Nyt vuorostaan koiramaisia juttuja marsupäivitysten jälkeen. Oltiin Ässän kanssa perjantaina koiratanssiryhmän ekoissa treeneissä. Taso oli aika laidasta laitaan, sillä kaksi ryhmäläistä olivat ainakin omaan silmään tosi taitavia, toinen kisannutkin jo. Sitten oli yksi aika samantasoinen (?) kuin minä ja Ässä, joitain temppuja hallussa muttei sen enempää. Viides ryhmäläinen oli vasta pentu, mutta sen ohjaajalla oli kyllä edellisten koirien kanssa kokemusta tanssin parista ilmeisesti ihan kisoista asti. Ohjaajahan meillä on joka kerralla eri, mutta ainakin ensimmäisen kerran ohjaaja oli mukavan oloinen ja osasi antaa hyviä vinkkejä.
Ensimmäisen tunnin aiheena oli liikkeet, eli erilaiset temput. Ässä osaa jo muutamia temppuja, mutta tänään otettiin sitten työn alle se peruuttaminen, jonka kanssa itselläni on ollut ongelmia. Sain sen opettamiseen lisää vinkkejä, mutta ah kun se oikeaan aikaan palkkaaminen on peruuttamisen kanssa vaikeaa.. Palkkaan liian usein, kun Ässä on jo pysähtynyt, jolloin se jossain vaiheessa alkaa pysähdellä oikein urakalla. Huoh. Tähän siis lisää tarkkuutta.. Muuten olisin kaivannut tunnilla enemmän vinkkejä vähän joka lähtöön, ja ehkä jopa jotain teoriapläjäystä, sillä tanssi on mulle vielä niin uusi laji. Hankala tietysti antaa kaikille soveltuvaa ohjausta, kun osa on jo todella taitavia, joten ohjaaja lähinnä kierteli koirakolta toiselle. Tällä hetkellä tunnen olevani tämän lajin parissa todellinen noviisi, aika pihalla kaikesta, mutta ehkäpä lajin salat paljastuvat enemmän ajan kanssa.
Lauantaina olimme sitten Ässän kanssa Tappien järjestämällä syysretkellä Pukalan virkistysmetsässä. Viimereissulla osanotto oli hieman vähäisempää, sillä tällä kertaa mukana oli peräti 9 ihmistä ja 12 koiraa! Rotujakin oli monenlaisia: kaksi chihua, kaksi kooikkeria, parsonrusselinterrieri, norwichinterrieri, keskikokoinen villakoira, kaksi kiinanharjakoiraa ja kaksi kääpiösnautseria. Ennen reissua jännitin Ässän toimeentuloa muiden kanssa, mutta sehän sujui paremmin kuin olisin osannut odottaakkaan. Alun täpinöissä Ässä tosin rähähteli yleisesti, jolloin kaksi kääpiösnautseria antoivat takaisin oikein ryhmärähinällä, jolloin Ässä perääntyi jo ojan puolelle. Itse hieman säikähdin, mutten ehtinyt edes väliin. Tytöt kuitenkin jättivät asian siihen, sillä Ässä kuitenkin selkeästi perääntyi, eikä halunnut alkaa kahden kanssa riitaa haastamaan. Loppumatkan se pitäytyi kaukana satunnaisista rähinöistä ja meni vapaana muiden seassa oikein mainiosti. Chihu-tyttöjen ja Olli-kooikkerin kanssa se oli hyvää pataa, sillä ne ovat jo ennestään kovin tuttuja. Muihin suhtautui lähinnä kohteliaan välinpitämättömästi.
Ässä toimittikin reissulla jonkinlaista tiedustelijan roolia ja painoi jonon nokassa ihan omassa elementissään. Aluksi kuljin itse jonossa taaempana, jolloin se juoksi jonoa eestaas käyden katsomassa, että pysyn mukana. Näinollen siirryin itsekkin jonon eteen, jotta pysyin paremmin kärryllä poitsun touhuista. Ässä kyllä rrrakastaa tälläisiä metsäreissuja, jossa saa painaa vapaana ja tutkia ihan uusia paikkoja. Ihan sen ominta hommaa. Eikä seurakaan tainnut yhtään haitata, päinvastoin, vaikka näin isossa porukassa ei ollakkaan aiemmin lenkkeilty.
Itsellä ei ollut kameraa mukana, joten kuvat ovat muiden ottamia. Kaikki kuvat täällä.
Kuvaaja Tytti Käyhkö
Yksi makkarapaikka oli niemen nokassa. Kuvaaja Tytti Käyhkö
Kuvaaja Tanja Malmaberg
Ässä kerjää Ollin kanssa paistettua makkaraa, kuvaaja Tytti Käyhkö
Kuvaaja Tanja Malmberg
Ryhmäkuva! Kuvaaja Tytti Käyhkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti