sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kuntoutus etenee

Viimeksi kun lyhyesti kirjoittelin Ässän leikatun jalan tilanteesta, meni sillä aika huonosti. Ensimmäisenä leikatun jalan lihakset olivat aivan ylikuormittuneet, koska saivat ihan liian kovaa rasitusta vielä toipumisvaiheessa ollessaan. Ässä oli kipeä eikä suostunut liikkumaan ulkona kuin juuri pissalle päästäkseen, jonka jälkeen se veti kovasti sisälle ja pisti jarrut pohjaan ehdotellessani pientä kävelyä. Tämän jälkeen ollaan käyty jo kaksi kertaa fyssarilla ja tilanne on paljon paljon parempi. Ensimmäisellä kerralla fyssari sai auottua Ässän jumeja ja neuvoi jumppaliikkeitä vanhojen tuttujen venyttelyjen ja hierontojen lisäksi, kun taas seuraavalla kerralla tsekattiin tilanne ihan hyväksi ja Ässä pääsi vesiterapiaan (eli kävelemään juoksumatolla vesialtaassa). Jotain kertoo koiran kipeydestä ensimmäisen käynnin yhteydessä se, että fyssari pyysi pitämään Ässästä huolella kiinni käsittelyn aikana, ettei se vain kivuliaana yrittäisi purra häntä. Onneksi Ässä näytti tajuavan hoidon auttavan, sillä se makasi paikoillaan kiltisti.

Saikkulaisen huveja: istutaan auringossa ja syödään jätskiä

Tällä hetkellä Ässän tilanne näyttää varsin valoisalta: se ei enää murise ja ärise nostettaessa, venytykset sujuvat kohtalaisen hyvin, se tekee jumppaliikkeitä hienosti ja on jo pisimmillään käynyt vartin kävelyllä. Se ei muutenkaan ole kivuliaan oloinen ja yrittää välillä hepuloidakkin. Ehkä tässä uskaltaisi pikkuhiljaa kokeilla kipulääkkeen vähentämistäkin.

Ässän maatessa kaikki päivät kotona olo oli itselläkin hieman kurja toisen puolesta. Nyt se sentään kykenee jo pieniin kävelylenkkeihin, jotka paitsi auttavat vatsan toiminnassa myös virkistävät mieltä. Ollaan myös aurinkoisina päivinä käyty sen kanssa vain istuskelemassa ulkona ja syömässä jätskiä, jolloin Ässä piehtaroi onnessaan nurmikossa, seurailee ohikulkijoita ja kerjää omaa osuuttaan jäätelöstä. Sisällä kongit ovat ahkerassa käytössä ja koirat saavat myös etsiä piilotettuja nameja. Ässä on myös opetellut hiljaa kyljellään makaamista sekä jumpannut, ollut hierottavana ja venyteltävänä. Selvästi se nauttii näistä pienistä hetkistä, jolloin kaikki huomio keskittyy vain Ässän hoitamiseen.



 Pari videota Ässän pölhöilystä. Kun ei pääse nurmikolle kieriskelemään, voi höntteillä sängyssä. Samalla saa hierottua kipeää selkää.

Lenkkien pituutta siis lisätään hiljallee ja kohta niille voidaan ottaa mukaan lisää harjoitteita, kuten vaihtelevaa maastoa ja ylämäkiä. Ässä myös pääsee läheiselle rannalle vesien lämmitessä kahlailemaan lihaksia vahvistaakseen. Ehkä loppukesästä/alkusyksystä meno voisi olla jo entisenlaista eli tällaista:


5 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Hitaasti hyvää tulee, sanoi jo vanha kansa. Kauan toipuminen kestäisi ihmisilläkin, joten sitä aikaa on Ässällekin annettava.
Onneksi on puoli vuotta kaunista vuodenaikaa vielä edessä, ennen kuin talvi taas tulee. Ja kun se ensilumi sataa, on Ässä taas se "vanha", mutta terveempi Ässä!
Kivat videot!

Anne kirjoitti...

Näinhän se on, tämän asian kanssa ei parane kiirehtiä ja ylikuormittaa kinttua. Ässä on pikkuisen "aikataulusta" jäljessä, mutta toisaalta sillä muokattiin erityisen vahvasti polvilumpion rustoa, joten paraneminen kestää.

Arttu kirjoitti...

Ihanat videot :) Koirien hyvä olo paistaa tuosta kiehnäämisestä. Toisessa videossa Femma menee heti siihen kohtaan, mistä Ässä lähti pois ;) Niin tyypillistä pienemmälle <3

Kiva kuulla, että Ässän kuntoutuminen edistyy. Hengailu jätskillä onkin mukava idea, koska Ässä saa virikkeitä ohikulkevista ja ulkona oleilusta, vaikka liikunta onkin vähäisempää. Tsemppiä!

Wiivi kirjoitti...

Ihana kuulla, että siellä voidaan jo paremmin! Hiljaa tosiaan hyvä tulee ja kaikki ailataulut on viitteellisiä. :) Toivotaan ettei enää tule mitään takapakkia ja että Ässä pääsee vielä nauttimaan todenteolla kesästä ja syksystä!

Voimia teille jaksamiseen sekä Ässälle voimahalit! ♡

Anne kirjoitti...

Ne on tuollaisia kiehnääjiä :) Femma kovasti tykkää Ässästä ja onhan tuo Ässäkin jo lämminnyt pienemmälle.

Toivotaan tosiaan, että Ässän kuntoutuminen jatkuu hyvänä edelleen ilman takapakkeja. Niin kauan se on istunut sisällä, että kyllä sille soisi jo pidempiä ulkoiluja metsässäkin. Jätskihetket on Ässän lempparia, varsinkin jos pentupenneli on jätetty kotiin ;) Silloin saa rauhassa kerjätä osuuttaan jätskistä ja piehtaroida ilman pikkupörriäistä.

Kiitokset kaikille tsempityksistä!