Tänään Ässällä olikin mukavaa, sillä suuntasimme pitkälle lenkille karpaloita poimimaan Ässälle mieluisassa seurassa. Mukanamme olivat siis Hilla ja Naava -chihut omistajansa kera. Porukka tuli taas juttuun todella hyvin, sillä Naavaa ja Hillaa ei ihme kyllä haittaa yhtään Ässän leikkihaukut. Välillä Ässä vetikin haukkurallia Naavan kanssa tai jopa yksikseen tytöistä niin innostuneena. Muutenkin menivät sopuisasti yhdessä ja Ässä osasi taas kohtuu hyvin varoa tyttöjä, vaikka rynnisteleekin välillä hirveää vauhtia ohi tai hirveällä loikalla yli. Ihanaa, että Ässä on saanut itselleen noin mieluisia koirakavereita, kun sillä ei niitä ihan hirveästi ole. Nytkin se oli ihan hepuleista jo siitä, kun tytöt tulivat autosta. Tyttöjen ei kuitenkaan tarvi kuin vienosti vihjaista, jos Ässä on liian tungetteleva, ja Ässä antaa heti niille tilaa. Homma siis pelittää molemminpuolisesti varsin mainiosti.
Taukopaikalla voi syödä esim. käpyjä. Karpalotkin maistuivat. Kuvaaja Liisa-Ida Sorsa
Havittelemamme karpalopaikka oli mulle ihan uudessa paikassa, joten saatiin Ässän kanssa nyt opastusta Hervannan ihmeellisiin lähimetsiin. Matka oli märkä ja soinen, joten Ässälle laittamani sademantteli tuli ihan tarpeeseen. Säästyi sentään osa koirasta kuivana. Eipä se märkyys tosin näyttänyt Ässää haittaavan, vaan se räpiköi suosta toiseen iloisesti koko matkan ajan. Tytöt eivät suosta olleet ihan yhtä innoissaan, mutta niille vesi olikin äkkiä jo mahaan asti. Reippaasti nekin kuitenkin tulivat, ja vetelivätpä kaikki keskenään taukopaikalla hepuleitakin. Lopulta kylmä alkoi vaivata koiria ja pimeän tulokin uhkasi, joten lähdimme autoille. Juuri sopivasti ehdimme ennen pahinta pimeyttä, vaikka reissussa venähtikin kolme tuntia.
Hömelö spanieli ja tomerat pikkuvahdit. Kuvaaja Liisa-Ida Sorsa.
Taas pakko kertoa vähän myös marsu-aiheisia uutisia! Mustikki meinaan suoritti äsken ensi-ulkoilunsa! Niillä oli Rambon kanssa jonkinlainen bondaushetki, kumpikin roikkui omissa kaltereissaan ja katseli toista. Niinpä avasin mustikin häkin. Se tuli siihen katsomaan ja söi vahakangasta ja mietiskeli. Otin sen lopulta kiinni ja nostin häkin toiselle puolelle. Siitäkös se innostui, ja alkoi kipitellä rohkeana ympäri olohuonetta. Rambo veti tästä tietysti hepulit ja riekkui häkissään. Lopulta Mustikki meni seurustelemaan Rambon kanssa, ja Rambo hurisi ihan onnensa kukkuloilla. Voin jo sieluni silmin kuvitella tuon kaksikon tutkimassa yhdessä olohuonetta, Rambo spurttaillen ja Mustikki maistellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti