Sukkulointia metsässä

Tappien haku on vihdoin alkanut (meilläkin, johan sitä kurssia on kaksi kertaa mennytkin..)! Yllätyksekseni hakuiltiinkin partiointityylillä, eli koira saa vapaasti etsiä hajua ja sen lähdettä. Ennen olen treenannut niin, että edetään tiettyä linjaa ja koiraa lähetellään vuorotellen "pistolle" kummallekkin puolelle. Partiointityylillähän sitä oikeissa etsinnöissäkin mennään, mutta me emme ole sitä juurikaan treenannut. Uutta siis sekä koiralle että ohjaajalle. Itse joudun enemmän seuraamaan koiraa, jotta tiedän milloin on hajulla. Koira taas joutuu enemmän itsenäisesti etsimään hajua. Kuvat on muuten napannut Tytti Käyhkö, minut tunnistaa hyvinmaastoutuvasta pinkistä takista.

 Ensimmäisellä maalimiehellä

 Ässälle otettiin kolme maalimiestä, ja etenin itse selkeästi suoraan eteenpäin polkua pitkin. Koska Ässä on niin tottunut pistoihin, toteutti se nytkin etsintää pistomaisesti laukaten sukkulana puolelta toiselle. Ensimmäisen ukon hajun taisi napata jo ennen metsään ehtimistä, sen näköisenä alhaalla nuuski ilmaa. Ekalle ukolle se sitten laukkasikin ennenkuin ehdin kissaa sanoa, ja sain sitten itse loikkia perässä. Muiden maalimiesten kohdalla sitten toteutti tuota sukkulointiaan urakalla, mutta hienosti teki töitä, löysi hajut ja maalimiehet. Vielä ei otettu ilmaisua, vaan totuteltiin uuteen tyyliin ja muisteltiin vanhoja juttuja. Ässän hallintaan pitää nyt kiinnittää joka kerralla myös huomiota, sillä ei olisi millään malttanut ukon jälkeen odottaa, että annan luvan jatkaa. No ainakin intoa löytyy ;)

"Joko,joko, joko sais mennä?"

Kuten kuvista näkee, vetelin Ässältä taas rankalla kädellä turkin menemään. Olemus muuttui taas astetta sporttisemmaksi ja enää ei jää risujakaan turkkiin. Ässän leikkauksesta huonoksi menneessä turkissa oli myös jo muutamia takkuja, vaikka se oli vain muutaman sentin pituinen!

Sukkulointia kesäturkissa

Ässästä kyllä niin näki, että se tykkää tuosta hommasta. Eipä se mistään muusta hommasta ole ihan noin innoissaan. Agility ehkä parhaina päivinä vetää vertoja, ja jälki on myös aivan ihanaa, siellä ei vaan ole ukkoa odottamassa. Jos vain suinkin saadaan mahdollisuus, niin haluaisin ottaa tämän lajin osaksi ainakin kesäistä treeniohjelmaa. Sehän kyllä tietää kolmea treenikertaa viikossa näillä näkymin, mutta lajeissa on kuitenkin mukavasti vaihtelua. On tuo homma kuitenkin sen verran kivaa, varsinkin kun meillä oli niin mahtava treeniporukkakin! Ässäkään ei olisi malttanut treenejä lopettaa, vaan olisi lähtenyt jatkamaan ukkojen etsimistä. Sain sitä pari kertaa huudella, ennenkuin tuli autolle :) Seuraavalla kerralla vielä liivit mukaan, jotta sitten erottaa selkeästi treenit vapaana juoksentelusta, nyt ne jäivät ikävä kyllä kotiin.

 

Kunniakierrokset autoilla

 

Treenien jälkeen käytiin vielä porukalla lenkillä, mukana oli Ässän lisäksi kolme koiraa. Kaikki muut olivat tyttöjä, Sumi-lagotto, Kerttu-perro ja Devi-heeleri. Vähän mietin, miten Ässän meno sujuu mullekkin ennestään tuntemattomien koirien kanssa, jotka eivät edes olleet sieltä säyseimmästä päästä. Homma pelitti kuitenkin paremmin kuin hyvin, muut siinä vaihtoivat muutaman ärähdyksen alussa joten Ässä otti moodin "väistän ja otan iisisti", joka toimi erinomaisesti. Lenkki meni mukavasti koirien painellessa metsässä, ja juoksipa Ässä haukkumatta muiden mukana. Jes! Ei myöskään ollut rähähtämässä jokaisesta pyllyn haistelusta, vaikka se jänskää olikin. Muutaman kerran jotain haukkui, mutta pääsääntöisesti meni haistellen muiden mukana tai itsekseen. Olen niin ylpeä! Nyt on vähän enemmänkin luvassa koiratreffejä, niistäpä myöhemmin lisää kun ehtisi päivitellä.