Femma lähti viimeviikonloppuna hoitoon minun työreissuni ajaksi ja voi että, kun Ässä olikin iloinen Ainoan Koiran paikastaan. Heti Femman lähdön jälkeen se keräsi kaiken huomion, hoiti kaiken kerjäämisen ja nautiskeli yksinoikeitetusta sohvapaikastaan ilman hyppivää pentua. Saloon kotiuduttuaan se sai Äitini jakamattoman huomion ilman penturääpäleen söpöilyn aiheuttamaa häiriötä. No, antaa vanhan turjakkeen nautiskella, hyvää se tekee sillekkin olla hetki ilman pentua. Ässä on myös ottanut kaiken ilon irti takapihasta, jossa se piehtaroi, seurailee ja tarvittaessa myös kommentoi pihamaan tapahtumia ja ottaa aurinkoa.
Kuntoutuminen onkin sitten hieman kärsinyt viikon aikana, en tiedä onko Ässä rampannut liikaa takapihalla vai mitä. Kamalasti en ole jaksanut kuntoutuksesta nyt kirjoitella, koska edistyminen on tällä hetkellä niin olematonta, että itseä vain turhauttaa ja vähän pelottaakin. Tällä hetkellä teemme edelleen 10 minuutin kävelyjä, sillä Ässä tuntuu alkavan ontua herkästi, jos yritän pidentää lenkkiä varttiin. Myös venyttelyissä se usein edelleen pistää hanttiin, koska ainakin hauikset menevät helposti jumiin. Nyt parina päivänä se on antanut venytellä ja hieroa ilman suurempia kommentteja, joten ilmeisesti tästä on ollut jotain apua. Myös jumppaamisessa on tapahtunut edistystä, sillä se jaksaa jo pidempiä sarjoja. Mutta tuo kävelytyksen kestäminen vähän huolestuttaa, sillä yhtenä päivänä se oli myös kieltäytynyt lenkistä, mitä ei ole hetkeen tehnyt. Kipulääkettä myös syödään edelleen.
Meillähän piti tällä viikolla olla fyssari-aika, mutta se jäi nyt väliin työreissun takia. Seuraava aika on vasta parin viikon päästä, joten sinne asti pitää sinnitellä. Eiköhän tämä tästä, leikkauksesta on kuitenkin vasta kuusi viikkoa. Vähän vaan meinaa epätoivo välillä iskeä, vaikka positiivisia ajatuksia yritänkin viljellä.
Femma sen sijaan viettää aktiivi-lomaa kasvattajan luona koiralauman, siskonsa ja äitinsä kanssa. Pikku-typykät ovat kuulemma jaksaneet leikittää toisiaan ihan urakalla, joten tylsää ei ainakaan pääse tulemaan. Onpa Femma myös päässyt siskonsa ja kasvattajan mukana muutamiin treeneihin, tutustumaan vieraisiin koiriin ja pienelle reissullekkin, aika luksusta! Kamala ikävä nassikkaa jo olisi, mutta sunnuntaina vasta haen mukulan kotiin pentuetapaamisen yhteydessä. Kivaa nähdä Femman siskoja.
Loppuun vielä video siskojen viimetapaamisesta, kun joku 15 tuntia reissattuaankin jaksavat vaan vääntää. Ilo on tummempi ja korkeampi, Femma vaaleampi ja vantterampi. Että varmaan on tälläkin hoitoreissulla menoa ja meininkiä piisannut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti