Taivallus Puolakkajärvellä

Taas on pidennetty viikonloppu Salossa takana, ja ulkoilulta ei kyllä tällä reissulla vältytty. Joka päivä tuli lenkkeiltyä vähintään kaksi tuntia, ja tehtiinpä myös kolmen tunnin reippailu Teijollakin. Ässä siis sai lähes joka päivä 3 tuntia rymytä metsissä, ellei jopa enemmän.

Suuntasimme siis kaverini ja hänen koiransa Roope-collien kanssa Teijolle reippailemaan. Reissu ei ihan suunnitellusti mennyt, vaikka kolmen tunnin reippailuun oltiinkin varauduttu. Karttojen kanssa oli kuitenkin epäselvyyttä, eikä löydetty reittiä sieltä, mistä piti. Pääsimme kuitenkin toiselle reitille sattumalta, joka oli suunnilleen saman mittainen. Lenkki siis alkoi Matildanjärven vierestä, josta lähdimme kiertämään Puolakkajärveä tullen Matildanjärven viertä takaisin. Matkalla oli niin pitkospuita kuin autotietä, metsäpolkuja ja metsäautotietäkin. Koirat saivat rellestää lähes koko matkan vapaana, sillä emme törmänneet reissulle kehenkään muuhun. Johtui varmaan osittain säästä, sillä aurinkoa emme nähneet kertaakaan ja välillä kylmä tuuli piiskasi. Onneksi ei kuitenkaan satanut. Kuvia lisää albumissa.

 Roope nauttii suosta

 Peräkanaa kuljetaan..

Teijoreissun lisäksi lenkkeiltiin paljon, mutten kameraa jaksanut pahemmin raahata mukana. Yhdelle reissulle se kuitenkin sattui, ja otettiin muutamia poseerauskuviakin koirista. Nyt tuntuu, että olen taas ottanut aimo harppauksen eteenpäin, mitä tulee kameran käyttöön. Tuntuu kivalta, kun osaa kokoajan paremmin käyttää tuota vehjettä, eikä enää tule niin usein pilattua kuvia väärillä asetusvalinnoilla. Vielä on toki paljon opeteltavaa monessakin asiassa, eihän tuo kamera mulle ole ollutkaan kuin kolme vuotta..

Kotona myös räpsin Ässästä kuvia Äitin hienoa kukkapenkkiä vasten. Nyt taitojen karttuessa olen alkanut harkita tuon teleputken vaihtamista parempaan. Tällä hetkellähän mulla on ihan käypä halvahko kaupanpäälle saatu putki, mutta se ei ehkä ole paras juoksevien koirien kuvailuun. Tarkennus on hidas ja muutenkin varsinkin zoomatessa kuvista tulee helposti epätarkkoja, vaikka kuinka huolella tarkentelisi oikeaan kohteeseen. Olen myös harkinnut rungon päivittämistä vähän uudempaan, varsinkin kun esim. canonin 550d:ssä olisi myös videokuvaustoiminto.. Monethan ovat sitä mieltä, etteivät moiset järkkäriin kuulu, mutta mulla olisi sille käyttöä. Rahat ei kuitenkaan riitä kaikkeen, joten keskityn nyt vain putkien silmäilyyn.

ps. vihdoin muuttui meidänkin blogin ulkoasu kesäisemmäksi!

Odottamattomia uutisia osteopaatilla

Tänään oli sitten se kauan odotettu päivä, kun Ässä pääsi osteopaatille. Matkasimme siis Hyvinkäälle Markus Laioksen käsittelyyn, ja hyvä että mentiin. Yritän nyt raportoida mahdollisimman hyvin, mitä saimme tietää, joskaan en välttämättä kaikke enää niin hyvin muista.

Heti Ässän kävelyä katsottuaan osteopaatti totesi Ässällä olevan selkeästi jotain. Ässä siis käveli ymmärtääkseni polvet hieman ulospäin sojottaen ja alaselkä kumarassa. Sitten kertoilin ongelmistamme heti tammikuusta alkaen ja myös eläinlääkärikäynneistä, joita meillä vuosien varrella on ollut. Tunnustelussa Ässältä sitten löytyi ilmeisesti mahan alueelta jonkinlainen jumi, joka ymmärtääkseni jotenkin estää liikkeen menemisen läpi koko kropan. Jumi taas ilmeisesti johtunee ruokavaliosta, eli viljoista (kuulemma 95% koirista ei siedä viljoja ruokavaliossa, kuka enemmän kuka vähemmän), joka taas ainakin kuormittanee munuaisia?  Myös pissaongelmat ja satunnaiset korvatulehdukset viittaavat tähän.  Kuitenkin myös polvilla oli osuutta asiaan, nytkun kuulemma lonksuivat selkeästi. Eli ne entisestään aiheuttavat sitten jumia selkään. Kuitenkin tämän ruokavalion muuttamisen jälkeen jumi mahasta voitaisiin saada pois ja liike saataisiin menemään läpi kropan, jolloin takapää voisi vahvistua ja käyttö parantua, jolloin polvien tila voisi olla hyvä. Näin asian ainakin asian ymmärsin. Uusintakäynti on sitten ensiviikon perjantaina, jonka jälkeen ollaan taas vähän fiksumpia!

Ruokinnan tilahan meillä on siinä mielessä hyvä, että Ässä on raakaruokinnalla ilman puuroja tms. Se saa kuitenkin lenkillä nappuloita palkaksi (Taste of Wildin kalanappulat), jotka tuoteselosteen mukaan ovat viljattomia, mutta netin mukaan eivät välttämättä kuitenkaan. Viljojen suhteen on siis nyt ehdoton nollatoleranssi, kuten keliaatikolla, paitsi että myös kaura on pannassa. Nyt pitää sitten seuloa, mitä sille voi antaa, eli käyvätkö esim puruluut (veikkaan ettei) ja mitä käyttää makupaloina treeneissä. Nappulana voidaan käyttää kuitenkin Orijenia, jota Ässä on ennenkin syönyt ja osteopaatti varta vasten suositteli. Mutta treeniherkuiksi pitää etsiä joku nakki (jos sellaista on) tai paistella sitten kenties lihoja..

Kaikenkaikkiaan reissun tulos oli minulle todellinen yllätys. Oletin vikana olevan kenties "vino selkä" tai muuta vastaavaa. Mutta että ruokinta voisi vaikuttaa meidän agilityyn! Uskomatonta. Vaikka tietysti noilla löysillä polvilla on vahva osuus asiaan, mutta silti. Ei se ole ihan sama, mitä sen koiran kurkusta alas kippaa..

Marsujen kevät

Mulla on ollut pitkän aikaa aikomuksena ottaa marsusista kuvia tänne, kun Rambokin on kasvanut jo niin hirveästi. Vihdoin sain kuvia otettua, vaikka eivät nyt kummoisia olekkaan. Rambo on vieläkin hyvin sporttinen ruumiinrakeenteeltaa, mutta eipä se tuolta menijältä mikään ihme ole. Rambo kun tykkää hirveästi spurttailla häkin ulkopuolella ja tutkia maailmaa, ja myös muistuttaa siitä kaltereita narskuttelemalla. Muutaman kerran se on häkistään myös vahingossa karannut siivouksen yhteydessä. Muutenkin se on sellainen pieni riiviö, keksii kaikkea pientä jäynää. Hyvä vaan, niin saa Veeti-pappaankin liikettä.

Kesän pikkuhiljaa tullessa on marsujenkin eloon tulossa muutoksia. Pelletti vaihtui kasvatuspelletistä aikuisille marsuille tarkoitettuun, joten nyt saisi Veetikin alkaa karistaa kilojaan. Myös ulkotuoreita ovat saaneet jo pikkuhiljaa jonkin aikaa, kuten myös Kille. Rambo oli aluksi kovin epäluuloinen tätä uutta outoa ruokaa kohtaan (muutenkin on marsuksi yllättävän vähän ahne), mutta Veeti on opettanut sen syömään sitäkin. Myös parvekkeen ovet ovat auenneet marsuille, joten saavat jaloitellessaan käydä lämpiminä päivinä siellä pyörimässä. Nytkin ovat parvekkeella juoksemalla, ja äänistä päätellen kivaa taitaa olla.. Kahden marsun omistamisen etuna on se, että ne on helppo ottaa mukaan. Niinpä olenkin suunnitellut ottavani niitä kesällä Saloon mukaan, jolloin pääsevät siellä oikein pihalle nauttimaan ulkoilma-elämästä. Harmi vain, että mulla tuskin on lomaa viikonloppuja enempää kesällä.

Mutta sitten kuvasiin! Veeti on tosiaan nyt 5,5 vuotta, Rambo 6kk. Punnitsin pojat ja Rambo painoi vaivaiset 800g Veetin ollessa 1285 g !

Seurallinen viikonloppu

Joskus valittelin täällä, kun meillä ei ole niin paljon koirakavereita. Tänä viikonloppuna onkin sitten sosialisoitu senkin edestä! Perjantaina treffattiin tokotreeneistä ja Tapeista tutun Ada-cockerin kanssa, lauantaina haun jälkeen treeniryhmän kesken ja tänään oli Tappien ryhmälenkki. Lenkit on sujunut oikein mainiosti ja Ässä on kerta toisensa jälkeen yllättänyt hyvällä käytöksellään. On sekin tainnut nautti muiden koirien seurasta. :)

Ada on hauskanoloinen cockeri, ja sillä on kyllä samoja eleitä ja ilmeitä kuin Ässällä. Ovathan ne aika samannäköisetkin! Adan kanssa Ässä painoi menemään kunnolla haukun säestäessä juoksua, jonka jälkeen ne risteilivät peräkanaa nenä maassa metsässä. Ihanat lurppakorvat!

 

Tänään oli sitten Tappien yhteislenkki, jonne tuli Ässän lisäksi viisi muuta koiraa. Hilla ja Naava chihu-tytöt, Senna ja Sumi lagotto-tytöt, sekä keeshond?in näköinen uros, jonka nimeä en tähän hätään muista. Heti alussa Ässä yllätti mut olemalla haukkumatta, kun mentiin muiden koirien luo. Koko kahden tunnin reissu meni mukavasti, Ässä osasi hienosti olla muiden kanssa. Tätä ainoaa urosta kyllä alussa kyttäili ja kävi haukkumassa, ja sen jälkeen vetivät rallia Ässän haukkuessa perässä. Tuosta haukkurallista en aina osaa sanoa, kuinka leikkimielessä sen tekee, ja kaikki koirat eivät siitä pidäkkään. Tätä koiraa ei kuitenkaan pahemmin näyttänyt haittaavan, joten annoin niiden painaa. Kuvia tuli taas runsaasti, ja päätin vihdoin avata oman tilin kuvat.fi palveluun. Picasaan ei kuitenkaan loputtomiin asti mahdu kuvia, ja siellä on hyvä olla tilaa blogiin laitettaville kuville. Niinpä tästä lähin kaikki uudet kuvat menevät kuvat.fi:hin.

Sukkulointia metsässä

Tappien haku on vihdoin alkanut (meilläkin, johan sitä kurssia on kaksi kertaa mennytkin..)! Yllätyksekseni hakuiltiinkin partiointityylillä, eli koira saa vapaasti etsiä hajua ja sen lähdettä. Ennen olen treenannut niin, että edetään tiettyä linjaa ja koiraa lähetellään vuorotellen "pistolle" kummallekkin puolelle. Partiointityylillähän sitä oikeissa etsinnöissäkin mennään, mutta me emme ole sitä juurikaan treenannut. Uutta siis sekä koiralle että ohjaajalle. Itse joudun enemmän seuraamaan koiraa, jotta tiedän milloin on hajulla. Koira taas joutuu enemmän itsenäisesti etsimään hajua. Kuvat on muuten napannut Tytti Käyhkö, minut tunnistaa hyvinmaastoutuvasta pinkistä takista.

 Ensimmäisellä maalimiehellä

 Ässälle otettiin kolme maalimiestä, ja etenin itse selkeästi suoraan eteenpäin polkua pitkin. Koska Ässä on niin tottunut pistoihin, toteutti se nytkin etsintää pistomaisesti laukaten sukkulana puolelta toiselle. Ensimmäisen ukon hajun taisi napata jo ennen metsään ehtimistä, sen näköisenä alhaalla nuuski ilmaa. Ekalle ukolle se sitten laukkasikin ennenkuin ehdin kissaa sanoa, ja sain sitten itse loikkia perässä. Muiden maalimiesten kohdalla sitten toteutti tuota sukkulointiaan urakalla, mutta hienosti teki töitä, löysi hajut ja maalimiehet. Vielä ei otettu ilmaisua, vaan totuteltiin uuteen tyyliin ja muisteltiin vanhoja juttuja. Ässän hallintaan pitää nyt kiinnittää joka kerralla myös huomiota, sillä ei olisi millään malttanut ukon jälkeen odottaa, että annan luvan jatkaa. No ainakin intoa löytyy ;)

"Joko,joko, joko sais mennä?"

Kuten kuvista näkee, vetelin Ässältä taas rankalla kädellä turkin menemään. Olemus muuttui taas astetta sporttisemmaksi ja enää ei jää risujakaan turkkiin. Ässän leikkauksesta huonoksi menneessä turkissa oli myös jo muutamia takkuja, vaikka se oli vain muutaman sentin pituinen!

Sukkulointia kesäturkissa

Ässästä kyllä niin näki, että se tykkää tuosta hommasta. Eipä se mistään muusta hommasta ole ihan noin innoissaan. Agility ehkä parhaina päivinä vetää vertoja, ja jälki on myös aivan ihanaa, siellä ei vaan ole ukkoa odottamassa. Jos vain suinkin saadaan mahdollisuus, niin haluaisin ottaa tämän lajin osaksi ainakin kesäistä treeniohjelmaa. Sehän kyllä tietää kolmea treenikertaa viikossa näillä näkymin, mutta lajeissa on kuitenkin mukavasti vaihtelua. On tuo homma kuitenkin sen verran kivaa, varsinkin kun meillä oli niin mahtava treeniporukkakin! Ässäkään ei olisi malttanut treenejä lopettaa, vaan olisi lähtenyt jatkamaan ukkojen etsimistä. Sain sitä pari kertaa huudella, ennenkuin tuli autolle :) Seuraavalla kerralla vielä liivit mukaan, jotta sitten erottaa selkeästi treenit vapaana juoksentelusta, nyt ne jäivät ikävä kyllä kotiin.

 

Kunniakierrokset autoilla

 

Treenien jälkeen käytiin vielä porukalla lenkillä, mukana oli Ässän lisäksi kolme koiraa. Kaikki muut olivat tyttöjä, Sumi-lagotto, Kerttu-perro ja Devi-heeleri. Vähän mietin, miten Ässän meno sujuu mullekkin ennestään tuntemattomien koirien kanssa, jotka eivät edes olleet sieltä säyseimmästä päästä. Homma pelitti kuitenkin paremmin kuin hyvin, muut siinä vaihtoivat muutaman ärähdyksen alussa joten Ässä otti moodin "väistän ja otan iisisti", joka toimi erinomaisesti. Lenkki meni mukavasti koirien painellessa metsässä, ja juoksipa Ässä haukkumatta muiden mukana. Jes! Ei myöskään ollut rähähtämässä jokaisesta pyllyn haistelusta, vaikka se jänskää olikin. Muutaman kerran jotain haukkui, mutta pääsääntöisesti meni haistellen muiden mukana tai itsekseen. Olen niin ylpeä! Nyt on vähän enemmänkin luvassa koiratreffejä, niistäpä myöhemmin lisää kun ehtisi päivitellä.

Saloilua ja löysää liitoa

Kävin tuossa ennen vappua extempore pikavisiitillä Salossa, ja Ässä pääsi tietysti mukaan. Salossa tuntui olevan jo paljon keväisempää kuin Tampereella, ruoho kasvoi kunnolla ja vanhempieni pihalla kukki kukkia ja kasvoi kunnon voikukkaa. Kateellisena palasin Tampereelle, mutta pienen irtiottoni jälkeen tuntui täälläkin lumet sulaneen oikein kohinalla ja voikukkaa pilkisteli sieltä täältä. Marsut ja Kille ovat alkaneet jo totuttelemaan ulkotuoreisiin ja meidän lenkkimaastomme ovat lähes lumettomat, vaikkakin sulamisvesien takia tulvivat. Yksi päivä jouduin kahlaamaan nilkkoja myöten vedessä, kun kiertäminenkään ei onnistunuta, ja tänään suunniteltu lenkki meni ihan uusiksi lenkkipolun ollessa veden alla. Kuivumista odotellessa..

Kesä tekee tuloaan, ja sen kunniaksi Ässä on heittänytkin jo talviturkkinsa. Ensimmäinen pulahdus tapahtui Salossa lenkillä, josta nämä kuvatkin ovat. Oli tosi lämmin päivä, joten Ässä alkoi tuttuun tapaansa etsimään sopivaa ojaa lutraamiseensa. Tuuri kävi ja lammikko oli sen verran syvä, että Ässä saattoi pulahtaa sinne. Myös loppulenkillä se kävi lutraamassa mitä mutaisemmissa lammikoissa.. Tänäänkin mokoma pulahti kyttäyksestäni huolimatta järveen tyytyväisenä uimaan, vaikka keli oli pilvinen ja viileämpi kuin aiemmin. Sen jälkeen piti tietysti singota taas kui riivattu.

 

Salossa oli mukavaa, ja varmaan sinne taas ensiviikolla lähdetään.Lenkkiseuraa on ainakin tarjolla, kun kaveri on Roope-colliensa kanssa muuttanut kesäksi Saloon. Jatkossakin siis luvassa kesäisiä nahkocollie-cockeri-kuvia. Tähän samaiseen paikkaan ei tuskin enää lähdetä, ainakaan samaa reittiä. Tavattiin meinaan matkan varrella maa-ampiaisia ja käärme. Käärme osoittautui onneksi myrkyttömäksi rantakäärmeeksi ja maa-ampiaisetkin jättivät meidät rauhaan, vaikka Ässä juoksenteli huomaamattaan niiden sekaan. Niitä kun jostain syystä pörräsi paljon maassa keskellä hiekkaista lenkkitietä. Eikai ne nyt siihen sitä pesäänsä tee?

   

  

 

Loppuun voisin vielä kertoilla meidän agikuulumisia, ovat meinaan sen verran mielenkiintoisia. Tiistaina käytiin agissa, ja pistin kaiken peliin Ässän motivoinniksi. Treenit oli poikkeuksellisesti SDP:n hallissa, kun ulkokentällä on vielä lunta. Treeneissä oli kauhea osallistujakato, vaikka kaksi ryhmää yhdistettiin, meidän lisäksi oli siis yksi ainoa koirakko. Hain Ässän hyvissä ajoin halliin, jossa ei ollut enää ketään muita. Vähän aikaa annoin Ässän katsella, mutta eipä sitä tuntunut halli ihmetyttävän. Ennen vuoroamme leikitin sitä lelulla ja nakilla, ja vuoromme tullessa otin extra-herkkuja (kuivattuja possunkorvan palasia) taskuun, jolla innostin sitä. Radalla myös kannustin ja kehuin sitä aina suorituksesta ja välipalkkasin. Mentiin radalle, ja meillä oli matalat medikorkeudet. Heti radan alussa Ässä taas väisti ekan hypyn, jonka sain sen kyllä hyppäämään houkuttelulla. Sitten väisti kohta toisen esteen. Ässä oli kyllä innoissaan, kun radalla mentiin, mutta siellä oli jotenkin ehkä välttelevä, löysä ja eikä täysillä mukana. Pistettiin minikorkeudet, ja sen jälkeen kyllä hyppi esteet, mutta meno oli edelleen tuollaista löysää, ja lähti kerran haahuilemaan ja juoksi minne sattuun, vaikka ohjasin kunnolla (ei keskittynyt). Kyllä mäkin siellä kämmäilin, ei siinä mitään. Ohjaajan kanssa pohdittiin, onko motivaatiossa ongelmaa, kun ollaan edetty niin nopeasti. Se tuntui kuitenkin kummastakin epätodennäköiseltä tällä kerralla, kun ratakaan ei ollut koiralle erityisen vaikea. Mielessä kävi myös liika harrastaminen, kun on tässä nyt ollut kolmekin kertaa viikossa välillä reenit. Tämä kuitenkin tuntuu epätodennäköiseltä, kun tokossa (Ässän vähiten mukava harrastus) Ässä kuitenkin tekee paremmin kuin koskaan. Niinpä varasin taas hierojan ensiviikolle, ja jätän tiistain agin jälkeen, myös osteopaatille todennäköisesti mennään, riippuu vähän mitä hieroja sanoo. Jossain nyt mättää, ja haluan selvittää asiat kunnolla ennen agin jatkamista.

P.S. Hiukan ärsyttää tämä Bloggerin uudistuminen! Tämä kirjoitusmoodi kenkkuilee entistä enemmän, ja tässäkin päivityksessä kuvat on miten sattuun. Huoh!

Ässä 4v. !

1.5. Eli vappupäivänä Ässä täytti neljä vuotta, aika menee ihan liian siivillä. Onhan se vieläkin iloinen jaloissa pyörivä sähläsätkymakkara, mutta on se myös rauhoittunut ja järkeistynytkin.

Synttäripäivää vietettiin lokoisasti kotona, mutta käytiin myös keskustassa piipahtamassa vappua ja tuttuja katsomassa. Ässä osasi käyttäytyä oikein mainiosti, viisveisasi muista koirista ja muutenkin osasi rauhoittua kanssamme katsomaan porukan menoa. Meno oli kyllä sen verran jännää, että hihnassa piti kiskoa oikein urakalla. Kotona kellahti nukkumaan järsittyään synttäreiden kunniaksi saamansa siankorvan.

 

 Teekkariwappua Ässän kanssa