattaa katsoa video, ei näistä muuten mitään irti saa)

Kontakti
Tervehtiminen 5
Yhteistyö 4
Käsittely 3
Leikki
Leikkihalu 3
Tarttuminen 3
Puruote ja taisteluhalu 3
Taka-ajo
1. kerta takaa-ajo 2
1. kerta tarttuminen 1
2. kerta takaa-ajo 4
2. kerta tarttuminen 2
Aktiviteettitaso 4
Etäleikki
Kiinnostus 2
Uhka/agressio 1
Uteliaisuus 1
Leikkihalu 1
Yhteistyö 1
Yllätys
Pelko 2
Puolustus/aggressio 1
Uteliaisuus 2
Jäljellejäävä pelko 1
Jäljellejäävä kiinnostus 2
Ääniherkkyys
Pelko 1
Uteliaisuus 5
Jäljellejäävä pelko 1
Jäljellejäävä kiinnostus 2
Aaveet
Puolustus/aggressio 2
Tarkkaavaisuus 4
Pelko 2
Uteliaisuus 4
Kontaktinotto aaveeseen 4
Loppuleikki
Leikkihalu 3
Tarttuminen 3
Ampuminen 1


Ässän luonnetesti-postaus videoineen on luettavissa, vaikkakin video on hyvin surkealaatuinen. Vanhat hyvälaatuiset videot ovat vielä tallella, joten voisin koota suorituksen parempilaatuiseksi kokonaisuudeksi. Pistän linkin tähän perään, kun saan sen nettiin.

Lisäys: Noniin, tässä linkki luonnetesti-videoon. On Ässä onneksi hieman rauhoittunut noista ajoista..

Retki Seitsemisen kansallispuistoon

Viikonlopun teema jatkui retkeilyn merkeissä, kun sunnuntaina suuntasimme Villen kanssa tunnin ajomatkan päässä olevaan Seitsemisen kansallispuistoon. Tarkoituksena oli tehdä 17 kilometrin rengaslenkki ja pysähtyä välillä grillailemaan eväitä. Sää oli onneksi suosiollinen, vaikka luvattua auringonpaistetta ei näkynytkään.

 Reitti kulki luontokeskus-Kirkkaanlamminkangas-Haukilampi-Pitkäjärvi-Iso Kivijärvi-Luontokeskus

Kamera oli mukana, joten kuvia tuli räpsittyä jonkin verran. Ville piti kuitenkin niin kovaa vauhtia yllä, että lähes vauhdista sai räpsiä kuvia. Taukoja ei pidetty kuin puolen tunnin ruokatauko, jolloin reissuun kului yhteensä noin 4,5 tuntia. Maisema oli hyvinkin vaihteleva, oli hyvin vanhaa metsää, oli harjua, oli suota, oli mäntyä ja kuusta, kalliota ja järveä. Oli ihanaa tehdä näin pitkä reissu, sai nähdä kunnolla maisemien vaihtuvan reissun aikana. Tykkäsin!

 

 Ja niin reissu alkoi

Aika pian alun jälkeen kiivettiin harjun päälle

 

 ..ja kohta myös alas. Toimi hyvin kiitoratana Ässälle!

Mentiin pieni matka myös jääkausipolkua, jonka varrella oli infotauluja jääkauden muokkaamista alueista. Kuvassa riippuva suo, joka muodostuu kahden harjun väliin paljon harjun juurta korkeammalle veden jäädessä loukkuun. Ihan hyödyllinen reissu siis myös opintojen kannalta..

Ässä opastaa mihin suuntaan mennään

Ässä sai viilettää suurimman osan reissusta vapaana, sillä valitsemallamme reitillä ei juuri ollut muita kulkijoita, vain rinkoista päätellen pidemmällä reissulla ollut naiskaksikko tuli meitä vastaan. Saavuttuamme Kirkkaanlammenkankaalle reissussa alkoi olla muitakin, joten Ässä joutui fleksin päähän. Kirkkaanlammenkankaalla oli nimittäin parkkipaikka, josta lähti muutamia lyhyempiä rengasreittejä, joilla riitti kulkijoita. Myös taukopaikallamme Haukilammella oli nuotion ympärys täynnä muitakin eväistään nauttivia, joten katsoin parhaaksi sitoa Ässän puuhun sivummalle. Siellä se sitten aikansa haukkui ja vikisi, kunnes tyytyi kohtaloonsa. Paikalle saapuvia ihmisiä ja varsinkin koirakkoa tosin piti kommentoida, mutta muuten se tyytyi makoilemaan loimi niskassa ja tuijottamaan nuotiolla olevia ihmisiä. Sai se silti toki makkarasta osansa. Jatkettuamme vihdoin matkaa pääsimme karhukivelle, jossa reittimme erkaantui muista rengasreiteistä. Sitten Ässä sai juosta taas kuin tuulispää.

Seuraavaksi saavuimmekin Pitkäjärvelle, jossa oli vanhaa sekametsää. Puut olivat hirmuisen korkeita ja siellä täällä seisoi erikoisen näköisiä vanhoja puita. 

Paikalla oli myös "nähtävyys" eli Pitkäjärven savottakämppä, jossa aikoinaan metsätöissä olleet miehet ovat asuneet.

Tie oli tällä osuudella helppokulkuinen ja leveä. Taustalla näkyy komeita mäntyjä.

Loppumatkalla alkoi jo vähän jaloissa tuntua Villen reippaana pitämä vauhti, mutta hyvin jaksoi kulkea kun tankkasi välissä. Ketään ei loppureissullakaan näkynyt ja ohitettiin ihan typötyhjä nuotiopaikkakin Iso Kivijärvellä. Sieltä Ässä löysi itselleen mukavasti jonkun eväänjämät, sen suurempaa havaintoa en ehtinyt saada kuin maiskis ja nielaus. Taisi olla makkaraa.

Vähän ennen Iso Kivijärveä ehdittiin poseerata hetki kameralle. Pitkospuut olivat hieman erikoiset, ilmeisesti vaihto oli jäänyt vähän vaiheeseen, kun uudet puut olivat sikin sokin vanhojen seassa.

 Taustalla Iso Kivijärvi

Reissun viimeinen osio taittui kauniissa kuusimetsässä. Löysipä Ässä muutamat sienetkin.

Reissun jälkeen oli leppoisaa porukkaa. Olisin kuvitellut Ässän makaavan raatona kotiinpäästyämme, se kuitenkin juoksi sen 17 kilometrin lisäksi omiaan vapaana ollessaan. Kotiin päästyään ja aikamoisen aterian syötyään se tuli kuitenkin tuomaan lelua (?!) ja muuten seuraili puuhiamme omalta paikaltaan, vissiin autossa oli nukuttu tarpeeksi. Seuraavana päivänä teimme vain kevyen hihnalenkin, koska pelkäsin sillä olevan lihasjumeja reissusta. Huoli oli kuitenkin turha, sillä aamulenkille lähti iloinen spanieli häntä heiluen ja innokkaasti kulkien.

Tappien syysretkellä

Tänään oltiin Ässän kanssa Tampereen Pikkukoirien kanssa syysretkellä Norojärven laavulla. Paikalle ilmaantui kivasti koirakoita: kääpiösnautserit Luna, Saana ja Minttu, villakoira Rusina sekä bichonin ja mäyriksen risteytys Oliver. Lähes kaikki olivat entuudestaan tuttuja, joten Ässä sujahti joukkoon kivuttomasti. Olinkin reissulla ylpeä, miten hienosti se joukkoon sujahdettuaan osasi välttää ristiriitoja pujahtamalla takavasemmalle joko hajun tai minun perääni. Ei uskoisi spanielista, joka mielellään laukoo tuntemattomille koirille niitä elämän kovia totuuksia. Tutut näköjään ovat asia erikseen. Niimpä reissu korkeissa ja matalissa maastoissa sujui varsin mukavasti, eikä vieraisiin koiriinkaan törmätty. Kuviakin kertyi kansiollinen.

 Ässä ja Luna, takana pilkistää Oliver

 Oliver ja Luna nuorimpina vetivät kunnon painimatseja pitkin lenkkiä, mihin Ässä osallistui haukkumalla ja juoksemalla vieressä. Se ei nuoria haitannut, joten kolmikko veti varsinkin alkumatkassa rinkiä milloin missäkin. Oliver onkin Ässän uusia tuttavuuksia, jonka kanssa se on yllättäen alkanut vetää kahdestaan kunnon haukkurallia. Välillä olen miettinyt pitäisikö Ässän räkytysralli puhaltaa poikki, mutta Oliver on aina ollut ihan messissä jopa välillä ärsyttäen Ässää mukaan juoksemaan. Siinä kärtty-Ässä antaa huutia nuorelle ja Oliver nauttii täysin rinnoin jahtileikistä. Vaan näyttipä "vanhallakin" mukavaa olevan.

"Kakarat, nyt..!"

Ässän riehukaverit, Luna ja Oliver

Nuotiolle päästessämme oli siellä jo joku ystävällinen mies nauttimassa eväitään. Ennenkuin ehdin reagoida asiaan Ässä oli jo laukannut mäen alas yllättäen tulleelle laavulle makkaranetsintään. Tuli kuitenkin kutsusta eikä kuulemma ollut häirinnyt miestä, naureskeli vain jotta Ässä vissiin tietää, missä ne makkarat paistetaan. Juu.. Mukavasti oli nuotiokin meille valmiina, joten ei tarvinnut ruveta arpomaan riittävätkö taidot sytyttelyyn.

Muita ei näkynyt, joten uskallettiin pitää koirat vapaana.

 Reissun paras osuus!

 Meillekkin makkaraa!

Paluumatkalla alkoi ainakin nuoriso olla vähän väsyneempää, vaikka painimatseja vielä jatkettiinkin. Ässä risteili mielellään omia teitään syöden matkalle sattuneita sieniä. Kerran piti ärähtääkkin, kun joku erehtyi saman sienen äärelle. Nuotiopaikalla jalkoihin kertyneet noet onneksi huuhtoutuivat kohtalaisen hyvin pois suossa.

 

Suossa me mennään vaan

Ja sitten kotiin!

Pika pikaa sieneen

Viikonloppu meni vaihteeksi Salossa, tosin tällä kertaa punkattiin eka yö ex-kämppiksellä vanhempien vesivahinkorempan takia. Ässä sai heti uuden ystävän, jota ylimmässä kuvassa kovasti esitteleekin. Matkalla tuli mietittyä miten helppoa Ässän kanssa onkaan reissata: se oli kaverin uudessa kämpässä ensimmäistä kertaa, jäi kiltisti yksin, ei stressannut vieraita, nukkui yönsä hyvin eikä pissannut sisälle (joskus uudessa paikassa se mystinen pidätyskyky voi kadota). Näppärää! Itse olin ikionnellinen kerrostalon viereisestä peltoalueesta, joka oli kuin tehty vapaana tapahtuvalle aamu- tai iltapissatukselle. Ruohoalue jatkuu vielä kuusikon taakse, jossa päättyy aidan takana olevaan junarataan.

Loput viikonlopusta vietettiin sitten vanhemmillani rempan keskellä. Hyvin Ässä sinnekkin sopeutui tavarapaljouden, pahvin ja jatkuvan rakennekuivattimen hurinan sekaan. Nukkui yönsä varmaan paremmin kuin minä! Sieneenkin mentiin tottakai ja saalistakin tuli kelvollisesti. Ässä oli ihan täpinöissään reissusta, vouhkasi ja vikisi ennen irtipääsyä ihan kuin olisi johonkin etsintähommaan menossa. Sen jälkeen se painoi sen parituntia jatkuvalla ryminällä ympäri metsää hajujen perässä. Malttoi se kuitenkin etsiä (ja syödä) muutamat sienet meidän harmiksi ja iloksi.

Syyskuvia

 pics plz

Koska viimeaikoina on ollut niin monta tekstipainotteista päivitystä, on nyt kuvien vuoro. Kesä sujui aika laiskasti kuvailun saralla, joten oli kiva tarttua taas kameraan lenkille lähtiessä. Kuten tilanteeseen kuului, akku loppui jo alkumatkassa. Onneksi näihin muutamiin otoksiin mahtui myös pari julkaisukelpoista, joten perustin kuvat.fi-palveluun uuden syyskansion. Kai se on myönnettävä, että syksy on vihdoin tullut..

 

 Heitä jo se keppi!

 

Tämä viikko on mennyt laiskotellen kisojen jäljiltä. Ei olla tehty mitään muuta kuin lenkkeilty yksin ja vähän seurassa, sekä makoiltu kotona. Ässä on tullut katselemaan välillä sen näköisenä, josko jotain hommaa saisi. Huomenna mennäänkin taas Tappien tokotreeneihin hulluttelemaan, niin saa spanieli tekemistä. Tänään se aktivoi kuitenkin itse itseään kaivamalla jemmasta vaatekaapin laatikosta itselleen koirien dentastix puruluun. Itse en tätä huomannut, ennenkuin karvamakkara tuli tuuppimaan tietokoneella istunutta omistajaansa: "Saiskos luvan syödä tän?". No saihan se, kun hetken olin ihmetellyt ja naureskellut kekseliästä luppakorvaa, jolla ilmeisesti sittenkin on käytöstapoja.

 

Ässä chihu-tyttöjen kanssa lenkillä. Kuva Liisa-Ida Sorsa

Seuraava kuvasarja voi järkyttää lurppahuulettomien koirien omistajia. En minäkään Ässässä tälläistä tosin kauhean usein ole huomannut. Kuvanottopäivänä oli kuitenkin hieman kuuma, joten tottakai se kieli roikkuu suusta. Ja tottakai sen kielen mukana tulee myös kuolaa..

On lämmintä!

 

 Liian lämmintä..

  

 läääääh

No annettakoon nyt anteeksi tämän kerran, oli niin lämmintäkin ja kaikkea. Eihän tuo muuten.. (Olen todistettavasti nähnyt, kun Ässä ravistellessaan on heittänyt kuolaklimpit kaverin seinään ja pyyhkinyt sen jälkeen kuolat tämän housuihin) Se kyllä harmittaa, kun en saanut kuvaa Ässästä, kun klimpistä roikkui vielä kolme isoa lehteä. Saavutus se on sekin.